Lestadiolaisessa yhteisössä varttunut ja vakaumuksestaan luopunut ystäväni kertoi kantavansa masennukseen johtaneita muistoja lapsuus- ja nuoruusajastaan. Hän kysyi, tekivätkö hänen vanhempansa oikein, kun hillitsivät hänen mielihalujaan ja uteliaisuuttaan esimerkiksi kevyen viihteen osalta. Tai oliko oikein viedä häntä seuroihin ja pyhäkouluun, kun hän ei lapsena voinut aikuisiin nähden tasavertaisesti ilmaista mielipidettään niihin osallistumisesta.
Elämme aikaa, jossa kysellään vastuun perään ja osoitellaan syyllisiä. Kenen syy, kuka on vastuussa? Joskus vanhemmat, jotka havaittuaan lapsella vatsataudin tai vesirokon, miettivät ensisijaisesti, mistä lapsi on taudin saanut. Tilannetta ja erityisesti sairastunutta lasta helpottaisi enemmän, jos voimavarat käytettäisiin ensiapuun ja taudin hoitamiseen. Jos auto sammuu yllättäen maantielle, ei ole järkevää jäädä keskelle tietä moittimaan auton myyjää, maahantuojaa tai valmistajaa. Jos auto ei pian käynnisty, kannattaa tilata hinausauto.
Kun minä ja ystäväni olimme lapsia, vapaa kasvatus nousi muotiin. Nyt tavoitellaan arvovapaata kasvatusta. äärimmilleen vietynä arvovapaassa kasvatuksessa lapselle ei saa kertoa, miten hänen vanhempansa tai opettajansa arvottavat ympäröivää maailmaa, mihin, miten ja miksi uskovat. Ajatellaan, että lapsi saa kokeilla ja etsiä, muodostaa itse käsityksenä itsestään ja maailmasta. Voi kysyä, mitkä ovat seuraukset, jos lapsi joutuu tekemään sellaisia valintoja ja päätöksiä, joihin hänellä ei vielä ole riittäviä edellytyksiä.
Moni kolmikymppinen tarkastelee omaa lapsuuttaan ja miettii, millaisia eväitä se tarjosi. Joku kokee perheensä elämän olleen liian ohjaavaa, rajoittunutta tai muuten epäonnistunutta.
Minun on vaikea uskoa, että yksikään isä tai äiti ohjaisi lapsensa tahallaan tai ilkeyttään sellaisiin valintoihin, jotka traumatisoivat ja johtavat masennukseen. Jokainen vastuullinen vanhempi pyrkii tarjoamaan lapselleen turvallisen lapsuuden ja parhaat mahdolliset eväät elämää varten, vaikka voikin kokea tehtävässä joskus neuvottomuutta ja riittämättömyyttä. Tilanne voi olla toinen, jos vanhemmat tai jompikumpi vanhemmista ei kykene kantamaan vastuutaan.
Vanhemmat hoitavat kasvatustehtäväänsä omassa elämäntilanteessaan ja omalla persoonallaan kunkin ajan ihanteiden, periaatteiden ja käytäntöjen mukaan. Käsitys parhaista eväistä vaihtelee aatesuunnan, vakaumuksen ja maailmankatsomuksen mukaan. Jumalaan uskovat vanhemmat perustavat kasvatustyönsä kristilliseen opetukseen ja toivovat lastensa säilyttävän lapsuuden uskonsa.
Lapsuudenkodista, koulusta ja kaveripiiristä kertyvät ne alkueväät, joiden varassa vartutaan itsenäiseen elämään. Meillä kaikilla on vähän erilaiset eväät. On viisasta tutkia saamiaan eväitä, makustella niitä ja asetella, kuinka käyttäisi eväät elämänsä vahvistukseksi. Pohtia, että nämä ovat minun evääni, minun perustukseni – rikkauteni tai ehkä taakkani. Näille minä rakennan, vaikka kulkisinkin erilaisia polkuja. On hyvä muistaa, että kaikki se, mitä elämässäni juuri nyt koen, ei ehkä liitykään lapsuuteeni. Arvokasta olisi, että lapset ja vanhemmat voisivat arvostaa ja kunnioittaa toisiaan riippumatta siitä, millaisia valintoja elämässään tekevät.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys