Vesa Kumpula
Vesa Kumpula
Vesa Kumpula
Edessämme oli katettu pöytä. Lauloimme ruokavirren: Nyt silmäin alla Jeesuksen, olemme tulleet yhtehen. Sä, Herra, kaikki ravitset, siis siunaa pöydän antimet. Olimme saaneet vieraita ja olimme yhdessä, kolme ystäväperhettä. On koronakupla.
Paikkakunnallamme toimii rauhanyhdistyksen tiistaikerho, joka kokoontuu kahden viikon välein. Paikalle tullaan hyvissä ajoin, että ehditään vaihtaa ajatuksia kahvinjuonnin lomassa. Ohjelma on perinteinen: virsiä ja lauluja, hartauspuhe sekä joku tilaisuuteen sopiva puheenvuoro. Olemme kuulleet ravinnosta, terveydestä, Laestadiuksen elämänvaiheista jne. Tilaisuuteen haluavat tulla kaikki kynnelle kykenevät, kuntonsa mukaan.
Tiistaikerhomme toimii kevyellä organisaatiolla, ja se tekeekin siitä maanläheisen. Tarvitaan siis tilaisuuden vetäjä, joka hankkii ”luennoitsijan”, ja lisäksi pieni porukka keittiölle. Homma toimii hienosti. Kerhossa huomaa, että iäkkäimmillä on valtava tarve yhdessäoloon matalalla kynnyksellä. Harvoin näkee surullisia kasvoja, paitsi jos joku matkaystävä on poistunut keskuudesta. Noihinkin hetkiin sisältyy kuitenkin ilo, kun ystävä on päässyt perille.
Makustelin tiistaikerhoa aloittelevana eläkeläisenä, vaikka vaimoni ehdottomasti halusi siellä käydä. Aluksi kävin vain jouluisessa tiistaikerhossa. Jotenkin kerhon meininki kiehtoi minua, ja pikkuhiljaa aloitin säännöllisemmän käynnin. Lopulta odotin kerhoa, ja kun olin päässyt mukaan kerhon tunnelmaan, kaikki tuntuivat ystäviltäni. Sitten tuli korona-aika, ja kaikki toiminta meni tauolle.
Korona-aika on ollut raastava, kun kontaktit on vähennetty minimiin, joissakin tapauksissa aivan vain perheenjäsenten väliseksi. Yhden tai kahden hengen taloudessa tämä on ollut erityisen haastavaa. Ilahduimme, kun eräs ystäväperhe kysyi, voisimmeko kokoontua porukalla ruoanlaiton ja ruokailun merkeissä. Kolmen perheen koronakupla kerran viikossa vuorollaan kunkin kodissa. Idea tuntui heti hyvältä.
Olemme nyt kokoontuneet muutamia kertoja, ja se tuntuu edelleen hyvältä. Miksei tämän tyyppistä toimintaa voisi olla muulloinkin kuin korona-aikana? Voisihan vaikka yksinäiset kokoontua pienellä porukalla, toisihan se vaihtelua arkeen ja voisi avata kokonaan uusia ystävyyssuhteita.
Katselin ruokapöydän tarjontaa ja ihmettelin, mitä ovat nuo pyöreät pallerot keskellä pöytää olevassa vadissa. Eivät ne ainakaan perunoita ole. Rohkaisen mieleni ja otan yhden palleron lautaselleni. On hyvä oppia uusia makuelämyksiä, vaikka aluksi ne saattavat vähän hämmentää mieltä ja polttaa kieltä.
Ruokahetki toi arkeemme juhlan tuntua. Aterioimme yhdessä, vaihdoimme ajatuksia iloista ja suruista, vain olimme yhdessä. Onneksi olette olemassa ystävät!
Elämme nyt pääsiäisen jälkeistä aikaa. Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, kun Jeesus paistaa kalaa hiilloksella ja kysyy opetuslapsilta; onko teillä mitään syötävää. Siionin laulussa 46 kerrotaan kauniisti tuosta tapahtumasta.
”Mutta varhain aamusella
seisoo Jeesus rannalla,
paistaa kalaa hiilloksella,
taittaa leipää ilolla.”
Tuossa hetkessä Jeesus tarjoaa nälkäisille ajallista ruokaa, mutta ennen kaikkea hän tarjoaa elämän leipää. Tiedämme, että molemmat ovat tärkeitä, mutta vain elämän leipä ravitsee sieluamme. Se myös avaa näkymää kohti päämääräämme, Taivaan kotia. Jeesus on lasten ja lapsenkaltaisten ystävä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys