En omista televisiota. Sellaista ei ollut lapsuudenkodissanikaan. Olen vilpittömästi tietämätön elokuvatähdistä, saippuasarjoista ja komediahokemista.
Lapsuudessani 1980-luvulla kaikki katsoivat samoja televisio-ohjelmia. Tästä seurasi, että jokainen rallatteli samoja kertosäkeitä, nauroi samoille hahmoille, matki samoja maneereja. Kun itse olin tuosta kaikesta ulkona, tunsin hyvin voimakasta erilaisuutta. Television maailma oli vieras.
Vanhoillislestadiolaisuudessa televisioon ei tunnetusti ole suhtauduttu myönteisesti. Kansanperinteeseen on juurtunut erilaisia selityksiä ja juttuja liittyen liikkeen televisiokantaan. Niitä ei kannata tässä kerrata. Itse ymmärrän päätöksen televisiottomuudesta syntyneen sillä perusteella, että miltei tuoreeltaan havaittiin sen vieraannuttavan monia kristittyjen yhteydestä. Ja mikä havaitaan haitalliseksi, sitä on syytä myös varoa. Televisio ryöväsi aikaa ja tarjosi sisällöllään arvomaailmaa, joka oli ristiriidassa kristillisyytemme opetuksen kanssa.
Nykyisin televisiota ja internetiä ei oikeastaan voi erottaa toisistaan. Periaatteessahan jokaisella niin sanotun älypuhelimen hankkineella on televisio taskussaan. Nettiselaimella pääsee näkemään samat ohjelmat, joita televisiovastaanotinkin tarjoaa.
Valinta television ja televisiottomuuden välillä oli selkeä. Kun ei laitetta omistanut, ei sopimaton sisältö yksinkertaisesti ollut ulottuvilla. Nykytilanteessa joudumme sen sijaan jatkuvasti tekemään valintoja sopivan ja sopimattoman nettisisällön välillä. Päämäärätön surffailu voi olla aivan yhtä tehokas ajantärväyksen muoto kuin tarkoituksettomien draamasarjojen seuraaminenkin.
Minusta olisi tärkeää, että vanhemmat keskustelisivat nuorten kanssa esimerkiksi pornon katselusta. Verkon tarjonta on kaikkien ulottuvilla tavalla, josta ei menneinä vuosikymmeninä osattu uneksiakaan. Työskennellessäni teini-ikäisten opettajana minulle on selvinnyt, että porno kuuluu monen nuoren arkipäivään. Seksuaalisuus on sen verran herkkä elämänalue, etten soisi kenenkään vahingoittavan sitä kieroutuneilla mielikuvilla.
En aio hankkia televisiota enkä opettaa lapsiani seuraamaan sen tarjontaa. Katselemme toki erilaisia Youtube-videoita. Poikien suosikkeja ovat mutaan juuttuneet traktorit. Toisinaan tihrustan jalkapalloa myöhäisillassa. Vaikka ammattinikin vuoksi yritän pysytellä päivänpolitiikan tapahtumissa mukana, en kertaakaan ole jäänyt tietopimentoon, vaikka katson puoli yhdeksän uutiset vain satunnaisesti.
Joskus olen nettipalstoilla nähnyt kysyttävän, onko lestadiolaisuuden kanta televisioon muuttunut. Väittäisin, että ei ole. Televisio sen sijaan on vanhentunut. Menneessä maailmassa oli mahdollista tehdä valinta, hankitaanko televisio vai ei. Samalla ratkesi myös, altistutaanko vahingolliselle sisällölle. Nyt rajapinta on epäselvempi.
Viihteen keskeinen tavoite on viihdyttää mutta myös koukuttaa. Televisio, internet ja tietokonepelit ovat tässä kilpasarjassa tasavahvoja. Yritän pysytellä kärryillä, missä kolkassa nuoriso milloinkin surffaa. Uskonelämälle vahingollisia sisältöjä joutuu tunnistamaan jatkuvasti. Henkilökohtainen vastuu korostuu internetin vapauden maailmassa.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys