Vuo­sia sit­ten eräs tut­ta­va­ni mää­rit­te­li, et­tä sa­nal­la nor­maa­li on hä­nen ajat­te­lus­saan ne­ga­tii­vi­nen ar­vo­va­raus. Lau­su­jaa it­se­ään ei voi­nut luon­neh­tia eri­tyi­sen ta­val­li­sek­si hen­ki­lök­si, jos koh­ta hän ei eri­koi­suut­ta­kaan ta­voi­tel­lut.

Ny­ky­suo­men sa­na­kir­jan mu­kaan nor­maa­li on sään­nöl­li­sen luon­non- tai elä­män­jär­jes­tyk­sen mu­kai­nen. Nor­maa­li ei poik­kea sii­tä, mitä on to­tut­tu pi­tä­mään luon­nol­li­se­na ja oi­ke­a­na. Sa­na­kir­ja­mää­ri­tel­mä on vuo­del­ta 1958. Uu­deh­ko Kie­li­toi­mis­ton sa­na­kir­ja mää­rit­te­lee nor­maa­lin muun mu­as­sa ta­va­no­mai­sek­si, ta­val­li­sek­si, sään­nön­mu­kai­sek­si, oi­ke­ak­si, hy­väk­syt­tä­väk­si. On­ko niin, et­tä luon­non­jär­jes­tys­tä ei enää au­to­maat­ti­ses­ti pi­de­tä oi­ke­a­na?

Nor­maa­li nou­dat­taa nor­mia, joka mer­kit­see sa­na­kir­jan mu­kaan sään­töä, oh­jet­ta tai mal­lia. Nor­mi-sana on vi­lah­del­lut van­hoil­lis­les­ta­di­o­lais­ta he­rä­tys­lii­ket­tä kos­ke­nees­sa kes­kus­te­lus­sa. On sa­not­tu, et­tä kris­til­li­syy­tem­me on sään­tök­ris­til­li­syyt­tä, jos­sa on louk­kaa­mat­to­mia nor­me­ja ja et­tä niis­tä poik­ke­a­mi­nen joh­taa on­gel­miin.

Mi­nus­ta vai­kut­taa, et­tä on ole­mas­sa nor­maa­lia tai ta­val­lis­ta suo­ma­lai­suut­ta. Sii­hen kuu­lu­vat kak­si las­ta, ri­vi­ta­lo­a­sun­to ja kul­tai­nen nou­ta­ja. Kuu­luu sii­hen pal­jon muu­ta­kin, lu­ki­ja täy­den­tä­köön it­se. Mil­lai­nen taas on ta­val­li­nen van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen? Hän käy eh­kä vii­kot­tain seu­rois­sa, hä­nel­lä on suu­ri per­he (mi­nul­la on) ja sen vuok­si suu­ri au­to­kin (mi­nul­la ei ole). Ta­val­li­nen van­hoil­lis­las­ta­di­o­lai­nen on mo­nes­sa suh­tees­sa myös ta­val­li­nen suo­ma­lai­nen.

Sil­ti ei ole ole­mas­sa mi­tään sään­töä suu­ris­ta per­heis­tä. Ne ovat seu­raus­ta sii­tä, et­tä nä­em­me Ju­ma­lan elä­män an­ta­ja­na. Täl­löin ei voi pu­hua mis­tään eh­käi­se­mät­tö­myy­den nor­mis­ta vaan us­kon­nol­li­ses­ta va­kau­muk­ses­ta seu­ran­nees­ta va­lin­nas­ta. Per­he­suun­nit­te­lua ei pidä ar­ki­päi­väis­tää tapa- tai kult­tuu­ri­ky­sy­myk­sek­si, jos­ta vain sat­tu­mal­ta aja­tel­laan täs­sä yh­tei­sös­sä näin. Ajat­te­lun pe­rus­teis­ta on kir­joit­ta­nut esi­mer­kik­si Sep­po Lohi vuo­den 2010 SRK:n vuo­si­kir­jas­sa.

Suu­ren per­heen saa­nee­na en usein­kaan koe nor­maa­liut­ta. Mo­nes­ti olen ko­ke­nut, et­tä elä­mä on sil­mä­tik­ku­na ole­mis­ta. Toi­si­naan sen­tään tun­nen su­lau­tu­va­ni jouk­koon. Jo­ka­ke­säi­set su­vi­seu­rat ni­mit­täin ke­rää­vät sa­mal­la ta­val­la nor­maa­le­ja sa­maan paik­kaan niin pal­jon, et­tei ku­kaan tai­vas­te­le kol­mea las­ta rat­tais­sa tai pik­ku­ty­tön pai­dal­le su­la­nut­ta jää­te­lö­läis­kää. Täs­sä on yk­si syy, mik­si sy­dän le­väh­tää ke­sän seu­ra­ta­pah­tu­mis­sa.

Niin­pä tu­le­val­la­kin lo­mal­la pak­kaam­me po­ruk­kam­me ja suun­nis­tam­me koh­ti poh­jois­ta ja su­vi­seu­ro­ja. On­ko nor­maa­lia, et­tä ih­mi­nen ajaa yli 500 ki­lo­met­riä ma­joit­tu­ak­seen pel­lol­le noin kol­mek­si yök­si, kuul­lak­seen seu­ra­pu­hei­ta ja lau­lua, syö­däk­seen tai­va­sal­la ja mitä kaik­kea muu­ta? Tie­dos­sa on jäl­leen vä­syt­tä­vä ja vir­kis­tä­vä, mie­leen­pai­nu­va reis­su. Toi­vot­ta­vas­ti ta­paam­me Py­hä­jo­el­la!