Vesa Kumpula
Kyseisessä vanhassa sanonnassa ”Yrittänyttä ei laiteta” laittamisella tarkoitetaan moittimista ja soimaamista. Yrittänyttä ei siis moitita, aina kannattaa yrittää.
Tuo sanonta on moniselitteinen, mutta hyvin sitä voi soveltaa myös yritystoimintaan. Olen nyt itse käännekohdassa, koska yksi yritykseni päättää toimintansa tänä kesänä. Yritys, joka on tuonut kaksikymmentäviisi vuotta toimeentuloa perheelleni ja kymmenille työntekijöille. Samalla kaksi poikaani aloittaa oman yritystoiminnan omalla alallaan taloushallinnon parissa. Yrittäjyys siis jatkuu suvussamme.
Oma yritystoimintani jatkuu pienempimuotoisena, juuri eläkeläiselle sopivan kokoisena. Yritystoimintani on kestänyt yhtäjaksoisesti lähes neljäkymmentä vuotta. Matkan varrella on ollut monenlaisia suhdanteita. Ensimmäisen oman yrityksen mainoksen julkaisin vuonna 1981 Päivämies-lehdessä. Liike-ideana oli kangaspuiden markkinointi. Päätin luoda oman tuotemerkin ja aloittaa markkinoinnin. Valmistuksen hoidin alihankintatyönä. Tuo liiketoimintamalli oli silloin täysin uusi. En tuntenut alaa ollenkaan ja asiakkaille vastasin kysymyksiin aika lailla luovasti. Käytännössä opin asiakkailta.
Kerran keskustelin erään entisen rekkakuskin kanssa, joka oli selkävian takia joutunut vaihtamaan ammattia. Hän oli aloittanut yritystoiminnan, jota hän nyt pystyi tekemään. Kysyin, onko hän kaivannut rekan rattiin? Hänen vastauksena yllätti minut täydellisesti: "Joka päivä". Jäin miettimään vastausta. Mikä rekkamiehen työssä on niin mielenkiintoista? Päädyin siihen, että työn vapaus kiehtoo. Ison auton ratista korkealta voi seurata liikennettä ja olla oman itsensä herra.
Tällä hetkellä Suomessa on hyvä yrittää. Yleinen ilmapiiri on yritysmyönteinen ja kannustava. Käytännössä se näkyy nyt koronakriisin aikana. Yhteiskunta näkee tärkeinä tukea yrityksiä tämän vaikean vaiheen läpi. Aina ei ole ollut näin. Yhdeksänkymmentäluvun lamassa yhteiskunta keskittyi pelastamaan pankit ja monet yrittäjät joutuivat ilman omaa syytä vaikeuksiin ja jopa konkurssiin.
Yrittäminen vaatii nöyrää asennetta. Ei ole varaa röyhistää rintaansa. Oikea nöyryys on sitä, että on valmis tunnustamaan virheensä ja ottamaan niistä vastuun. Kerran yrittäjäkurssilla kertasin omia yrittäjävuosikymmeniä ja sanoin, että seuraavan vuosikymmenen osaan jo hallita. Tuli sanottua liikaa. Seuraavalla vuosikymmenellä tuli monenlaisia vastuksia ja ongelmia. Ei ollut minustakaan tullut täysoppinutta yrittäjää ja nöyryys oli kadonnut.
Jumala on luvannut siunata rehellisen työn. Miten tuo siunaus ilmenee? Joku saattaa ajatella sitä pelkästään ajallisena taloudellisena siunauksena. Yrittäjän osalta sen voi kokea vaikka vapautena, saa tehdä itse päätöksiä ja hallita omaa ajankäyttöään. Se voi tulla työyhteisön kautta hyvänä yhteishenkenä. Toki siunausta voi tulla myös taloudellisesti.
Uskovainen yrittäjä saa ja hänen tuleekin turvautua Jumalaan. Menestyksen kohdatessa usein unohtuu, mistä menestys tulee. Helposti tulee ajatus, että kyllä minä osaan ja olen taitava. Lopulta on kuitenkin kysymys siitä, miten Jumala siunaa. Vaikeuksia kohdatessa saattaa mieleen hiipiä oma osaamattomuus tai jopa katkeruus. Silloin on hyvä muistaa, että nämäkin asiat ovat Jumalan sallimia.
Yrittäjänkin tärkein aarre on uskon lahja. Siitä kannattaa pitää kiinni, sille on luvattu suuri palkka.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys