Markku Kamula
Kun äiti täytti 60 vuotta, paikallislehden toimittaja kävi haastattelemassa häntä. Jutun kuvassa äiti pitää kädessään pikkusiskoni hääkuvaa. Kuvatekstissä lukee, että lapset ovat aina lähellä valokuvissa ja aina äidin sydämessä. Nyt minulla on hänen kuvansa esillä ja äidin muisto sydämessä. Jos äiti eläisi, hän täyttäisi tänään 90 vuotta.
Äiti on kaikista kaunein sana. Sana itsessään on kaunis ja sointuva, mutta ilman siihen sisältyvää tapahtumien, tunteiden ja muistojen määrää se olisi vain tavallinen sana. Samaa sarjaa kuin uinti tai paita. Mutta äiti on aivan eri luokkaa. Siihen sisältyy lämpöä, rakkautta ja hoivaa. Sana nostaa mieleen muistoja, sellaisiakin, joilla ei ole nimeä, tapahtumapaikkaa tai tarkkaa sisältöä. Sana on yhtä aikaa lempeä ja luja.
Äiti synnytti minut. Niin tekevät vain äidit, he synnyttävät lapsia. Äiti ei tehnyt minua, hän sai minut. Ja samalla minä sain äidin.
Kun äiti kuoli, sain siitä tiedon muutaman minuutin päästä. Olin silloin työpaikalla, tietokoneen äärellä. Olin juuri lähdössä autokaupoille, mutta autokauppojen tekeminen siirtyi vuodella eteenpäin. Työn tekeminenkin jäi hetkeksi, kun ajatukset ja tunteet alkoivat purkautua sanoiksi.
Kuten ensimmäisessä blogissani tammikuussa 2022 totesin, runosuoneni on joskus avautunut hetkeksi, pullauttanut muutaman runon ja mennyt saman tien kiinni. Näin kävi tuona elokuisena perjantai-aamuna. Syntyi runo äidistä. Äidin syntymäpäivän muistona ja äitienpäivän lähestyessä laitan sen tässä luettavaksenne.
Hän on merkinnyt aina
yhtä kauneimmista sanoista,
jonka tunnen,
sanaa, jonka ehkä ensimmäisenä opin.
Äiti.
Hän oli minun äitini
ja ison sisarusparveni äiti
ja ison lapsikatraan isoäiti
ja monen, monen isoisoäiti.
Hän oli lämmin ja turvallinen
laittoi haavoihin puhdistusainetta
otti tikut pois sormista
ja tiputti kamferitippoja.
Hän kuunteli ja ymmärsi
vaikka ei juuri selittänyt
ja puhalsi kipeää kohtaa.
Hän otti syliin jos halusi tulla.
Hän oli äitini ja on sitä sydämessäni yhä.
Äiti oli sormikoukun mestari meidän perheessä
ja potkaisi korkeammalle kuin 17-vuotiaat nuorukaiset.
Äiti pääsi harjanvarren yli pitäen sitä käsillään
ja nauroi päälle.
Lähti sitten kuorimaan pottuja
tai alustamaan juuritaikinaa,
leipomaan rieskaa, lettipullaa
tai paholaiskakkua.
Äiti ruokki vasikat
niin että ne tunsivat olevansa tärkeitä,
sen näki niiden ilmeistä,
ja hän hoiti heikoimman karitsan
pirtissä tuttipullolla vahvaksi.
Äiti sanoi, että maailman kaunein eläin on lehmä,
ja tarkoitti sitä.
Kissoista hän ei niin tykännyt,
mutta Korkeasaaren paviaanilauma
nauratti häntäkin.
Äiti osasi lypsää käsin
niin että sinkkiämpäri soi kuin musiikki.
Kun äiti otti omaa aikaa,
hän lähti Linttakivelle
sadan metrin päähän talosta
ja poimi kannullisen mustikoita
tai ämpärillisen puolukoita.
Tai teki aurausviittoja tielaitokselle
ja veti ne tien varteen isoina nippuina.
Äiti kutoi aina kun ei tehnyt muuta
matkalla Liminkaan serkkulaan
ja sieltä takaisin
syntyivät lapaset, joiden rystysissä oli
tähtikuvio, tai harmaat
villasukat, joiden kantapää oli
napakka ja täydellinen.
Äiti ei saanut käydä koulua päivääkään,
pula-ajan kengätön
perheen vanhin tyttö.
Yksi niistä harvoista asioista, joita hän suri.
Viisautta hänellä oli valtavasti,
lahjoiltaan rikas,
terävä ja vaatimaton.
Rubikinkuution sitkeä pyörittäjä ja
pianolla "Enkeli taivaan" yhdellä sormella
itse opeteltuna, kerta toisen jälkeen uudelleen.
Äidin almanakasta löytyvät vuosikymmenten
hallat, sateet ja helteet
lumen sulamiset ja ensilumet
perunan nousut ja kukinnat.
Äiti kertoi mitä tarkoittaa nouseva kuu,
laskeva kuu,
halla silloin ja lumen tulo tuolloin.
Ja mitä tarkoitta käen kukunta
pihakoivussa sata kertaa
juuri ennen juhannusta.
Kaikkea en muista
eikä ole tarpeenkaan
mutta kaipaan sinua,
me kaipaamme sinua!
Voi äiti; sinä annoit anteeksi
kun varastin sinun karkkipussin
kun potkaisin perunaämpärin nurin
ja vesi lensi ympäri keittiötä
ja kun ammuin jalkajousella
toisen pottuämpärin läpi.
Ja kaiken muunkin sinä annoit anteeksi
ja rukoilit, että sinun synnyttämäsi
lapset, heidän puolisonsa,
heidän lapsensa ja heidän lapsensa löytäisivät
paikkansa maailmassa.
Sinulle oli sama, tuleeko koulusta
kymppejä vai kuutosia
ja mitä kukin opiskelee
kun vain kaikki olisivat tyytyväisiä
ja varsinkin että lopullinen osoite
olisi taivaassa.
Äiti, sinä olet nyt siellä,
sinun on nyt hyvä olla.
Lepää rauhassa, rakas äiti!
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys