JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Rakas, viisas isä

7.7.2023 6.00

Juttua muokattu:

7.7. 09:58
2023070709582620230707060000

An­te­ro Ii­va­ri­nen

Isä­ni nuk­kui ikiu­neen 85-vuo­ti­aa­na yö­vuo­teel­taan 23.6.2022. Ikä­vä is­kee, kun muis­te­len isää­ni, jota en enää voi kä­tel­lä ja jol­le en voi enää ker­toa kuu­lu­mi­si­a­ni. En pys­ty enää ha­laa­maan hän­tä ja tun­te­maan hä­nen sy­li­ään, tut­tua pos­ken kar­heut­ta tai hä­nen hen­gi­tys­tään kor­val­la­ni. Ne kaik­ki kui­ten­kin elä­vät muis­tois­sa­ni ja sy­dä­me­ni kät­köis­sä.

"Kuu­le­pas poi­ka: muis­ta, et­tä työ on ai­na kak­kos­si­jal­la us­kon jäl­keen, sen jäl­keen tu­lee muut." "Il­man töi­tä et pys­ty huo­leh­ti­maan per­hees­tä­si et­kä mak­sa­maan las­ku­ja­si." "Tee työ­si ai­na niin kuin te­ki­sit sen Ju­ma­lal­le." Niin isä sa­noi. Olen noi­ta neu­vo­ja nou­dat­ta­nut ja yrit­tä­nyt myös teh­dä työ­ni iloi­ten.

"Vesi on tär­kein, jos vaih­dat asun­toa. Oma ve­si­kai­vo, sil­lä il­man vet­tä et elä kau­aa." Myös tämä isä­ni neu­vo on vii­sas ja pä­tee myös elä­vään us­kon puh­dis­ta­vaan ve­teen. Isä­ni oli herk­kä ja pu­hui ai­na us­kon tär­key­des­tä, kun ta­vat­tiin. Lii­ku­tus ja sii­tä joh­tu­vat ne­nän niis­tot kuu­lui­vat jut­tu­tuo­ki­oi­hin. Us­kon asi­at oli­vat isäl­le kirk­kaa­na mie­les­sä vii­mei­se­nä­kin il­ta­na.

"Käy­kää­hän pöy­tään" oli isän seu­raa­va lau­se kun oven avat­tu­am­me olim­me ter­veh­ti­neet. "Syö­kää, lap­set, syö­kää, ma­han­ne täy­teen" oli isän va­kio lau­sei­ta. Isä oli ko­ke­nut ruu­an vä­hyyt­tä lap­se­na ja ker­toi noi­ta muis­to­jaan jos­kus. Naa­pu­rin poi­ka oli eräs­kin aa­mu tul­lut kou­luun men­nes­sään äi­tin­sä kor­ko­ken­gis­sä isä­ni lap­suus­ko­tiin si­säl­le ja is­tu­nut pen­kil­le. Sii­nä is­tu­es­saan kai­va­nut sar­ka­hou­su­jen­sa tas­kus­ta mul­tai­sen raa'an pe­ru­nan, pyyh­ki­nyt mul­lat hou­sui­hin­sa ja nau­res­kel­len sa­no­nut sa­mal­la hau­ka­ten pe­ru­nas­ta pa­la­sen: "Täs­sä on mi­nun tä­män päi­vän ruo­ka­ni, enem­pää ei ta­los­sam­me ol­lut." Isä ja hä­nen si­sa­ruk­sen­sa ym­mär­si­vät sil­loin, mi­ten naa­pu­ris­sa elet­tiin nä­lis­sään. Isä­näi­ti, mum­mi­ni, oli huo­kais­sut ja teh­nyt naa­pu­rin po­jal­le­kin kou­luun mu­kaan lei­pä­sii­vut voil­la voi­del­tui­na.

Isä pal­ve­li ruo­kaa pöy­tään sitä mu­kaa kun sii­tä syö­tiin. It­se hän oli kuu­lem­ma juu­ri en­nen tu­lo­am­me syö­nyt. Heti pe­rään jäl­ki­ruo­ka; kar­pa­lo­kiis­se­liä, jää­te­löä ja herk­ku­ja. Nä­lis­sään ei tuos­sa ta­los­sa ol­lut ku­kaan.

Isä tuli aut­ta­maan, jos pyy­det­tiin. Har­voin mei­dän tar­vit­si pyy­tää, mut­ta sil­loin kun pyy­sim­me, hän oli aja­nut kau­pan kaut­ta ja käy­nyt ha­ke­mas­sa ruo­ka­tar­vik­kei­ta. Ei­kä mak­set­tua ruo­kaa kuu­lem­ma tois­ta ker­taa saa­nut mak­saa.

Lap­se­na muis­tan, kuin­ka isä he­rä­si vii­kon­lop­pui­sin vii­den ai­koi­hin keit­te­le­mään rii­si­puu­roa, jot­ta se oli­si val­mis­ta, kun lap­set he­rää­vät. Rei­lu tun­ti puu­ron häm­men­tä­mis­tä vä­sy­nee­nä, hau­ko­tuk­sia ja huo­kauk­sia. Tuo on tul­lut ta­vak­si myös it­sel­le­ni, mut­ta hau­du­tus­kat­ti­lal­la on hel­pom­paa.

Isä teki töi­tä to­del­la pal­jon. Jos­kus niin, et­tä seu­ra­pen­kis­tä kuu­lui kuor­saus, kun vä­sy­nyt mat­ka­mies nu­kah­ti seu­ra­pu­heel­le. Hän he­rä­si lop­pu­lau­lun alet­tua ja lau­loi an­tau­muk­sel­la mui­den mu­ka­na.

Isä ei ol­lut ha­lai­li­ja­tyyp­pi, mut­ta an­toi ha­la­ta ei­kä juos­sut kar­kuun. Yleen­sä ha­la­tes­sa tun­teet nou­si­vat pin­taan. Isä­ni sa­noi, et­tä jos Luo­ja siu­naa lap­sia, hän myös pi­tää teis­tä huo­len. Tuo on ai­van tot­ta, it­se­kin olem­me sen joka päi­vä ko­ke­neet.

Joi­ta­kin viik­ko­ja en­nen isän pois­läh­töä jut­te­lin hä­nen kans­saan hä­nen ter­vey­des­tään. Hän sa­noi: "Naa­ma­ni­kin on niin ryp­pyi­nen, et­tä lap­set­kin pel­kää." Nau­roin ja vas­ta­sin leik­ki­säs­ti: "Si­nul­la on kak­si vaih­to­eh­toa. Joko hy­väk­syt nuo ry­pyt tai ti­laat ajan kas­vo­jen ko­ho­tus- ja ki­ris­tys­leik­kauk­seen." Häm­mäs­tys isä­ni sil­mis­sä… Tu­hah­dus. "Kaik­kea sitä kuu­lee!" Ja sit­ten jo hymy meil­lä mo­lem­mil­la.

Isä oli herk­kyy­den li­säk­si pe­rik­si­an­ta­ma­ton, oi­keu­den­mu­kai­nen ja jämy mies. Asi­at ta­pah­tui­vat heti ei­kä vii­des­tois­ta päi­vä. Seu­roi­hin hän vei mei­tä ah­ke­ras­ti ja teki kol­mea työ­tä elät­tääk­seen per­heen­sä. Hän ot­ti vek­se­lei­tä tiu­kim­pa­na lama-ai­ka­na mak­saak­seen las­ku­ja ajois­sa. Nois­ta­kin ajois­ta sel­vit­tiin Luo­jan aut­ta­ma­na. Per­heem­me ha­jo­si kah­tia, ja oli kai­ken­lai­sia haas­tei­ta. Näis­sä­kin asi­ois­sa isä oli an­teek­si­an­ta­va ja -pyy­tä­vä.

Nöy­rin mie­lin ja kiit­tä­en isä muis­te­li Luo­jan an­ta­maa työ­tä, et­tä sel­vi­si nois­ta ajois­ta. Kiit­te­li ter­vey­des­tä ja toi­meen­tu­los­ta. Ru­koi­li lap­sil­leen per­hei­neen kaik­kea hy­vää. Hän an­toi mo­nen­lais­ta mal­lia, mis­tä voin ot­taa op­pia.

Toi­voi­sin et­tä lap­se­ni sit­ten ai­kui­si­na ko­ki­si­vat saa­neen­sa joi­ta­kin elä­mää kan­ta­via neu­vo­ja mi­nul­ta, isäl­tän­sä. Ru­koi­len, et­tä he kaik­ki pi­täi­si­vät us­kon ja puh­taan oman­tun­non. Niin kuin ra­kas isä­ni­kin ru­koi­li meil­le, omil­le lap­sil­len­sa.

AnteroIivarinen
Olen Vaajakoskelainen 14 lapsen isä. Harrastan perheen pyöritystä rakkaan vaimoni kanssa 24/7/365. Jossain välissä käyn myös töissä rakennusalalla. Perhe, usko ja normaali arki – nuo meille niin tärkeät asiat ovat kirjoitusteni keskiössä, huumorilla höystettynä. Mottoni on: joka asiasta löytyy aina jotain positiivista.
11.10.2024

Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa. Kol. 1:23

Viikon kysymys