Jouluun valmistautuminen on ollut erilaista eri vuosina. Välillä on ollut töitä aattoon asti, eikä ole viitsinyt tehdä joulun eteen juurikaan muuta kuin käydä hakemassa kuusen sisälle ja ostaa vähän ruokaa.
Eniten varmaankin panostin jouluun meidän ensimmäisenä yhteisenä joulunamme seitsemän vuotta sitten. Oli kiva yhdessä vertailla molempien kotien perinteitä ja miettiä mitä ruokia halutaan. Lahjoja ei niinkään kuusen alle kertynyt, kun tuntui, että kaikkea on jo tarpeeksi. Yritettiin saada hyvää joulutunnelmaa, joka jäisi mieleen pitkäksi aikaa. Tehtiin listaa ruuista ja pyrin tekemään mahdollisimman paljon niitä itse.
Aattona lähdin vielä kauppaan ja rauhassa kiertelin ja keräilin kärryyn maitoa ja kiisseliaineksia ja suklaatakin, kunnes yhtäkkiä tuli vatsassa olo, että pitää päästä vessaan ja äkkiä. Jätin kärryn sille sijoilleen ja säntäsin ulos. Hätäsuunnitelma oli jo päässä: Äiti asuu lähellä niin ajan pian sinne ja tulen sitten jatkamaan ostoksia. Niin teinkin ja onneksi vatsa rauhoittui ja ajattelin, että ehkä olen vain syönyt jotain sellaista, joka laittoi vatsan sekaisin. Kävin hakemassa ostokseni kaupasta ja lähdin kotiin viimeistelemään syömisiä.
Tuli ritisi takkaleivinuunissa ja kuusi tervehti eteisessä, tuli lämmin olo. Kohta kuitenkin vatsa taas ilmoitti, että harmia on tiedossa. Miehelläkin oli kuulemma vähän samoja ongelmia. Kun tajusin, että tauti on täyttä totta, mietin että kuinkahan moneen ihmiseen tartutin sen kauppareissulla. Yritimme kuitenkin päästä kiinni joulurauhasta ja laitoimme vanhalta kasetilta kuulumaan lasten lukeman ja esittämän jouluevankeliumin. Sitä kasettia olin kuunnellut joulusta toiseen. Jouluateriasta ei sitten tullutkaan enää mitään, koska kummallekin nousi kova kuume nopeasti. Kaikki ruoka tuntui vastenmieliseltä, vain sänky kutsui sinä iltana. Se taisi olla ensimmäinen joulu, jolloin hautausmaalla käyntikin jäi tekemättä.
Vielä joulupäivänäkään ei tehnyt mieli ruokaa, eivätkä voimat riittäneet edes asian harmitteluun. Nauraa asialle jaksoimme välillä, koska tuntui niin hassulta, että monta päivää suunnittelimme, ja kaikki suunnitelmat menivät pieleen. Positiivisiakin asioita löydettiin, kuten se, että molemmat saimme taudin: olisihan se ollut kamalaa, jos toinen olisi yksin joutunut syömään jouluruuat.
Tuon joulun jälkeen olemme antaneet joulun vaan tulla ilman isompia suunnitelmia. On ollut mielessä, että kyllä siitä ainakin parempi tulee kuin tuo tautijoulu. Vaikka eihän sekään huono ollut: silloinkaan ei tarvinnut olla yksin ja lepoakin saimme riittävästi eikä tullut ylensyöntiä. Hiljentyäkin ehdimme joulun sanoman äärelle. Ehkä se oli meille ihan paras joulu sillä hetkellä.
Toivotaan silti tervettä joulua kaikille kanssakulkijoille, ja että joulun tärkein sanoma saavuttaisi kaikkien sydämet!
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys