In­ter­ne­tis­sä on mil­joo­nia blo­ge­ja. Suo­men­kie­li­si­ä­kin on var­maan sa­to­ja­tu­han­sia, goog­lat­koon joku tar­kan tie­don. Jul­kis­ta päi­vä­kir­jaa pi­de­tään mitä eri­koi­sim­mis­ta ai­heis­ta. Muo­dik­kaim­mat ovat pe­rus­ta­neet jopa vi­de­ob­lo­ge­ja eli vlo­ge­ja. Täl­lä naa­mal­la ei sel­lai­seen toh­di ryh­tyä.

Blo­gia kir­joit­ta­es­sa ju­pi­na muut­tuu usein huu­dok­si. Vies­tiä on te­rä­vöi­tet­tä­vä, jot­ta oma ää­ni nou­si­si ne­tin vel­lon­nan ylä­puo­lel­le. Riit­tä­vän reip­paas­ti kir­joi­te­tuis­ta blo­geis­ta ke­hit­tyy pe­rä­ti ins­ti­tuu­ti­oi­ta.

Blo­git ovat li­sän­neet ke­nen ta­han­sa mah­dol­li­suut­ta sa­noa aja­tuk­si­aan jul­ki­ses­ti. Sa­nan­va­pau­den li­sään­ty­mi­nen on tuo­nut kes­kus­te­luun myös poh­din­nan vas­tuus­ta ja va­pau­den ra­jois­ta. Verk­ko­ym­pä­ris­tös­sä no­peus on valt­tia. Kom­men­tin on ir­rot­ta­va no­pe­as­ti, jol­loin yön yli nuk­ku­mi­nen on kes­tä­mä­tön­tä. Har­kit­si­ja­par­ka jää huo­mi­ot­ta.

Omas­sa blo­gis­sa­ni ha­lu­an kat­sel­la elä­mää hy­myil­len. Hymy voi ol­la iloi­nen, ove­la, on­nel­li­nen, häm­men­ty­nyt, jos­kus iro­ni­nen­kin. Py­rin löy­tä­mään ai­heet muu­al­ta kuin tois­ten vir­heis­tä. Kom­mel­luk­sia sen­tään kom­men­toin, nii­tä kun per­heel­li­sen ar­jes­sa pii­saa. Ra­ken­te­len blo­gia ja maa­il­maa tark­kai­li­jan asen­teel­la. Ha­lu­an tark­kail­la ra­ken­ta­vas­ti.

Eh­kä näin syn­tyy ta­ri­na yh­den per­hee­ni­sän maa­il­mas­ta. Sii­hen­hän kuu­lu­vat koti, per­he, työ, ys­tä­vät, har­ras­tuk­set ja vaik­ka mikä. Jat­ko­ker­to­mus on myös mat­ka­ker­to­mus. Juo­nen kään­teet ei­vät to­sin ole en­nal­ta tie­dos­sa. Pe­ril­le­kin voi pää­tyä mil­loin vain. Lo­pul­ta mat­kan ole­mus on hy­vin sa­man­lai­nen kai­kil­la – niin pik­ku­ty­töl­lä kuin ran­ka­ka­san ukol­la­kin. Ja vaik­ka huo­men­na oli­si­kin vii­mei­nen päi­vä, kan­nat­taa sil­ti is­tut­taa ome­na­puu – tai kir­joit­taa blo­gia.