Kii­tän pa­luu­mat­kois­ta yös­sä, kun au­to on täy­si ja ja­lois­sa rau­keus. Kun au­to­ra­di­on pe­säs­sä pyö­rii Heli Laak­so­sen Kor­val­lis­si ru­noi ja vie­res­sä is­tu­van vä­sy­nyt pää pai­nuu ol­ka­pääl­le.

Kun kier­re­tään il­ta­yös­tä et­si­mäs­sä au­ki­nais­ta pi­ka­ruo­ka­paik­kaa ham­pu­ri­lai­sen toi­vos­sa, mut­ta pää­dy­tään lo­pul­ta vii­den­nen ker­rok­sen keit­ti­öön avaa­maan her­ne­keit­to­purk­kia, ja mais­tuu val­ta­van hy­väl­tä.

Kun löy­tää opis­ke­lu­nur­kan kir­jas­ton las­te­no­sas­ton ik­ku­nal­ta ja kyl­tis­sä lu­kee: ”Ota tyy­ny ik­ku­na­lau­dan peh­mik­keek­si!” Kun kan­net­ta­van ak­ku mei­naa lop­pua ja vi­her­kas­vin ta­kaa löy­tyy pis­to­ra­sia.

Kun naa­pu­ri kut­suu tal­vi­lo­ma­vii­kok­si yö­ky­lään, et­tei pi­me­än­säi­kyn tar­vit­se nuk­kua yk­sin tyh­jäs­sä kimp­pa­käm­päs­sä, ja uni te­ke­mi­sen vä­lis­sä on yh­täk­kiä täy­te­läis­tä, pu­to­a­mi­sel­ta tun­tu­vaa.

Kun äi­ti soit­taa il­lal­la, et­tä voi­daan­ko tul­la muu­ta­man lap­sen kans­sa sul­le yök­si, kun on niin huo­no keli ajaa mum­mo­las­ta ko­tiin as­ti ja pie­nin tai­taa ol­la sai­ras­tu­mas­sa. Ja kun aa­mul­la he­rä­tes­sä pöy­däl­lä on kii­tos­lap­pu ja jää­kaa­pis­sa kuu­si Ang­ry Birds -jo­gurt­tia, joi­ta lap­set ei­vät jak­sa­neet.

Kun mie­len­sä pa­hoit­ta­nut ot­taa yh­teyt­tä ja ju­tel­laan, ja vii­mei­nen vies­ti on läm­min kuin kä­den­pu­ris­tus.

Kun kel­luu ui­ma­hal­lin las­te­nal­taas­sa tui­jot­ta­mas­sa kat­toon ja päät­tää, et­tä han­ka­lat aja­tuk­set tul­koot nyt jos ovat tul­lak­seen, ei­kä mi­tään tule.

Kun lii­mai­lee ves­sa­pa­pe­ri­hyl­syn pa­la­sis­ta kuk­kia muka jon­kun häi­hin, ja ka­ve­ri kek­sii et­tä en­tä jos läh­de­tään ke­säl­lä Suo­men mit­tai­sel­le pi­ha­kirp­pis­kier­rok­sel­le ja nu­ku­taan au­ton pe­räs­sä ja.

Kun ryms­tee­ra­taan huo­ne­ka­lut ym­py­rän muo­toon ja juu-ei-pe­lin tai kir­ja­ker­hon var­jol­la pu­hu­taan ys­tä­vyy­des­tä ja avi­o­lii­tos­ta, kai­pauk­ses­ta ja epä­on­nis­tu­mi­sis­ta ja voi­mis­ta jot­ka mei­tä lii­kut­ta­vat, ja jää olo, et­tä kyl­lä mei­dän ih­mis­ten asi­at ovat yh­tei­siä.

Kun säh­kö­pos­tis­sa sa­no­taan: ”Olet ter­ve­tul­lut ke­sä­töi­hin.” Ja kä­siin va­lah­taa her­vot­to­muus, kun asi­oi­ta jär­jes­tyy – vaik­ka ei edes mel­kein osan­nut luot­taa.