Liisa Lilvanen-Pelkonen
Liisa Lilvanen-Pelkonen
Ajelin yhtenä iltana töistä kotiin. Kerran viikossa työmatka on noin viisikymmentä kilometriä suuntaansa ja kuuntelen äänikirjoja ajankuluksi. Vähän jo väsyttikin. Siinä jostain syystä pyyhkäisin nenän viertä hanskalla ja havahduin yhtäkkiä tuoksuun. Sanon “tuoksuun”, vaikka se olisi monen mielestä paha haju. Olin nimittäin epähuomiossa laittanut käteeni sellaiset hanskat, joita pidän kotona eläimiä hoidellessa ja pihahommissa, ja ne tuoksuivat lampaalle. Oli ihan pakko nuuhkaista vielä uudelleen.
Kun rapsuttelen ja halailen lammasta, sanon sille usein, että kylläpä haiset hyvälle lampaalle. En tiedä, miksi se on minulle niin hyvä tuoksu. Ehkä minulla on erilainen ”maku” näissä hajuasioissa.
Muistan lapsuudesta sellaisen tapauksen, kun olimme äidin ja siskon kanssa kävelyllä. Olin noin nelivuotias ja potkuttelin kelkalla. Äiti veti siskoani pulkassa. Kuljimme yhden maalaistalon ohi, ja äitiä kovasti haittasi se haju. Se jäi mieleeni. Ihmettelin, miksi haju oli äidin mielestä niin paha, vaikka omasta mielestäni se oli hyvä.
Joskus on vähän hävettänytkin sanoa, että tulee niin hyvä olo, kun naapuri ajaa lantaa pellolle, on kevät ja olen kotona. Toiset eivät voi nähdä siinä mitään hyvää. Ajattelen, että ehkä mikään tuoksu ei ole hyvä eikä paha, vaan se yhdistyy aina johonkin muuhun asiaan, joka määrittää sen laadun.
Nämä muistot tulivat mieleeni siinä töistä kotiin ajellessa ja johtivat ajatukset myös tallin hajuun. Siihen hajuun, jonka uskovainen ”haistaa” toisesta uskovaisesta. Hajuun, jonka avulla löytää toisen uskovaisen luo ja jota toisella tavalla uskovat pitävät outona ja pahana, halveksittavanakin. Vaikka tämä haju on vertauskuvallinen, se on oikea tallin haju siinä mielessä, että Jeesus syntyi tallissa vaatimattomissa oloissa. Siitä tuo sanonta ilmeisesti tuleekin.
Vaikka maailman ihmiset joskus halveksivat uskovaisia, tuntuu hyvältä ja kotoisalta, kun jossain tilanteessa odottamatta ”haistaa” tuntemattomasta ihmisestä tallin hajun. Ei tarvitse kuin muutama sana vaihtaa, jos sitäkään, niin huomaa, että meillä on sama usko ja ymmärrys.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys