Kan­san­kie­leen on va­kiin­tu­nut uu­dis­sa­na mork­kis. Se tar­koit­taa mo­raa­lis­ta kra­pu­laa, ti­laa, jos­sa ih­mi­nen ko­kee epä­miel­lyt­tä­viä tun­tei­ta jon­kin te­ke­mi­sen­sä tai te­ke­mät­tä jät­tä­mi­sen­sä joh­dos­ta.

Jos­kus mork­kis voi tul­la sii­tä, et­tä te­kee omas­ta mie­les­tään jo­tain has­sua tai no­loa. Mut­ta mo­nes­ti mork­kis on mu­ka­vam­pi sana ki­pe­äl­le omal­le­tun­nol­le. Sel­lai­sel­le olol­le, joka syn­tyy vää­rin te­ke­mi­ses­tä. Me kaik­ki ih­mi­set olem­me tä­män ko­ke­neet. Apos­to­li Paa­va­li pu­huu Roo­ma­lais­kir­jees­sä sii­tä, mi­ten oma­tun­to on jo­kai­sen ih­mi­sen sy­dä­mes­sä, ei vain kris­tit­ty­jen. Esi­mer­kik­si toi­sen omai­suu­teen ka­jo­a­mi­nen – sitä sa­no­taan va­ras­ta­mi­sek­si – on ylei­ses­ti pa­hek­sut­ta­vaa. Tätä tai jo­ta­kin muu­ta uni­ver­saa­lia nor­mia rik­ko­vaa voi koh­da­ta mork­kis.

Maa­il­maa ih­me­tel­les­sä sar­kaa riit­tää. Kai­kel­ta kum­mas­te­lul­ta­ni olen ha­vain­nut, et­tä yh­teis­kun­taam­me yri­te­tään uut­te­ras­ti muut­taa si­ten, et­tei ke­nen­kään tar­vit­si­si ko­kea mo­raa­lis­ta huo­nout­ta. Ai­noa, mitä oi­ke­as­taan so­pii pa­hek­sua, on pa­hek­sun­ta. Hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­ta on muut­tu­mas­sa hy­vien fii­lis­ten yh­teis­kun­nak­si. Olen var­ma, et­tä nos­tet­ta­es­sa ta­voi­te­ti­lak­si rie­muk­kaas­ti ja riet­taas­ti it­se­ään to­teut­ta­va ih­mi­nen saa­vu­te­taan tila, jos­sa har­va osaa ol­la on­nel­li­nen.

Esi­merk­ke­jä on ko­sol­ti. Al­ko­ho­li­la­kiin aje­taan huo­jen­nuk­sia, joi­den mu­kaan vii­nit pi­täi­si saa­da ruo­ka­kaup­poi­hin. Mi­nus­ta olu­et­kin pi­täi­si vie­dä Al­koi­hin, sil­lä al­ko­ho­lin hai­tat ovat hyö­ty­jä ver­rat­to­mas­ti suu­rem­mat. Avi­o­liit­to­lais­ta tu­lee su­ku­puo­li­neut­raa­li, ja koko su­ku­puo­len kä­si­tet­tä pi­de­tään kiis­ta­na­lai­se­na. Huu­mau­sai­nei­den käy­tön va­paut­ta­mi­nen on eden­nyt mo­nis­sa mais­sa, on­nek­si ei sen­tään Suo­mes­sa.

En us­ko ih­mi­sen mah­dol­li­suuk­siin ra­ken­taa on­nel­lis­ta maa­il­maa. Puo­li­hu­mo­ris­ti­ses­ti ni­mi­tän täl­lais­ta ajat­te­lua kyy­nis-dep­res­sii­vi­sek­si. Pa­ras lop­pu­tu­los saa­vu­tet­tai­siin muis­tut­ta­mal­la Raa­ma­tus­ta nou­se­vis­ta ar­vois­ta. Nii­tä ovat muun mu­as­sa lä­him­mäi­sen­rak­kaus, rait­tius, si­veel­li­syys ja it­se­hil­lin­tä. Jos sai­sin toi­voa muu­tos­ta maa­il­maan, niin noi­den asi­oi­den to­teu­tu­mis­ta toi­voi­sin, ja toi­von.

Ai­na­kin omas­ta mie­les­tä­ni kaik­kein kum­mal­li­sin­ta on se, et­tä täl­lai­ses­sa mur­heen maa­il­mas­sa on sen­tään rie­mul­lis­ta elää! Is­tut­taa ome­na­pui­ta, näh­dä las­ten kas­va­van, ra­kas­taa ja tul­la ra­kas­te­tuk­si, us­koa.

___

Vuo­ro­ni blo­gis­ti­na saa­puu pää­tök­seen­sä. Mat­ka on ol­lut mie­len­kiin­toi­nen ja opet­ta­vai­nen. Olen hy­vin kii­tol­li­nen kai­kil­le teil­le, jot­ka olet­te an­ta­neet roh­kai­se­vaa pa­lau­tet­ta koh­da­tes­sam­me. Mi­nut ta­voit­taa säh­kö­pos­tit­se osoit­tees­ta jma­en­paa@luuk­ku.com.