Vesa Kum­pu­la

Olin läh­dös­sä kou­lun kuu­si­juh­laan. Lai­toin jal­kaa­ni iso­vel­je­ni mus­tat juh­la­ken­gät. Eh­kä kär­jis­tä vä­hän kip­pu­raan men­neet ken­gät sai­vat voi­det­ta voi­pa­ke­tin kää­rees­tä. Kou­lus­sa eräs ylem­män luo­kan op­pi­las to­te­si, et­tä nuo­han ovat vel­je­si ken­gät. Hä­vet­ti.

Ken­gil­lä on mer­kit­tä­vä teh­tä­vä. Kä­ve­ly hy­vin ja­las­sa is­tu­vil­la ken­gil­lä on miel­lyt­tä­vää. Jos­kus ken­gät ovat ol­leet ai­van lii­an pie­net, ja ne ovat hier­tä­neet ja­lois­sa. Sama ta­pah­tuu myös sil­loin, kun ken­gät ovat lii­an isot.

Jos­kus per­heem­me oli ta­lou­del­li­ses­ti niin tiu­koil­la, et­tä ei ol­lut va­raa os­taa lap­sil­le kun­nol­li­sia ken­kiä. Ker­ran eräs opet­ta­ja an­toi yh­del­le po­jal­lem­me per­heen­sä yli­mää­räi­set ken­gät, jot­ka oli­vat muu­ta­mia nu­me­roi­ta lii­an isot. Jon­kun ai­kaa poi­kam­me piti nii­tä, mut­ta jos­tain sain kai­vet­tua sen ver­ran ra­haa, et­tä os­tin po­jal­lem­me uu­det ken­gät.

Ta­lou­del­li­sen ase­mam­me hiu­kan hel­li­tet­tyä läh­din kau­pun­kiin ken­kä­os­tok­sil­le. Sa­noin tu­tul­le ken­kä­kaup­pi­aal­le, et­tä kat­so­taan nyt vä­hän suu­rem­pi erä ken­kiä. Tar­vit­sim­me ken­kiä lä­hes joka nu­me­ro­ko­koa, ja sik­si ken­kien os­to oli mah­dol­lis­ta il­man so­vi­tus­ta­kin. Muu­ta­ma kas­sil­li­nen ken­kiä saat­toi ol­la ken­kä­kaup­pi­aal­le hä­nen uran­sa suu­rin yk­sit­täi­nen kaup­pa. Ken­kien hin­nat­kin oli­vat so­pui­sat.

Ker­ran eräs ken­kä sai epä­miel­lyt­tä­vän teh­tä­vän. Jol­lain lail­la är­syt­ti, kun apu­keit­ti­ös­sä oli ken­kiä kes­kel­lä lat­ti­aa. Pot­kai­sin yh­tä ken­kää niin, et­tä se len­si vauh­dil­la suo­raan la­vu­aa­riin. Ei­hän tuo pos­lii­ni­nen la­vu­aa­ri kes­tä­nyt voi­mak­kaas­ti len­tä­neen ken­gän kor­koa, vaan teki sii­hen hal­ke­a­man. Sii­hen se hal­ke­a­ma jäi vuo­sik­si pi­ka­lii­mal­la kor­jat­tu­na, muis­tut­ta­maan mal­tin mer­ki­tyk­ses­tä.

Aje­lin ker­ran töis­tä ko­tiin ja mat­kal­la ajat­te­lin, et­tä nyt olen kun­non isä. Pää­tin, et­tä huo­mi­oin kaik­ki ai­van erik­seen ja olen läs­nä. Ava­tes­sa­ni ul­ko-oven näin edes­sä­ni ken­kä- ja vaa­te­vuo­ren ai­van oven edus­tal­la. Unoh­din het­kes­sä kun­non isä­nä ole­mi­sen aja­tuk­set.

Lap­suu­des­sa­ni mi­nul­la oli vain yh­det ken­gät ker­ral­laan. Ke­säl­lä oli ke­sä­ken­gät, tal­vel­la tal­vi­ken­gät tai jos­kus myös huo­pa­tos­sut. Ny­ky­ään ken­kiä on joka ti­lan­tee­seen erik­seen. On juh­la­ken­gät, kä­ve­ly­ken­gät, lenk­ki­ken­gät, va­el­lus­ken­gät, rem­mi­ken­gät, Croc­sit, si­sä­pe­li­ken­gät, ku­mi­saap­paat ja nah­ka­saap­paat. En it­se oli­si älyn­nyt hank­kia nah­ka­saap­pai­ta, mut­ta ker­ran eräs ys­tä­vä ky­syi, ha­lu­an­ko so­vit­taa jal­kaa­ni hä­nen saap­pai­taan. Ne­hän oli­vat so­pi­van ko­koi­set, ja hän ha­lu­si myy­dä ne mi­nul­le, kos­ka ne oli­vat hä­nel­le lii­an pie­net. Teim­me kau­pat. Tal­vi­pak­ka­sil­la pi­dän mie­lel­lä­ni noi­ta saap­pai­ta, vaik­ka jos­kus vai­mo on huo­maut­ta­nut, mik­si nuo nyt­kin lai­tat.

Myös Raa­ma­tus­sa pu­hu­taan ken­gis­tä. Her­ra pu­hut­te­li pa­la­vas­ta pen­saas­ta Moo­ses­ta ja ke­hot­ti hän­tä rii­su­maan ken­gät ja­lois­ta, kos­ka se paik­ka oli pyhä.

Ken­gät tu­le­vat esil­le myös tuh­laa­ja­poi­ka­ver­tauk­ses­sa, jos­sa isän­tä ke­hot­ti pal­ve­li­joi­taan: ”Ha­ke­kaa jou­tuin par­haat vaat­teet ja pu­ke­kaa hä­net nii­hin, pan­kaa hä­nel­le sor­mus sor­meen ja ken­gät jal­kaan” (Luuk. 15:22). Efe­so­lais­kir­jees­sä Paa­va­li kir­joit­taa Ju­ma­lan las­ten tais­te­lu­va­rus­tuk­ses­ta ja ke­hot­taa si­to­maan jal­ki­neik­si alt­tiu­den saar­na­ta rau­han evan­ke­liu­mia.

Olin vuo­ris­to­ret­kel­lä. Kä­ve­lim­me au­rin­gon paah­tees­sa ki­vik­kois­ta pol­kua. Po­lul­la oli ir­to­ki­viä ja kui­vaa hiek­kaa. Rei­til­lä nä­kyi kak­tuk­sia ja kui­vu­nei­ta pen­sai­ta. Sel­lai­sis­sa pai­kois­sa, jos­sa oli vet­tä, luon­to oli vih­re­ää.

Jou­duim­me ylit­tä­mään pie­nen kos­tei­kon, ja sen jäl­keen pol­ku ka­ven­tui niin, et­tä jal­ka­ni osui kak­tuk­seen. Tun­sin pik­ku­var­paas­sa­ni ki­pe­än pis­tok­sen. Is­tuin ki­vel­le ja otin lenk­ki­ken­gän ja­las­ta­ni. Yh­des­sä ys­tä­vien kans­sa var­vas­ta sit­ten tut­kit­tiin. Pie­ni kipu tun­tui, mut­ta piik­kiä ei löy­ty­nyt.

Kä­vel­les­sä­ni kipu vä­lil­lä tun­tui, ja lop­pu­mat­kas­ta se pa­he­ni. Asun­nol­la­ni tut­kin pik­ku­var­vas­ta tar­kem­min ja huo­ma­sin kyn­nen al­la jon­kun nys­ty­rän. Sain sii­tä ot­teen ja ve­din kyn­nen al­ta puo­li­tois­ta­sent­ti­sen kak­tuk­sen pii­kin. Tuol­le ret­kel­le oli­si kan­nat­ta­nut va­li­ta eri­lai­set ken­gät.

Vesa Kumpula