Mummuni kertoi saaneensa kotoaan yksinkertaisen elämänohjeen. Kun nuoren tytön matka maailmalle alkoi, oli vanhempien evästys lähtijälle: ”Pidä puolesi!”
Kehotuksessa puolensa pitämiseen on monia merkityksiä. Luonnollisesti jokainen pyrkii huolehtimaan itsestään. Konkreettisesti tämä tarkoittaa lähinnä elannon hankkimista. Mutta myös henkisellä tasolla on joskus uurastettava. Ja onpa puoliensa pitäminen sitäkin, ettei luovu siitä, minkä tietää ja uskoo tärkeäksi.
Ajattelen niin, että johonkin määrään saakka jokainen on oman onnensa seppä. Toiset nousevat ryysyistä rikkauksiin, toisille asiat tulevat valmiina, niin hyvät kuin pahat. Vaikka ponnistelisin kuinka paljon, voivat tavoitteeni silti jäädä toteutumatta ja haaveet kariutua. Mielestäni on hedelmätöntä jäädä pohtimaan omien vaikutusmahdollisuuksien ja Luojan työn välistä rajaa, sillä ihmispoloisen kyky sellaisiin mittauksiin on rajallinen. Urheilutermein ilmaistuna voisi sanoa, että kannattaa tehdä parhaansa ja katsoa, mihin se riittää. Paremmin asian kiteyttää vanha Biblian teksti: ”Mutta se on suuri voitto, olla jumalinen ja tyytyä onneensa" (1. Tim. 6: 6).
Ponnistelemme monin tavoin henkemme pitimiksi. Mutta mitä tarkoittaa puoliensa pitäminen henkisellä tasolla? Jotkut omaksuvat arkisia periaatteita, joista he pitävät kiinni, satoi tai paistoi. Tunnen muutamia tällaisia ihmisiä. Heidän näkemyksensä voivat tuntua välillä rasittavilta, mutta joskus he taas tekevät lähipiirinsä elämästä riemukasta pysyessään tiukasti kiinni kannassaan, milloin mistäkin syystä. Saattavatpa tällaiset periaatteet siirtyä nuoremmillekin sukupolville: itse boikotoin esimerkiksi samoja huoltoasemia, jotka joutuivat isäni mustalle listalle jo 1980-luvulla jonkin huonon palvelukokemuksen vuoksi. Voi tosin olla, että tämä itselleni tutuksi tullut tottumus vaikuttaa jonkun mielestä vähän hassulta.
Mutta on olemassa luonteeltaan luovuttamattomia periaatteita, joita ei noudateta päähänpinttymien tai huumorin vuoksi. Iankaikkisuuskysymykset ovat itselleni tällaisia. Minusta tuntuu, että ihminen mielellään sovittaa uskonsa itselleen sopiviin kehyksiin, shoppailee periaatteita sieltä ja täältä. Raamattu opastaa kuitenkin palaamaan Kristuksen ansioon. Hän pitää meidän puoliamme. Pyhä Henki, jonka luonnetta näin helluntain aikaan on erityisesti hyvä pysähtyä ihmettelemään, opastaa myös oikeaan uskoon ja siitä nouseviin periaatteisiin.
Näinä päivinä moni ammattiin valmistuva tai uusi ylioppilas saa päätökseen yhden vaiheen elämässään. Joku ehkä joutuu pettymään, kun haluttuun päämäärään ei syystä tai toisesta yltänytkään. Opettajan työssäni näen joka kevät riemuntäysiä nuoria, joiden olemuksesta välittyy vahva usko tulevaisuuteen. Tahdon toivottaa heille hyvää matkaa. Mutta erityisesti haluan toivottaa hyvää matkaa niille, joiden varsi on taipunut tuulessa.
Itse sain ylioppilaaksi valmistuttuani äidiltäni saattelurunon, jonka sanoihin on välillä ollut rohkaisevaa palata. Tekijän luvalla julkaisen otteen tuosta 18 vuoden takaisesta evästyksestä:
”Rakas poikamme, muistathan lähteissäis,
kun kotisi oven suljet:
sua emme unohda ikänäs,
vaikka miten ja missä kuljet.
Vaikka kätemme kädestäs irtoaa,
ne rukouksin sua kannattaa.
Ei eteenpäin aina niin kauaksi näy
silti turvassa tiellesi käy.”
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys