An­te­ro Ii­va­ri­nen

Meil­lä on pi­det­ty raa­mat­tu­luok­kia yli kym­me­nen vuot­ta. Raa­mat­tu­luo­kat ovat ol­leet niin nuo­ril­le kuin meil­le ta­lon­vä­el­le­kin mie­lui­sia ja an­toi­sia koh­taa­mi­sia. Raa­mat­tu­luok­ka­ta­pah­tu­mis­ta riit­täi­si ker­to­muk­sia vaik­ka kuin­ka. Täs­sä­pä niis­tä yk­si, joka on kan­ta­nut raa­mat­tu­luo­kas­ta ys­tä­vyy­dek­si tä­hän päi­vään as­ti.

Vuo­sia sit­ten meil­lä kävi raa­mat­tu­luo­kas­sa joi­ta­kin nuo­ria jot­ka oli­vat erit­täin koh­te­li­ai­ta ja hy­vä­käy­tök­si­siä. He kät­te­li­vät ai­na raa­mat­tu­luok­kaan tul­les­saan kaik­ki ja läh­ties­sään ke­hui­vat ta­lon tar­jot­ta­via vuo­laas­ti. Oli­vat oi­kei­ta mal­li­op­pi­lai­ta. Hei­dän kas­va­es­saan raa­mat­tu­luok­ka­lai­sis­ta nu­pei­käi­sek­si ja jää­des­sään pois raa­mat­tu­luo­kis­ta he it­se eh­dot­ti­vat, et­tä voi­si­vat jat­kos­sa ol­la apuo­pet­ta­ji­na raa­mat­tu­luo­kas­sa. Hy­vät muis­tot ja lep­poi­sat yh­des­sä­o­lot oli­vat saa­neet hei­dät kiin­ty­mään näi­hin yh­tei­siin ko­koon­tu­mi­siim­me. Vuo­sien saa­tos­sa he oli­vat­kin mo­nes­ti apu­na ope­tus­tuo­ki­ois­sa ja il­lan lei­keis­sä ja yh­des­sä­o­lois­sa.

Erää­nä päi­vä­nä noi­den nuor­ten äi­ti soit­te­li ja eh­dot­ti, et­tä jos­pa jär­jes­täi­sin vaik­ka puu­tal­koot noil­le nuo­ril­le. He ha­lu­ai­si­vat jää­dä yö­ky­lään­kin. No, ei muu­ta kuin tuu­mas­ta toi­meen ja sää­tie­to­ja kat­so­maan. Erääl­le lau­an­tail­le so­vim­me, et­tä tal­koot al­ka­vat heti ai­kai­sin aa­mus­ta. Kä­vin os­ta­mas­sa kau­pas­ta piz­zaa, limp­pa­ria, hamp­pa­rei­ta, kark­kia ja kaik­kea, mikä an­tai­si tal­koo­lai­sil­le hy­vää miel­tä ja työ­in­toa.

Lau­an­tai­na aa­mus­ta au­to saa­pui pi­haam­me kyy­dis­sään kol­me ilois­ta nuor­ta tal­koo­lais­ta. He as­te­li­vat kät­te­le­mään ta­lon­vä­keä. Hal­ko­ma­ko­ne oli val­mii­na ja puut kat­kot­tu val­miik­si, ai­no­as­taan pilk­ko­mi­nen, kot­ti­kär­ryil­lä koh­tee­seen vien­ti ja pi­no­a­mi­nen odot­ti­vat te­ki­jään­sä.

Hom­ma läh­ti iloi­ses­ti käyn­tiin myös oman per­heem­me las­ten osal­lis­tu­es­sa tal­koi­siin. Ha­lot liik­kui­vat niin vilk­kaas­ti, et­tä mi­nul­la piti kii­ret­tä hal­ko­ma­ko­neen kans­sa. Vä­lil­lä syö­tiin ja taas jat­ket­tiin. Hiki vir­ta­si ai­na­kin hal­ko­ma­ko­neen käyt­tä­jäl­lä. Pu­heen so­ri­naa kuu­lui siel­tä ja tuol­ta, iloi­nen oli mei­nin­ki kai­kil­la. Tuo­reen puun tuok­su, sääs­kien ke­vyt ini­nä – ke­sää par­haim­mil­laan. Täl­lai­sia tal­koi­ta pi­täi­si jär­jes­tää kyl­lä use­am­min, mie­tin, kun kat­soin ilois­ta tal­koo­po­ruk­kaa.

Il­lal­la saim­me tal­koot kun­ni­al­la pää­tök­seen. Saa­tiin pil­kot­tua kaik­ki ne puut, mitä ol­tiin aja­tel­tu­kin. Hom­mat siis su­jui­vat suun­ni­tel­mien mu­kaan. Sau­na oli läm­pi­ä­mäs­sä ja pe­tit lai­tet­tu val­miik­si tal­koo­lai­sil­le.

Il­lal­la ope­tim­me nuo­ril­le au­tol­la ajoa ta­lom­me pi­ha­maal­la. Tai­si­vat op­pia sen ker­ral­la. Mo­nen tun­nin pö­ris­te­lyn jäl­keen to­te­sin poi­kien pää­se­vän kyl­lä ins­sin­sä var­mas­ti läpi, kun­han muis­ta­vat ope­tel­la vie­lä lii­ken­ne­sään­nöt. Niin, ja kun­han te­ke­vät tas­kuun­park­kee­rauk­sen il­man kä­si­jar­ru­lui­sua.

Nyt noil­la kai­kil­la nuo­ril­la on jo ajo­kor­tit tas­kus­sa, yh­del­lä heis­tä jo vai­mo ja lap­si­kin. He kaik­ki ovat kum­me­ja lap­sil­lem­me ja käy­vät ai­na vä­lil­lä ky­läi­le­mäs­sä il­man kii­ret­tä ko­tiin, kat­so­mas­sa kum­mi­las­taan, kun as­kel sat­tuu koh­dal­leen. Ker­to­vat kuu­lu­mi­sia ja ihas­tu­mi­sia, elä­män­sä as­ke­lei­ta ja tu­le­vai­suu­den suun­ni­tel­mi­aan. Luo­jan an­ta­mia ys­tä­viä raa­mat­tu­luo­kas­ta rin­nal­la­kul­ki­joik­si. Kan­nam­me sy­dä­mis­säm­me mu­ka­via muis­to­ja, jois­ta yk­si on tuo mie­leen läm­pi­mä­nä jää­nyt puu­tal­koot.