Uu­den vuo­den vaih­tu­es­sa mo­net ih­mi­set te­ke­vät lu­pauk­sia. Usein nämä lu­pauk­set liit­ty­vät elä­män­ta­pa­re­mont­tiin, ku­ten kun­toi­lun aloit­ta­mi­seen, ruo­kai­lu­tot­tu­mus­ten muut­ta­mi­seen, tu­pa­kan­pol­ton lo­pet­ta­mi­seen tai jo­hon­kin muu­hun oman elä­män muu­tos­toi­vee­seen. Kun kä­vin kun­to­sa­lil­la vuo­den alus­sa, mi­nul­ta ky­syt­tiin: ”On­ko tul­lut teh­tyä uu­den­vuo­den­lu­pauk­sia?” En myön­tä­nyt teh­nee­ni, mut­ta toi­von käy­vä­ni sa­lil­la ai­na sil­loin täl­löin, se kun te­kee van­han mie­hen kro­pal­le hy­vää. Kun­to­sa­lit ovat täyn­nä näin tam­mi­kuus­sa, mut­ta mo­nel­la in­nos­tus ke­vään koit­ta­es­sa hii­puu. Soi­sin kyl­lä it­sel­lä­ni sen jat­ku­van, vaik­ka lii­an suu­ria ta­voit­tei­ta ei kan­na­ta­kaan aset­taa. Se on jo mi­nul­le hyvä, et­tä tu­lee läh­det­tyä koi­ran kans­sa kä­ve­le­mään.

Luin jou­lun al­la 9.12. sa­no­ma­leh­ti Kes­ki­suo­ma­lai­ses­ta mie­len­kiin­toi­sen ju­tun pro­fes­so­ri Mark­ku Kul­ma­las­ta. Var­sin­kin ju­tun ot­sik­ko pu­hut­te­li mi­nua: ”Yk­kö­nen on Ju­ma­la ja kak­ko­se­na tu­lee vai­mo. Tie­de ei tule edes kol­man­te­na.” Mikä mies Mark­ku Kul­ma­la on? Hän on luul­ta­vas­ti tun­ne­tuin suo­ma­lai­nen il­mas­to­tut­ki­ja maa­il­mas­sa, ja hän­tä pi­de­tään maa­il­man joh­ta­va­na ae­ro­so­li- eli pien­hiuk­kas­tut­ki­ja­na. Hän on esi­mer­kik­si ke­hit­tä­nyt uraa­uur­ta­van te­o­ri­an met­sien ja pien­hiuk­kas­ten niin sa­no­tus­ta ta­kai­sin­kyt­ken­tä­me­ka­nis­mis­ta. Sen avul­la on saa­tu uut­ta tie­toa sii­tä, mi­ten met­sät hi­das­ta­vat il­mas­ton­muu­tos­ta. Kul­ma­la on use­an vuo­den ajan ol­lut omal­la alal­laan maa­il­man vii­ta­tuin tut­ki­ja. Hä­nen tut­ki­mus­tu­lok­si­aan on jul­kais­tu maa­il­man ar­vos­te­tuim­mis­sa tie­de­leh­dis­sä.

Ju­tun ot­sik­ko avau­tuu, kun Kul­ma­la ker­too omis­tau­tu­neen­sa 1980–1990-lu­vuil­la lä­hes pel­käs­tään työl­leen. Hä­nen työ­viik­kon­sa oli­vat jat­ku­vas­ti sa­ta­tun­ti­sia. Hän ker­too avoi­mes­ti per­he-elä­män­sä vai­keuk­sis­ta ja avi­o­lii­ton ul­ko­puo­li­ses­ta suh­tees­taan. Vuo­si­tu­han­nen vaih­tees­sa hä­nen elä­män­sä ar­vot me­ni­vät uu­sik­si. Yk­kö­sek­si tuli Ju­ma­la ja kak­ko­sek­si vai­mo. Hän meni vai­mon­sa kans­sa avi­o­liit­to­kurs­sil­le ja pu­dot­ti työ­mää­rän­sä puo­leen en­ti­ses­tä. Työ­e­lä­mäl­le ei ta­pah­tu­nut mi­tään pa­haa tär­keys­jär­jes­tyk­sen muut­tu­es­sa. Nyt mi­nul­la on enem­män ai­kaa aja­tel­la. Kul­ma­la sa­noo.

Jee­suk­sen sa­nat vuo­ri­saar­nas­ta (Matt. 6:33) ovat mo­nel­le meis­tä tu­tut: ”Vaan et­si­kää en­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kaut­tan­sa niin myös kaik­ki tämä teil­le an­ne­taan.” Jee­sus hui­pen­si pu­heen­sa sii­hen, mikä on ih­mi­sen tär­kein asia. Se ei kos­ket­ta­nut vain nii­tä ih­mi­siä, jot­ka ei­vät hä­neen us­ko­neet. Hän tar­koit­ti sen myös omil­le ope­tus­lap­sil­leen. Meil­le kai­kil­le ih­mi­sil­le yk­kö­sa­sia tu­li­si ol­la Ju­ma­lan val­ta­kun­ta.

Jee­suk­sen seu­raa­jal­la­kin on vaa­ra up­pou­tua vain omaan ajal­li­seen työ­hön, har­ras­tuk­siin, it­sen­sä ke­hit­tä­mi­seen ja kaik­keen mu­ka­vaan, mitä tämä maa­il­ma meil­le tar­jo­aa. It­sek­kyys ja kii­re val­taa­vat elä­män. Ajat­te­lem­me hel­pos­ti, et­tä kun saan tä­män asi­an hoi­det­tua, niin sit­ten on ai­kaa näil­le tär­keim­mil­le asi­oil­le. Näin tu­lee ai­van kuin huo­maa­mat­ta Ju­ma­la, vai­mo ja per­he lai­min­lyö­tyä. Ei ole ai­kaa ei­kä voi­mia käy­dä enää seu­rois­sa, ei­kä ta­va­ta ys­tä­viä.

Joku kii­reen kes­kel­lä elä­vä voi aja­tel­la, et­tä hy­vä­hän sitä elä­ke­läi­sen on kir­joit­taa. Näin on. Elä­mäs­sä­ni on nä­mä­kin asi­at ko­et­tu. Em­me ku­kaan var­maan elä­män ruuh­ka­vuo­si­na väl­ty kii­reel­tä. Jos­kus on kui­ten­kin hyvä py­säh­tyä miet­ti­mään, mikä täs­sä elä­mäs­sä on tär­kein­tä? On vain ker­ta kaik­ki­aan pri­o­ri­soi­ta­va asi­oi­ta. Pri­o­ri­soin­ti tar­koit­taa asi­oi­den pa­ne­mis­ta tär­keys­jär­jes­tyk­seen. Sii­hen tar­vi­taan roh­keut­ta, mut­ta myös ha­lua.

Jee­suk­sen ke­ho­tuk­seen et­siä en­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kaut­taan liit­tyi lu­paus ”kaik­ki tämä teil­le an­ne­taan”. Ei siis kan­na­ta mu­reh­tia yli voi­mien ajal­li­sia asi­oi­ta. Tai­vaan Isä pi­tää huo­len tai­vaan lin­nuis­ta ja ke­don ku­kis­ta ja niin myös meis­tä ih­mi­sis­tä. Ju­ma­lan huo­len­pi­toon saa luot­taa. Usein tär­keim­mät asi­at ovat yk­sin­ker­tai­sia. Kun Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ar­vo ja oma­koh­tai­nen us­ko kir­kas­tu­vat tär­keim­mäk­si asi­ak­si niin kaik­ki nämä ajal­li­set asi­at lok­sah­ta­vat oi­ke­al­le pai­kal­le. Lo­pul­ta tun­tuu, et­tei mis­tään tar­vit­se luo­pua. Asi­at saa­vat oi­ke­at mit­ta­suh­teet.