Tar­ja Kor­ri

Olin kir­joit­ta­nut tä­män teks­ti­ni jat­kok­si edel­li­seen teks­tii­ni Jo­ka­päi­väi­nen lei­päm­me. Vesa Kum­pu­la (29.9.) ja Suvi Myl­ly­mä­ki (12.10.) kir­joit­ti­vat blo­geis­saan sa­mois­ta asi­ois­ta, mut­ta ajat­te­lin, et­tä tä­män teks­tin voi sil­ti jul­kais­ta.

– –

Eläm­me hy­vin­voin­ti­val­ti­os­sa, jos­sa kau­pat ovat au­ki il­ta­myö­hään ja net­ti­kau­pat ym­pä­ri vuo­ro­kau­den. Ta­va­raa on mah­dol­lis­ta os­taa lä­hes joka puo­lel­ta maa­il­maa. Mai­non­ta on te­ho­kas­ta, ja sitä saa­daan hy­vin koh­den­net­tua. Moni ta­va­ra saa­daan tun­tu­maan niin tär­ke­äl­tä, et­tei il­man sitä voi elää. Myös so­me­ka­na­vat an­ta­vat vah­vaa vies­tiä, mil­lais­ta elä­mää pi­täi­si elää.

Ih­mi­nen on va­lin­to­jen edes­sä. Toi­saal­ta kan­nus­te­taan ku­lut­ta­maan – os­ta­maan ja liik­ku­maan – et­tä kan­san­ta­lous el­pyi­si ko­ro­na­vuo­sien jäl­keen, toi­saal­ta sääs­tä­mään luon­non­va­ro­ja ja miet­ti­mään, mil­lai­sen maan jä­täm­me tu­le­vil­le su­ku­pol­vil­le. Näis­tä saat­taa tul­la jopa ää­ri-il­mi­öi­tä: ne, joil­la on va­raa, saat­ta­vat tuh­la­ta ra­ho­ja su­rut­ta ja toi­set taas ei­vät han­ki mi­tään uut­ta en­nen kuin on pak­ko.

Van­hat sa­non­nat: "Ai­ka ta­va­ran kau­pit­see" ja "Sääs­te­tään pa­han päi­vän va­ral­le" ovat jää­neet lap­suu­des­ta mie­leen. So­dan­jäl­kei­nen su­ku­pol­vi osa­si sääs­tää kai­ken ja kor­ja­ta van­haa. Ra­haa ei ol­lut pal­jon, ja muis­tan ai­na­kin yh­den ker­ran, kun saim­me kou­lus­sa kun­nan lah­joit­ta­man vaa­te­a­vus­tuk­sen.

Olem­me ys­tä­vie­ni kans­sa ver­tail­leet ko­tiem­me vaa­te- ja ta­va­ra­mää­riä. Useim­mil­la ta­va­raa on ker­ty­nyt pal­jon vuo­sien var­rel­la, ei­kä lä­hes­kään kaik­ki ole tar­peel­lis­ta. Hy­vää ta­va­raa ei kui­ten­kaan kan­na­ta lait­taa ros­kiin, vaan sitä on help­po vie­dä kier­rä­tyk­seen tai avus­tus­jär­jes­tö­jen ke­räys­laa­ti­koi­hin. Myös lä­hel­lä voi ol­la ih­mi­siä, joil­le lah­joi­tuk­set tu­le­vat tar­pee­seen. On ole­mas­sa me­ne­tel­miä, jos­sa ta­va­ra­mää­rää vä­hen­ne­tään miet­ti­mäl­lä jo­kai­sen ta­va­ran koh­dal­la esi­mer­kik­si sitä, tuot­taa­ko se iloa. Jos ei tuo­ta, se lai­te­taan eteen­päin.

Ta­va­ra voi ol­la tar­pee­ton, mut­ta tuot­taa sil­ti iloa. En voi luo­pua isä­ni an­ta­mas­ta pik­ki­riik­ki­ses­tä puu­kos­ta, pap­pa­ni te­ke­mis­tä tuo­hi­täh­dis­tä en­kä äi­dil­tä­ni pe­ri­tyis­tä pit­si­la­ka­nois­ta. Mi­nul­la ei ole niil­le käyt­töä, mut­ta ne ovat tär­kei­tä. Kun olin lap­si, oli mi­nun teh­tä­vä­ni lait­taa yö­vie­rail­le sän­gyt ja pe­da­ta nii­hin pit­si­la­ka­nat. La­ka­nan pääl­le lai­tet­tiin peit­to ja la­ka­nan pit­si­nen ylä­o­sa kään­net­tiin pei­ton pääl­le. Joka ker­ta, kun kään­te­len noi­ta la­ka­noi­ta kaa­pis­sa, muis­tan läm­möl­lä nii­tä ih­mi­siä, jot­ka meil­lä yö­pyi­vät. Oli juh­lan tun­tu, kun ko­to­na oli yö­vie­rai­ta.

Eh­kä suu­rin syy, mik­si ku­lu­tus­tot­tu­muk­siin ny­kyi­sin kiin­ni­te­tään huo­mi­o­ta, on il­mas­ton­muu­tos. Se on va­ka­va asia, joka pu­hut­taa ih­mi­siä ja ai­heut­taa huol­ta. Me voim­me teh­dä päi­vit­täin va­lin­to­ja, jot­ka vä­hen­tä­vät tai li­sää­vät luon­non kuor­mit­tu­mis­ta. Jät­tei­den la­jit­te­luun on ole­mas­sa hy­vät edel­ly­tyk­set, ja jopa van­hat, rik­ki­näi­set vaat­teet voi vie­dä hyö­ty­käyt­töön. Kau­pat ovat al­ka­neet myy­dä tuot­tei­ta alen­nuk­sel­la erä­päi­vän lä­hes­ty­es­sä ja näin vä­hen­tä­vät hä­vik­kiin me­ne­vän ruu­an mää­rää. It­se­kin py­rin sii­hen, et­tei ruo­kaa me­ni­si ros­kiin.

Ajat­te­len kui­ten­kin niin, et­tei täs­tä kai­kes­ta kan­na­ta teh­dä it­sel­leen taak­kaa, joka kuor­mit­taa nor­maa­lia elä­mää. Jos per­hees­sä ele­tään vaik­ka­pa kii­reis­tä pik­ku­lap­si­ar­kea, ei ole pak­ko al­kaa om­mel­la kes­to­vaip­po­ja, vaan voi käyt­tää ker­ta­käyt­töi­siä, ja käy­dä au­tol­la kau­pas­sa pyö­rän si­jaan. Lii­al­li­sel­la uh­ka­ku­vien miet­ti­mi­sel­lä voi saa­da it­sen­sä vä­syk­siin.

Luo­jal­la on tie­dos­saan maa­pal­lon tila. Jos toi­mim­me ar­ki­ses­sa elä­mäs­säm­me luon­toa suo­jel­len, mei­dän ei tar­vit­se kii­peil­lä pui­hin ei­kä pyl­väi­siin tai osoit­taa miel­täm­me il­mas­ton ta­kia. Ja: lap­set voi­vat rau­hal­li­sin mie­lin käy­dä kou­lua, il­man il­mas­ton­muu­tok­siin liit­ty­vää lak­koi­lua.

Ju­ma­la on aset­ta­nut ih­mi­sen vil­je­le­mään ja var­je­le­maan maa­ta. Se on suu­ri teh­tä­vä. Tah­dom­me­han teh­dä niin? Vil­jel­lä ja var­jel­la.