– Tässä olisi hyvä ajaa mopolla, jos nämä kaikki penkit siirtäisi pois edestä.
Takaani kuuluva pikkupojan lausahdus havahduttaa kesken seurapuheen. Sali on suuri ja lattia sileä. Toden totta, seurasalin kiiltävillä lattialaatoilla jos missä olisi hyvä ajella mopolla. Eipä ole asia aiemmin tullut mieleeni. Ei silloinkaan, kun työnsin vuorollani siivouskonetta pitkin laatoitusta.
Varhaisen aamupäivän aurinko paahtaa selkääni lämpimästi. Pöllyävä hiekkatie nousee valkoisten, tasakattoisten talojen ohi kasteluojalle ja siitä banaaniviljelmän reunustaa ylös vuorelle. Kävelen tuttua lenkkipolkua Välimeren rannassa, mutta kuulokkeissani soi pohjoisen maan seurat ja roomalaiskirjeen kymmenennen luvun selitys.
Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta, kerrotaan puheen aiheeksi luetussa tekstissä. Banaanipuun parimetriset lehdet lepattavat kevyessä tuulessa. Pieni hiekkatien värinen lisko vilistää tien yli ja livahtaa kivenkoloon. Jään seuraamaan liskon liikkeitä, mutta en näe sitä enää. Palaan roomalaiskirjeen selitykseen siirtämällä kursoria puhelimen näytöllä pari minuuttia taaksepäin.
– Miks' maalliset nää huolet, sais täyttää rintamme, huokasi tuttavani, kun menimme seurapuheen jälkeen kahville. – Mietin melkein koko puheen ajan, mistä saisi enemmän rahaa.
Seurapuheen, niin kuin minkä tahansa muunkin esityksen aikana, oma ajatus saattaa joskus harhailla hyvinkin kaukana puheen aiheesta. Muistan, kuinka päätin kerran kuunnella yhden laulun oikein ajatuksella, mutta onnistuin siinä vasta viikkojen kuluttua. Kuuntelemiseni joko keskeytyi muihin asioihin tai ajatukseni lähti omille teilleen viimeistään kolmannessa säkeistössä.
On hienoa, että suviseurojen ja maakunnallisten seurojen puheita voi kuunnella jälkikäteen internetissä. On myös arvokasta, että monen paikkakunnan seurapuheet jaetaan internetin kautta reaaliaikaisesti. Monet seurat olen saanut viettää autossa istuen, sohvalla maaten, ulkona kävellen tai pyöräillen ja joskus jopa marjoja poimien.
Vaikka seurapuheen voi kuunnella häiriöttä kaikessa rauhassa kotona, on tärkeää myös tavata uskonystäviä ja käydä seuroissa silloin, kun se on mahdollista. Sielun pelastus ei perustu seuroissa käymisen määrään tai laatuun, vaan Jeesuksen sovitustyöhön turvaamiseen ja omien syntien anteeksi uskomiseen. Seuroissa käyminen ja uskonystävien tapaaminen vahvistavat omaa uskoa, tasoittavat tietä. Muistan elämämme ruuhkavuosilta, kuinka erityisesti suviseurat tuntuivat keitaalta, missä oli helppo uskoa siitäkin huolimatta, että vajaan viikon leirielämä pienten lasten kanssa koetteli voimia ja kärsivällisyyttä.
Kummitätini ja -setäni olivat rauhanyhdistyksen talonmiehiä ja asuivat rauhanyhdistyksen talossa. Seurojen aikana tädin ja sedän keittiö toimi seurakeittiönä ja kamari yhdistyksen sakastina. Lapsena minua viehätti ajatus, että olisin saanut asua kummieni talossa. Ja pitkien seurapuheiden aikana mittailin mielessäni puhujankorokkeen muotoa ja korkeutta. Korokkeen alle olisi saanut aika hyvän majan.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys