JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Sydän täyttä kultaa

13.2.2024 6.00

Juttua muokattu:

12.2. 12:19
2024021212195220240213060000

An­te­ro Ii­va­ri­nen

Mi­nul­le on siu­nat­tu pal­jon ys­tä­viä. Ys­tä­viä, joil­le voin ju­tel­la ai­van kai­kes­ta, ilois­ta ja huo­lis­ta­kin. Ys­tä­vien luo­na voin ky­läil­lä, kut­sua hei­tä juh­liin tai muu­ten vaan kah­vil­le jut­te­le­maan kuu­lu­mi­sia. Ys­tä­vät aut­ta­vat pyy­det­tä­es­sä, ja heil­le voi soit­taa tar­vit­ta­es­sa. Pyy­tää ret­kel­le luon­toon tai vaik­ka­pa kirp­pu­to­ri­kier­rok­sel­le.

Ys­tä­viä on mo­nen­lai­sia, lä­hel­lä ja kau­em­pa­na asu­via. Jopa ul­ko­mail­la­kin asu­via. Hei­tä nä­em­me eh­kä ker­ran vuo­des­sa, vaik­ka­pa Su­vi­seu­rois­sa. Sil­ti jut­tua tu­lee luon­nos­taan ja hei­dän kans­saan on hyvä ol­la. Us­kon side yh­dis­tää, ja yh­tei­siä het­kiä muis­tel­len ta­ri­naa vaan riit­tää. Pu­he­lut saat­ta­vat ve­nyä pit­kik­si, kun ker­to­mis­ta on niin pal­jon puo­lin ja toi­sin. Vä­li­mat­kat ovat niin pit­kät tai elä­män­ti­lan­ne sel­lai­nen, et­tei voi näh­dä kas­vok­kain, mut­ta he ovat sil­ti ys­tä­viä, joil­la läm­min paik­ka sy­dä­mes­sä­ni. Naa­pu­ri­kin – tai vaik­ka­pa työ­ka­ve­ri – voi ol­la ys­tä­vä­ni, vaik­kei us­koi­si sa­mal­la ta­val­la kuin minä, ja sil­ti ol­la luo­tet­ta­va ja ai­to ys­tä­vä. Mu­ka­va jut­tu­ka­ve­ri ai­na koh­da­tes­sam­me.

Joi­ta­kin vuo­sia sit­ten vai­mo­ni Jo­han­na aje­li jo par­haat päi­vän­sä näh­neel­lä sil­loi­sel­la Trans­port­te­ri-tila-au­tol­lam­me koh­ti naa­pu­ri­kun­taa. Oli pi­meä syy­sil­ta. Au­to al­koi yh­täk­kiä hyy­tyä moot­to­ri­tiel­lä. Jo­han­na sai on­nek­si ajet­tua kul­ku­pe­lin tien pien­ta­reel­le, pois moot­to­ri­tien vils­kees­tä ja vi­li­näs­tä. Siel­tä sit­ten tuli hä­tään­ty­nyt soit­to mi­nul­le ko­tiin. "Mikä tätä au­toa oi­kein vai­vaa? Sam­mui tän­ne Kel­jon moot­to­ri­tiel­le", kuu­lui Jo­han­nan her­mos­tu­nut ky­sy­mys. Taus­tal­la kuu­lui ohi­a­ja­vien au­to­jen su­jah­te­lu­ää­niä.

Rau­hoit­te­lin Jo­han­naa: "Odot­te­lep­pa muu­ta­ma mi­nuut­ti ja ko­kei­le sit­ten uu­del­leen au­toa käyn­tiin.” Pi­din sa­mal­la au­ki pu­he­li­me­ni aut­ta­van lin­jan. Mie­les­sä­ni vä­läh­ti tut­tu us­ko­vai­nen ys­tä­vä, joka tie­tää au­tois­ta kai­ken, vi­ois­ta kor­jauk­siin.

Muu­ta­man mi­nuu­tin jäl­keen au­to läh­ti­kin uu­del­leen käyn­tiin. Oh­jeis­tin Jo­han­naa aja­maan lä­hei­sel­le huol­to­a­se­mal­le ja jää­mään sin­ne odot­te­le­maan. "Soi­tan tuol­le ys­tä­väl­le ja ky­syn neu­voa, käy vaik­ka sil­lä ai­kaa kah­vil­la. Soi­tan koh­ta si­nul­le ta­kai­sin, lu­pa­sin jo vä­hän rau­hoit­tu­neel­le vai­mol­le­ni.

Se­li­tet­ty­ä­ni ys­tä­väl­le­ni ti­lan­teen ja vi­ka­di­ag­noo­sin sain vä­lit­tö­mäs­ti vas­tauk­sen. "Pää­vir­ta­re­le on au­ton hyy­ty­mi­sen syy. Kuu­men­tu­es­saan yk­si re­leen ti­na­juo­tos au­ke­aa, jol­loin vir­ta ei enää kul­je ja pen­sa­pump­pu lak­kaa toi­mi­mas­ta", au­to­gu­ru sa­noi. "Het­ken au­ton sei­sot­tua kuu­ma ti­naus taas jääh­tyy ja me­nee kiin­ni. Sit­ten taas toi­mii het­ken, kun­nes kuu­me­nee uu­del­leen ja au­ke­aa jäl­leen", hän se­lit­ti. "Voin men­nä vai­mo­si luo ja ha­kea hä­net ja sen re­leen ja tuo­da mo­lem­mat teil­le, olen ni­mit­täin lii­ken­tees­sä täs­sä kau­pun­gil­la, ai­ka lä­hel­lä Jo­han­naa", ys­tä­vä­ni jat­koi. Hy­myi­lyt­ti, kun soi­tin taas vai­mol­le­ni ja se­li­tin, mitä ys­tä­väm­me ker­toi juu­ri äs­ken. Jo­han­na­kin jo huo­jen­tu­nee­na sa­noi odot­te­le­van­sa huol­to­a­se­man pi­has­sa au­tos­sa.

Jon­kin ajan ku­lut­tua ul­ko-oves­ta as­te­li olo­huo­nee­seen hy­myi­le­vä vai­mo­ni ja ys­tä­vä­ni mus­ta rele kä­des­sään. ”Ha­ep­pas, An­te­ro, ti­na­kol­vi, niin kor­ja­taan tämä rele sa­man tien”, mies ke­hot­ti.

Het­ken pääs­tä osa oli kor­jat­tu ja is­tuin ys­tä­vän kyy­dis­sä mat­kal­la koh­ti Kel­jon huol­to­a­se­man park­ki­pai­kal­la odot­te­le­vaa au­to­am­me. Kyl­lä tuo ka­ve­ri­ni on to­del­li­nen ys­tä­väm­me, hän on aut­ta­nut niin mo­nes­ti mei­dät pu­las­ta näi­den pel­ti­leh­mien kans­sa. Vie­lä­pä il­man palk­kaa, vaik­ka kuin­ka olen ra­haa yrit­tä­nyt tar­jo­ta. Kat­se­lin vie­res­sä­ni is­tu­vaa kus­kia ihail­len. Oli­sin­pa mi­nä­kin jos­kus sa­man­lai­nen, hy­myi­le­vä aut­ta­ja! En eh­kä tei­den ri­ta­ri, niin kuin ys­tä­vä­ni, mut­ta vaik­ka­pa joku muu. Vaik­ka lei­pu­ri­mes­ta­ri tai jo­tain.

Niin­hän sitä sit­ten koh­ta koko per­he ol­tiin taas ko­to­na kool­la ja kaik­ki moit­teet­to­mas­ti toi­mi­vat au­tot pi­has­sa. Mie­tin vie­lä ys­tä­vää­ni. Hän ei pel­käs­tään an­ta­nut neu­vo­ja, vaan kor­ja­si vian, an­toi kyy­dit vai­mol­le­ni, mi­nul­le ja kor­jat­ta­val­le osal­le. An­toi omas­ta ajas­taan pyy­teet­tö­mäs­ti ja hy­myil­len. Tuol­lai­nen on to­del­li­nen ys­tä­vä. Sitä pait­si sääs­tyi kor­jaa­mo­las­ku­kin ja au­ton sei­sos­ke­lu kor­jaa­mol­la, kun vi­kaa oli­si met­säs­tet­ty. Kii­tos vie­lä, ys­tä­vä­ni, pyy­teet­tö­mäs­tä ja us­ko­mat­to­mas­ta avus­ta­si.

Eräs toi­nen ys­tä­vä­ni on puo­les­taan au­tel­lut ta­lom­me ja au­to­jem­me säh­köis­sä, jos tar­vet­ta on il­men­nyt. Ker­ron­pa sii­tä­kin.

Olim­me juu­ri myy­neet asun­to­vau­num­me. Asun­to­vau­nu oli kyt­ket­ty uu­den omis­ta­jan au­ton pe­rään pi­ha­maal­lam­me. Vau­nun va­lot vilk­kui­vat kuin jou­lu­kuu­ses­sa, oli­vat ihan se­kai­sin. Soi­tin oi­tis säh­kö­mie­sys­tä­väl­le­ni ja se­li­tin ti­lan­teen. Var­tin pääs­tä mies oli jo asun­to­vau­nun pis­to­ke­tul­pan kim­pus­sa. Il­mei­ses­ti hän oli läh­te­nyt suo­raan suih­kus­ta, kun hiuk­set oli­vat mä­rät.

Puo­len tun­nin pääs­tä va­lot toi­mi­vat vau­nus­sa niin kuin pi­tää­kin. Vau­nun uu­si omis­ta­ja pää­si läh­te­mään pi­has­ta tur­val­li­sin ja on­nel­li­sin mie­lin. Kii­tos si­nul­le­kin kai­kes­ta avus­ta­si, säh­kö­mie­sys­tä­vä­ni. Tu­let ai­na apuun, ja vie­lä­pä no­pe­am­min kuin ar­vaam­me­kaan.

Ovat nämä kyl­lä ai­van ih­meel­li­siä ys­tä­viä. Kuin­ka mo­nes­ti he ovat­kaan aut­ta­neet pu­las­ta ja tien pääl­tä. He ovat ol­leet meil­lä lap­sen­vah­ti­na­kin, et­tä olem­me pääs­seet vii­kon­lo­puk­si ren­tou­tu­maan. Olem­me me­kin jos­kus kat­so­neet vuo­ros­tam­me hei­dän lap­si­aan, mut­ta sil­ti it­sel­lä­ni on vel­kai­nen olo. Olem­me saa­neet pal­jon enem­män kuin olem­me pys­ty­neet it­se an­ta­maan.

Mut­ta eh­kä täs­sä joku päi­vä voin taas vuo­ros­ta­ni aut­taa ys­tä­vi­ä­ni. Sitä toi­von ja odo­tan. Ken­gät ovat val­mii­na ul­ko-oven vie­res­sä, jos pu­he­lin­soit­to tu­lee. Oli­si­han se nyt jo mi­nun vuo­ro­ni su­jaut­taa ken­gät jal­kaa­ni ja hy­pä­tä au­toon. Au­ton taus­ta­pei­lis­tä tar­kas­taa hy­my­ni le­veys ja et­tei naa­mas­sa ole mi­tään yli­mää­räis­tä ja läh­teä aje­le­maan ys­tä­vie­ni luok­se. Lau­lel­len ja iloi­ten, kun mi­nul­la on nuo ys­tä­vä­ni. Ys­tä­vät joi­den sy­dä­met ovat täyt­tä kul­taa.

AnteroIivarinen
Olen Vaajakoskelainen 14 lapsen isä. Harrastan perheen pyöritystä rakkaan vaimoni kanssa 24/7/365. Jossain välissä käyn myös töissä rakennusalalla. Perhe, usko ja normaali arki – nuo meille niin tärkeät asiat ovat kirjoitusteni keskiössä, huumorilla höystettynä. Mottoni on: joka asiasta löytyy aina jotain positiivista.
11.10.2024

Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa. Kol. 1:23

Viikon kysymys