Suvi Myl­ly­mä­ki

Luin pai­kal­lis­leh­des­tä (Raa­hen Seu­tu 27.9.) ko­lum­nin, jon­ka ot­sik­ko oli Tyy­ty­väis­ten val­lan­ku­mous. Ko­lum­nis­ti poh­ti sitä, et­tä maa­il­man on­nel­li­sim­mak­si maak­si va­li­tus­sa Suo­mes­sa elää tyy­ty­mä­tön vä­es­tö. On ihan hyvä py­säh­tyä poh­ti­maan, mik­si yl­tä­kyl­läi­syys ei tee­kään ih­mi­sis­tä tyy­ty­väi­siä. Olem­me ikään kuin as­tu­neet an­saan; luu­lim­me tu­le­vam­me tyy­ty­väi­sik­si riit­tä­vän ta­va­ra­pal­jou­den kans­sa.

Pai­kal­lis­leh­den ko­lum­nis­ti vä­rit­tää tark­ka­nä­köi­ses­ti ai­kam­me tyy­ty­mät­tö­myyt­tä. Hän kir­joit­taa, et­tä tyy­ty­väi­syys on suh­teel­lis­ta, kos­ka olem­me tai­pu­vai­sia ver­tai­le­maan. 60-lu­vul­la elä­mi­sen mal­li oli kai­kil­la yk­sin­ker­tai­sem­paa ja pai­kal­li­sem­paa, ei­kä meil­lä ol­lut mah­dol­li­suut­ta näh­dä puo­li­tut­tu­jen tai jul­ki­suu­den hen­ki­löi­den lo­ma­ku­via pa­ra­tii­si­saa­rel­ta. Toi­saal­ta myös mei­tä tie­toi­ses­ti oh­ja­taan ku­lut­ta­maan koko ajan enem­män. Uu­tis­ten­kin se­kaan on uju­tet­tu mai­nok­sia, jot­ka syn­nyt­tä­vät meis­sä tyy­ty­mät­tö­myy­den tun­teen ny­ky­het­keen ja ha­lun os­taa tyy­ty­väi­syyt­tä jol­la­kin uu­del­la tuot­teel­la.

Luin ko­lum­nia vä­hän se­ka­lai­sin tun­tein, vaik­ka se oli­kin erit­täin hy­vin ja osu­vas­ti kir­joi­tet­tu. Koen, et­tä us­ko­vai­sen ih­mi­sen ar­vot suo­jaa­vat mei­tä lii­al­ta pin­nal­li­suu­del­ta ja ul­ko­nai­sel­ta me­nes­tyk­sen ta­voit­te­lul­ta. Us­ko­vai­sen ih­mi­sen elä­män on­ni on sy­vyy­des­sä ole­vis­sa hel­mis­sä, ei pin­nal­la nä­ky­vis­sä näyt­tä­vis­sä aal­lois­sa, ku­ten vir­res­sä 319 ku­va­taan. Toki ison per­heen ar­jen re­a­lis­mi­kin vai­kut­taa sii­hen, et­tei ole mah­dol­li­suut­ta seu­ra­ta jo­kais­ta tren­diä. Olen kui­ten­kin sitä miel­tä, et­tä en minä edes kun­nol­la ym­mär­rä, mi­ten suu­ri mer­ki­tys ul­ko­nä­öl­lä tai tie­tyn merk­ki­sel­lä ta­va­ral­la joil­le­kin ih­mi­sil­le on.

Tyy­nen tyy­ty­väi­syy­den saa­vut­ta­mi­nen ei ole ko­vin help­poa. Ny­ky­maa­il­ma on kaik­ki­nen­sa mel­ko ris­ti­rii­tai­nen. Me­dia kis­koo mei­tä mo­neen eri suun­taan. Jou­luk­rää­sä on jo saa­pu­nut kaup­poi­hin ja ase­tet­tu hou­kut­te­le­vas­ti nä­ky­vil­le. Leh­det ker­to­vat, min­kä vä­ri­nen jou­lu on tänä vuon­na tren­di­käs­tä. Uu­ti­sis­sa on ku­via nuo­ris­ta, jot­ka py­säyt­tä­vät lii­ken­teen, kos­ka ovat huo­lis­saan jou­luk­rää­sän il­mas­to­vai­ku­tuk­sis­ta. Jou­lun lait­ta­ja­kin on näh­nyt nämä nuo­ret ja on pe­ri­aat­tees­sa huo­lis­saan il­mas­ton­muu­tok­ses­ta, mut­ta halu saa­da sa­man­lai­nen jou­lu­kat­taus kuin tun­ne­tul­la so­me­vai­kut­ta­jal­la voit­taa huo­len. Jou­lun lait­ta­ja ta­voit­te­lee kau­niil­la kat­tauk­sel­la tyy­ty­väis­tä ja on­nel­lis­ta jou­lua.

Tyy­ty­väi­syy­den ta­voit­te­lus­sa yk­si tär­keim­mis­tä tai­dois­ta oli­si pys­tyä suo­dat­ta­maan ne­tin in­for­maa­ti­o­tul­vas­ta oi­ke­aan ar­vo­maa­il­maan liit­ty­vät blo­git, uu­ti­set ja pu­heen­vuo­rot. Jat­ku­va al­tis­tu­mi­nen epä­to­del­li­sen kau­niil­le ku­va­ma­te­ri­aa­lil­le saa mei­dät ala­ku­loi­sik­si ja tyy­ty­mät­tö­mik­si omiin nurk­kiim­me. Tä­män tie­dos­ta­mi­nen on tär­ke­ää. Pai­kal­lis­leh­den ko­lum­nis­ti­kin ke­hot­taa mei­tä ka­pi­naan: ”Teh­dään val­lan­ku­mous – ryh­dy­tään tyy­ty­väi­sik­si!”