Koti on pie­ni. Huo­neet ovat ym­py­rän muo­dos­sa. Niis­sä on laa­tik­ko­leik­ki, joka al­kaa poh­jal­ta, kes­tää ai­kan­sa. Laa­ti­kot kul­ke­vat ta­sol­ta ta­sol­le, ke­räy­ty­vät sei­nä­mik­si, tor­neik­si, tun­ne­leik­si: uu­den kau­pun­gin ou­doik­si ra­ken­nel­mik­si.

En­sim­mäi­se­nä il­ta­na huo­nei­siin tu­lee pi­me­äm­pi kuin hän muis­ti voi­van ol­la. Toi­nen lai­naa jal­ka­lamp­pu­aan, sa­noo, et­tei it­se tar­vit­se, kun nuk­kuu. Myös keit­ti­ön lie­den ylä­puo­lel­le syt­tyy him­meä valo, ja ves­saan. Hän is­tuu lai­na­tul­la pat­jal­la ja kat­soo per­ho­sia sei­näl­lä, pel­lol­ta poi­mit­tu­ja suu­ria kuk­kia sii­vou­säm­pä­ris­sä. Is­tuu, an­taa ka­dun vir­ra­ta al­laan. Se tu­lee lii­an lä­hel­le, ää­net, hu­maus toi­sen­sa pe­rään, kiih­tyy seit­se­män ja kah­dek­san vä­lil­lä ja uu­des­taan nel­jäl­tä.

Hän kuo­rii sär­ky­viä esi­nei­tä vuo­de­vaat­teis­ta. Niis­sä on vie­lä men­nei­den vie­rai­den sor­men­jäl­kiä, joi­ta ei ole raas­ki­nut pyyh­kiä. Hän kuo­rii sa­no­ma­leh­dis­tä kul­ma­muo­tois­ta odo­tus­ta, pal­jo­ja pu­hei­ta, jot­ka käy­vät ker­ros ker­rok­sel­ta vä­hem­mik­si. Lo­pul­ta jäl­jel­lä on enää toi­vo­tuk­sen­ko­koi­nen: Pidä se, mikä on hy­vää.

Vih­doin, pit­kän ai­ko­mi­sen jäl­keen, hän pe­see ik­ku­nan ulos. Kurs­si­to­ve­ri tu­lee ky­lään, kos­ket­taa la­sia:

– Teil­lä on kir­kas­ta.

Uu­den kau­pun­gin en­ti­set sal­li­vat hi­taan pur­ka­mi­sen, ja no­pe­an pur­ka­mi­sen­ – mo­nen­tah­ti­sen aset­tu­mi­sen huo­nei­siin, ym­py­röi­hin, tai­vaan muo­toi­siin ti­loi­hin. Ter­ve­tu­loa, he sa­no­vat, mil­tä on tun­tu­nut?

– Su­rua men­nyt yli kuin muut­to­lin­tu­ja. Ja kuin kui­ten­kin oli­si jär­keä täs­sä ja työs­sä siu­nauk­sen tun­tu, hän se­lit­tää.

Hän pai­naa kä­ten­sä kal­li­oon, jol­le uu­det ih­mi­set ovat hä­net tuo­neet. In­ti­aa­ni­au­rin­gos­sa on paah­det­ta vie­lä, ki­vi­sil­lä saa­ril­la kau­ka­na pie­niä mök­ke­jä. Lin­tu­saa­ril­ta röy­häh­tää tum­mia läis­ki­viä par­via vet­tä vas­ten, kei­nuu pois.

– Tar­vit­si­sin säh­kö­ham­mas­har­jan. En kek­si muu­ta, hän sa­noo.

lot­ta.lai­ti­nen@hot­mail.com