Olen päässyt läheltä seuraamaan kahden toisiaan kovasti muistuttavan pojan elämää. Kaksospojilla on yhteensä ikää jo seitsemän vuotta. Tilanne on välillä jopa niin rauhallinen, että on aikaa kuvata joitakin kokemuksia heidän kanssaan.
Emme odottaneet saavamme kaksosia. Sitten tiesimme sellaisia odottavamme. Kohta jo sain pitää sylissäni kahta tuhisevaa pakettia. Päiväunet olohuoneen sohvalla kaksi pikkuvauvaa rinnan päällä on elämys, jota ei rahalla saa.
Rahalla ei myöskään selviä kahden vauvan tuomasta työmäärästä. Tunneskaala on venynyt molemmista päistä ja epäilen, palanneeko koskaan ennalleen. Sadat kerrat olen lämmittänyt tuttipulloa silmät ristissä pikkutunneilla. Yksi desi maitoa tarvitsee 14 sekuntia mikrouunin täyttä tehoa ollakseen kelvollista. Sideharsosta saa viriteltyä juomatelineen, jotta itse voi jatkaa unia.
Kun on kädet täynnä työtä, ei ehdi sivuilleen vilkuilla. Kaksospojat ovat antaneet isälleen käytännön oppia siitä, että kannattaa keskittyä olennaiseen. Takana on muutama raskas vuosi. Vasta jälkikäteen huomaan raskauden olleen kuitenkin enemmän fyysistä kuin henkistä. Toisinkin olisi voinut mennä.
Kaksoset ovat enemmän kuin osiensa summa. Pähkähulluja ideoita syntyy liukuhihnalta. Toinen lietsoo toista, ja molemmat ovat yllytyshulluja. Milloin tallotaan yksissä tuumin kaikki pihan kukkaistutukset, mistä äiti riemuitsee, milloin käydään merkitsemässä yhteinen reviiri isonveljen sänkyyn, mistä isoveli ei riemuitse. Tappelu on välillä korviahuumaavaa, sopu on seuraavassa hetkessä rikkumaton.
Kaksi lippistä, neljä lenkkaria, kaksi räkänokkaa, 20 tahmaista näppiä. Kaksi miljoonaa koirankujetta! Kun saimme kaksosten jälkeen rauhallisen tyttövauvan, tuntui se vauvaelo aivan erityiseltä.
Välillä on ottanut raskaasti päähän ja väsyttänyt. On kuitenkin hyvä antaa itseironialle sijaa eikä suhtautua kasvatustyöhön Kasvatustyönä. Jos huijaa itsensä perfektionismin vankilaan, voi elämä käydä kovin työlääksi. Ei meillä ole hienoja käsikirjoituksia, mutta näyttääpä elämä kaatuvan eteenpäin.
Kolmevuotiaat pomppivat olohuoneen pöydältä sohvalle. Periaatteessa se on kiellettyä, mutta tällä kertaa en jaksa kovin pontevasti luoda järjestystä. Kaksi veijaria purkaa energiaansa, joka ei hevin ehdy. Kuulen heidän kertovan toisilleen, millaista oli silloin, kun he olivat pikkupoikia. Minulle heidän lapsuudestaan jää mukava muisto, toivottavasti heille itselleenkin.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys