JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Maja

25.11.2022 6.00

Juttua muokattu:

24.11. 11:12
2022112411120420221125060000

Han­na-Ma­ria Jur­mu

Vuo­si sit­ten kir­joi­tin blo­gi­teks­tin, jon­ka ot­sik­ko oli Puu. Kir­joi­tuk­ses­sa ker­roin, kuin­ka lap­se­na kii­pei­lin puis­sa ja vie­tin ai­kaa lap­suu­den­ko­ti­ni pi­ha­koi­vus­sa. Ker­roin myös, mitä puut mer­kit­se­vät mi­nul­le ny­kyi­sin. Il­mai­sin teks­tis­sä­ni, kuin­ka mi­nul­la on haa­ve saa­da maja puu­hun. Kir­joi­tin: ”Vä­hän on tun­ne, et­tä sai­sin­kin sen jos­kus.”

Ker­ron­pa nyt, mitä ta­pah­tui tänä syk­sy­nä.

Tyt­tä­re­ni eh­dot­ti­vat, et­tä tu­li­sin hei­dän kans­saan viet­tä­mään vii­kon­lo­pun Jy­väs­ky­lään, kos­ka per­heen mies­vä­ki­kin oli ol­lut po­ru­kal­la ka­lal­la ai­kai­sem­min ke­säl­lä. Yri­tin eh­dot­taa myö­häi­sem­pää ajan­koh­taa, kos­ka joku kii­re taas pai­noi pääl­le, mut­ta kuu­los­ti sil­tä, et­tä tuo ky­sei­nen vii­kon­lop­pu oli­si juu­ri se pa­ras.

Läh­din so­vi­tus­ti vii­kon­lo­pun viet­toon ko­toa tors­tai­na. Pa­luu­päi­vä oli maa­nan­tai. Seu­raa­va­na tiis­tai­na olin täyt­tä­mäs­sä 60 vuot­ta. Aja­tus oli var­maan­kin se, et­tä mi­nua juh­li­taan jo vä­hän en­nak­koon. Kyl­lä mi­nua juh­lit­tiin­kin jo tors­tais­ta al­ka­en ja li­sää mui­na päi­vi­nä, kun kaik­ki tyt­tä­re­ni oli­vat saa­pu­neet pai­kal­le. Myö­hem­min mi­nul­le pal­jas­tui, et­tä ky­sees­sä oli­kin ol­lut juo­ni. Mi­nut oli pi­tä­nyt saa­da pois ko­toa juu­ri tuok­si pit­käk­si vii­kon­lo­puk­si, joka edel­si mi­nun syn­ty­mä­päi­vää­ni.

Kun maa­nan­tai-il­ta­na reis­su­ni jäl­keen mi­nut ha­et­tiin bus­sil­ta ko­tiin, mi­nun piti sul­kea sil­mä­ni, kun saa­vuim­me ko­ti­pi­haan. Pi­hal­la odot­ti yl­lä­tys: pi­han pak­suim­paan män­tyyn oli ra­ken­teil­la mi­nul­le maja syn­ty­mä­päi­vä­lah­jak­si! Se ei ol­lut mi­kään tuu­len­pe­sä­ky­hä­el­mä, vaan mie­les­tä­ni se oli kau­nis kuin ko­ru­ra­sia. Minä tu­lin täy­sin yl­lä­te­tyk­si! Mi­nun pit­kä­ai­kai­nen haa­vee­ni oli to­teu­tet­tu!

Pää­sin heti kat­so­maan nä­ky­miä ma­jas­ta. Oli help­po ku­vi­tel­la, min­kä­lai­nen se on val­mii­na ja min­kä­lai­set vaih­tu­vat mai­se­mat oli­si­vat sil­mien edes­sä, kun ma­jas­sa pää­see jos­kus ole­maan.

Ma­jan pit­kä sivu on lat­ti­as­ta kat­toon la­sia. Ik­ku­nas­ta nä­kyy jo­el­le, ja sii­tä avau­tuu nä­ky­mä­nä iso kap­pa­le tai­vas­ta. Ma­jan pää­tyik­ku­nas­ta nä­kyy suo­raan mei­dän keit­ti­öön. Jos oli­sin lap­si, ajat­te­li­sin, et­tä kun is­tus­ke­li­sin ma­jas­sa, joku vil­kut­tai­si mi­nul­le keit­ti­ös­tä va­loa mer­kik­si sii­tä, et­tä il­ta­pa­la on val­mii­na.

Ma­jas­sa on eris­teet, ja mi­nul­le on lu­vat­tu, et­tä sin­ne saa läm­mit­ti­men, jo­ten haa­vei­len kai­ken­lai­ses­ta ole­mi­ses­ta siel­lä. Ku­vit­te­len re­von­tu­let ja täh­ti­tai­vaan. Ku­vit­te­len, et­tä kau­ris loik­kii pi­han poik­ki roh­ke­as­ti, kun se ei huo­maa, et­tä sitä seu­ra­taan.

Odo­tan het­keä, kun las­ten­lap­sem­me pää­se­vät mei­dän kans­sam­me ma­jaan ret­kel­le. Syöm­me siel­lä eväi­tä ja lu­em­me. Voim­me jää­dä sin­ne yök­si­kin. Ja kun aa­mul­la he­rääm­me, voim­me ih­me­tel­lä, kuin­ka kor­ke­al­la olem­me nuk­ku­neet ai­van tur­val­li­ses­ti.

Sain An­ja-ys­tä­väl­tä­ni Jy­väs­ky­län-mat­kal­la­ni lah­jan, jota en saa­nut ava­ta en­nen syn­ty­mä­päi­vää­ni. Pa­ke­tis­sa oli muis­ti­kir­ja. Kor­tis­sa oli saa­te­sa­nat, jois­sa An­ja mai­nit­si, et­tä eh­kä voi­sin ma­jas­sa kir­joit­taa jo­tain tuo­hon kir­jaan. Hän oli on­nel­li­nen puo­les­ta­ni, et­tä haa­vee­ni oli to­teu­tu­nut. Siis ys­tä­vä­ni­kin tie­si, mik­si mi­nut oli toi­mi­tet­tu pois ko­toa! Ja hän­kin oli il­mei­nen ma­jaih­mi­nen.

Naa­pu­ri­per­heel­tä saa­mas­sa­ni kor­tis­sa oli kuva puus­ta, jon­ka ok­sal­la is­tuu pöl­lö. He­le­na-ys­tä­vä­ni oli kir­joit­ta­nut kort­tiin: ”Van­ha vii­sas pöl­lö var­ti­oi ma­jaa­si, kun et ole pai­kal­la.” Ahaa. He­kin tie­si­vät, et­tä puu­ma­ja on val­mis­tu­mas­sa. Ja He­le­na­kin oli il­mi­sel­väs­ti ma­jaih­mi­nen.

Mi­nus­ta tun­tuu, et­tä mitä van­hem­mak­si tu­lee, sitä lap­sen­mie­li­sem­pi kan­nat­taa ol­la. Kan­nat­taa myös haa­veil­la vä­sy­mät­tö­mäs­ti.

Kan­nat­taa ol­la myös ma­jaih­mi­nen. Se tuo kirk­kaut­ta päi­viin.

Hanna-MariaJurmu
Olen vuonna 1962 syntynyt tervolalainen Hamma. Arvostan kotiseutuani, tätä vehmasta Kemijoen vartta ja kaunista Meri-Lappia. Asun nykyisin kahdestaan mieheni kanssa. Lapsemme ovat aikuisia, ja he asuvat eri puolilla Suomea. Ajatukseni kulkevat heidän luonaan. Olen Kaarin sekä Sulon ja Alvan isoäiti. Musiikki tuo syvyyttä ja rikkautta elämääni. Se on sydämeni harrastus. Sydämeeni on hiipinyt myös Posio. Sähköpostiosoitteeni on hannamariajurmu@gmail.com
Hanna-MariaJurmu

Rakkaudesta ja sen tunnustamisesta

28.10.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

Hakaneuloin kiinnitetyt

27.9.2022 6.15
Hanna-MariaJurmu

”Siunaa vieläkin häntä ja hänelle rakkainta ihmistä”

21.8.2022 7.00
Hanna-MariaJurmu

Taivaassa ei enää kukaan tiuski

26.7.2022 10.15
Hanna-MariaJurmu

Ideointia ja harkittua hyötykäyttöä

23.6.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

Pala maisemaa

26.5.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

Perintö

21.4.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

”Koko maailma jakaa kyyneleenne”

20.3.2022 7.00
Hanna-MariaJurmu

Suuri helmikuu

17.2.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

Kirjalahjoja

29.1.2022 8.30
Hanna-MariaJurmu

Pieniä joulukuisia muistiinmerkintöjä

30.12.2021 6.00
Hanna-MariaJurmu

Puu

26.11.2021 6.00
Hanna-MariaJurmu

Laulu, jossa on kaikki

1.11.2021 6.00
Hanna-MariaJurmu

Sävellytyttää

23.9.2021 7.00
Hanna-MariaJurmu

Joko menit pois, minun kesäni?

30.8.2021 7.00
Hanna-MariaJurmu

Kaksi tarinaa, yksi tarina

28.7.2021 8.00
Hanna-MariaJurmu

Koulunkäyntiä ja opiskelua

28.6.2021 7.05
Hanna-MariaJurmu

Arkea ja pyhää

30.5.2021 7.05
Hanna-MariaJurmu

Huhtikuussa ilon kautta

1.5.2021 7.00
Hanna-MariaJurmu

Murheen miekka

30.3.2021 7.15
Hanna-MariaJurmu

Peruskysymysten äärellä

19.2.2021 7.00
Hanna-MariaJurmu

Liian suuria sammakoita ja ihanan kauniita rinnesoita

1.2.2021 6.15
Hanna-MariaJurmu

Vuodet vaihtuvat

6.1.2021 7.20
Hanna-MariaJurmu

Puhdetöitä

29.11.2020 6.15
Hanna-MariaJurmu

Päiväkirjamerkintöjä

30.10.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Marjastussähläystä

4.10.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Lasten ystävä, kiitos lasten ystävistä

28.8.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Psalmien kesä

1.8.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Miksi puut elävät kauemmin kuin ihmiset?

28.6.2020 6.45
Hanna-MariaJurmu

Alttoelämää

30.5.2020 6.55
Hanna-MariaJurmu

Pieniä onnellisia hetkiä

29.4.2020 6.05
Hanna-MariaJurmu

Öljylehdon nyyhkytykset

10.4.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Mitä olette, taivas ja avaruus?

23.2.2020 6.10
Hanna-MariaJurmu

Joulu hellii meitä

6.1.2020 6.05
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys