Aje­lem­me il­ta­pi­me­äl­lä tyt­tä­re­ni kans­sa ko­tia koh­ti. Täl­lai­sis­sa ti­lan­teis­sa syn­tyy usein hy­viä kes­kus­te­lu­ja. Niis­sä huo­maan vä­lil­lä jou­tu­va­ni vai­keuk­siin yrit­tä­es­sä­ni löy­tää hy­viä pe­rus­te­lu­ja it­ses­tään­sel­vi­nä pi­tä­mil­le­ni ky­sy­myk­sil­le. Mut­ta jo­kai­nen su­ku­pol­vi ky­syy sa­mal­la ta­val­la, ute­li­aas­ti, eh­kä ky­see­na­lais­ta­en­kin. Ja van­hem­man teh­tä­vä on vas­ta­ta.

Taas­kaan ei jäl­ki­kas­vu pääs­tä vä­häl­lä. Kes­kus­te­lu liik­kuu tasa-ar­vo­tee­mas­sa. ”Isä, mik­si nai­set ei­vät ole seu­rois­sa pu­hu­ji­na? Mik­si mie­het ovat kuu­lut­ta­ji­na, kan­ta­vat ko­leh­tia, ovat jär­jes­tyk­sen­val­vo­ji­na? Mik­si nai­set ei­vät ole joh­ta­jia?” Tyt­tö on kul­ke­nut sil­mät ja kor­vat au­ki. Ky­sy­mys­ten sävy ei ole vaa­ti­va vaan ih­met­te­le­vä. ”Mik­si su­vi­seu­rois­sa esi­lau­la­ja­na ovat vain mie­het?”

Kes­kus­te­lem­me sii­tä, mikä on meil­le Raa­ma­tun pe­rus­teel­la luo­vut­ta­ma­ton­ta. Seu­ra­kun­nal­le saar­naa­mi­nen kuu­luu Raa­ma­tun mu­kaan mie­hil­le. Ei ole vää­rin ky­syä, mik­si. Oi­kein on vas­ta­ta, et­tem­me tie­dä syy­tä tä­hän. On vain tyy­dyt­tä­vä sii­hen, mitä olem­me saa­neet lu­kea.

Työ­lääm­pää on se­lit­tää, mik­si nai­set ei­vät toi­mi esi­mer­kik­si rau­ha­nyh­dis­tys­ten pu­heen­joh­ta­ji­na. Kä­sit­tääk­se­ni täl­le ei ole hen­gel­lis­tä es­tet­tä. Ajat­te­len kui­ten­kin, et­tä tasa-ar­von ta­voit­te­le­mis­ta tär­ke­äm­pi pää­mää­rä on yh­tei­sen rak­kau­den säi­lyt­tä­mi­nen. Mo­nil­le voi­si ai­heut­taa häm­men­nys­tä, jos me­net­te­ly­ta­po­ja alet­tai­siin ra­di­kaa­lis­ti muut­taa. Sik­si on suh­tau­dut­ta­va mal­til­li­ses­ti nii­hin, jot­ka suh­tau­tu­vat va­ro­vas­ti uu­siin toi­min­ta­ta­poi­hin.

On tär­ke­ää ym­mär­tää, mil­loin me­net­te­lyä oh­jaa Raa­ma­tun sana. Sil­loin ei voi­da teh­dä komp­ro­mis­se­ja, mikä kos­kee esi­mer­kik­si nais­ten pu­hu­jan teh­tä­vää. Vaik­ka ym­pä­röi­vä yh­teis­kun­ta muut­tai­si ihan­tei­taan, ei nii­tä tar­vit­se sel­lai­si­naan ot­taa oman toi­min­nan oh­je­nuo­rak­si.

Täl­lä ker­taa suo­riu­dun kes­kus­te­lus­ta tyt­tä­re­ni kans­sa mie­les­tä­ni kui­vin ja­loin. Kot­van hil­jai­suu­den jäl­keen ty­tär il­moit­taa edel­leen ih­met­te­le­vän­sä, mik­sei su­vi­seu­ro­jen esi­lau­la­ji­na ole nai­sia. En tah­do it­se­tar­koi­tuk­sel­li­ses­ti mur­taa pe­rin­tei­tä, jos en eri­tyi­ses­ti ha­lua nii­hin ta­ker­tu­a­kaan. Toi­von vain, et­tä säi­ly­tän malt­ti­ni nuor­te­ni tul­les­sa ikään, jos­sa mo­net asi­at ky­see­na­lais­te­taan.