Yleisradion verkkosivuilla oli kartta, johon sai merkitä henkisen kotikuntansa. Joillekin tehtävä on varmaan helppo, mutta itse en saanut ratkaisua aikaan. Muistan asuneeni Keminmaassa, Yli-Iissä, Keminmaassa, Espoossa, Helsingissä, Espoossa,Vantaalla ja Tuusulassa. Kesämökkimaisemat ovat olleet Kuusamossa ja Sysmässä. Laske noista sitten henkinen keskiarvo.
On kulunut kotvan vaille 20 vuotta muutostani Etelä-Suomeen. Pohjoisen poika temmattiin keskelle ruuhkaa ja väenpaljoutta. Maassamuutto synnytti muukalaisuuden kokemuksia. Murheineni ja murteineni tunsin välillä olevani oudolla planeetalla. Oli kummallista, että junia ja busseja saattoi kulkea kymmenen minuutin välein. Maantiedon kirjasta tutut rakennukset saattoi nähdä omin silmin! Eksotiikan pikkuhiljaa karistessa tunsin kuitenkin kotiutuvani. Eihän tällaisesta metsäläisestä koskaan täydellistä kaupunkilaista tule, pois se. Osaan silti seisoa liukuportaissa oikealla, että pääsevät kiireiset ohi.
Sukuni levinneisyys päättyi pitkään Jyväskylän korkeudelle. Siitä etelään kartta oli valkoinen. Tunsin suurta skeptisyyttä rajaa ylittäessäni. Mutta pois pelko: ihminen voi elää varsin mukavasti ilman perhokalastusta tai hillareissujakin. Pitkin poikin Suomea kuljettuani en koe muukalaisuutta sen enempää Kemijoen kuin Lahdenväylänkään varressa.
Paikasta toiseen muuttaessani on ollut mukava havaita, että asuinpaikasta riippumatta olen voinut löytää samoin uskovien joukon. Uskossa ei ole alueellisia painotuksia. Tämän huomasin nuorena vietettyäni kesän Yhdysvalloissa: vaikka monet menettelytavat voivat olla omistamme poikkeavia, on uskon perussisältö sama.
Kaikkea muukalaisuutta en voi itsestäni karistaa, asuinpa missä hyvänsä. Tällä tarkoitan sitä, että kohtaan jatkuvasti asioita, joita en vakaumukseni vuoksi pidä kannatettavina. Yhteiskunnassa yleisesti normaaleina pidetyt ilmiöt ja tavat saattavat olla minulle vieraita, kuten vaikkapa alkoholin käyttö ja siihen liittyvät kulttuuri- ja lieveilmiöt. Ei maailma koskaan ole ollutkaan kristittyjen mielen mukainen eikä ole sellaiseksi muuttumassa. Eikä muutosta pidä edes edellyttää, sillä ei Raamatussa anneta esimerkkiä kristitystä maailmasta vaan kristityistä osana maailmaa.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys