Tapasin vanhan tuttavani vuosien tauon jälkeen. Kuullessaan, että opetan ammatikseni yhteiskuntaoppia, hän kysyi, mikä mielestäni on tällä hetkellä Suomen yhteiskunnan vaikein ongelma. Kerrankin osasin vastata ilman, että piti alkaa kaartelemaan ja suhteellistamaan. Suurin ongelma on alkoholi.
Työnantaja- ja palkansaajajärjestöt ovat suunnilleen yksimielisiä siitä, että pelkästään menetettyinä työtunteina mitattuna ovat alkoholin kustannukset miljardiluokkaa. Mitä kaikkea niillä rahoilla saisi, sitä ei oikein ilkeä ajatella. Rahassa mitattavia haittoja verrattomasti suurempia ovat kuitenkin ne kärsimykset, joita alkoholin liikakäyttö aiheuttaa perheissä. Läheisen ihmisen alkoholismi pilaa elämän. Myös väkivaltarikoksista reilusti yli puolet tehdään alkoholin vaikutuksen alaisena.
Alkoholi on monissa perheissä ongelmien syy ja seuraus. Aiheuttaako parisuhdekriisi viinanhimoa vai päin vastoin? Ehkei kannata tuhlata ruutia kana–muna-ongelman pohtimiseen. Kukaan ei avaa pulloa olosuhteiden pakosta. Korkin sulkeminen taas ei aina ole itsestä kiinni.
Viina on yhteiskunnassamme pyhä lehmä. Sen haitoista puhuminen on moralismia. Absolutisti on ilonpilaaja. Olen kuitenkin ollut huomaavinani, että kontrolloimattomaan kuntoon itsensä juoneeseen ei välttämättä suhtauduta huvittuneesti vaan enemmänkin säälivästi. Se on terve merkki.
Lestadiolaisuudessa alkoholiin on aina suhtauduttu kielteisesti. Kaaresuvannon pappi Lars Levi Lestadius kävi ärhäkkään hyökkäykseen viinaa vastaan, millä oli positiivisia vaikutuksia niin yksittäisille ihmisille kuin koko lappilaiselle yhteisöllekin. Nollatoleranssille on raamatullinen peruste, varoittaahan Paavali juopumasta, sillä siitä seuraa rietas meno (Ef. 5:18). Myös Sananlaskujen kirjassa on osuvia kuvauksia viininjuonnin seurauksista.
Kielteinen suhtautumistapa on myös realistinen. Varmasti joukossamme on niitä, jotka osaisivat hallita alkoholin käyttönsä. Omasta puolestani en usko olevani sellaiseen kovin kyvykäs. Suhtautumisessa alkoholiin on kysymys heikoimman mukaan menemisestä, johon Paavalikin kristittyjä kehotti.
Vaikka mietteeni viinasta ovatkin tällaisia, en silti unelmoi paluusta kieltolakiin. Ihmistä on aina riivannut tarve paeta todellisuutta. Sille on kehitetty peitesana ”juhliminen”. Viinaa hankitaan joka tapauksessa, laillisesti tai laittomasti. Aikanaan kieltolaki lisäsi Suomen rikollisuutta huomattavasti ja paradoksaalista kyllä, myös alkoholin käytön väitetään kasvaneen. Lainsäätäjiltä vaaditaankin melkoista viisautta säätää olosuhteet niin, että etanolimyrkyn haitat minimoituisivat.
Suviseuroissa on ollut hätkähdyttävää kuulla, miten monissa esirukouspyynnöissä toivotaan omaa tai läheisen pääsyä eroon viinasta. Vaikka usko suojaa monelta pahalta, se ei anna immuniteettia. Alkoholi tuhoaa elämää. Vaikka niin sanottu alkoholikulttuuri on tehnyt viineistä arkipäiväisiä ja sivistyneitä, on vanha neuvo ehdottomasta raittiudesta tänäkin päivänä perusteltu.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys