Kirjoitusten jälkeen kympin opiskelija ei yhtäkkiä jaksakaan. Oikeastaan mitään. Ilo katoaa. Säikäyttää: mitä tapahtuu?
Pojalla on takanaan raskas kiusaamiskokemus. Aikuistuessa korostuu ratkaiseva poikkeavuus suhteessa ympäröivään. Miten elää näiden ristiriitojen kanssa?
Tyttö taistellut vääristyneen kehonkuvansa kanssa. Elämä kapeutunut syömiseen, ainoaan hallittavaan asiaan. Salailu, ahdistus. Läheisten hätä on taitekohta, silittävä käsi hiuksilla, lähete sairaalaan.
Nuoren pojan maailmasta hajoaa kerralla monta asiaa. Läheisen hidas poismeno riipii perhettä. Fyysinen kipukin helpompaa kuin mielen kipu.
Nuoren aikuisen viime vuosia rytmittänyt sairaslomien ketju. Kärsimyksen ongelma kulminoituu arkeen: miksi nousisin tänään sängystä ylös?
Testien jälkeen se kirjoitetaan johonkin paperiin. Lievä, keskivaikea. Vaikea.
Masennus. Pelottava sana, mutta samalla helpottava.
– Asialle onkin yhtäkkiä nimi, joka ei ole laiskuus tai pessimismi. Lupa olla jaksamatta.
– Arvottomuuden tunne musertaa. On vaikea arvostaa tekemisiään ja aikaansaamisiaan. Virheet korostuvat, hyvät asiat kutistuvat.
– Semmonen lamaannus. Apatia. Jatkuva suru. Tyhjyyden tunne. Elämänhalun puute. Keskittymiskyvyn puute. Levottomuus.
– Kaikki vaatii ponnistelua. Hampaiden pesu on aamun sankariteko.
Toisen kivun edessä kokee voimattomuutta. Ei ehkä voi sanoa: ymmärrän. Toisen mustuuteen ei yllä. Ystävinä opettelemme sopivaa etäisyyttä, sopivaa läheisyyttä. Emme ole ammattilaisia vaan rinnallakulkijoita. Ne roolit on erotettava, ettei sairastuisi toisen olosta – tai toisaalta säikähtäisi ja jättäisi toista yksin varjokkoon.
– Masentunut voi olla erittäin... masentava tyyppi. Voimia kuluttava. Jos huomaa, että kuluu itse loppuun, se pitää voida sanoa.
– Masentunut on usein käpertynyt omaan itseensä. Ei näe kuplan ulkopuolelle ja tuntee ittensä aika surkeaksi luuseriksi, ainoaksi laatuaan. Voi olla aika tärkeää saada kuulla muiden kokeneen vastaavaa.
– Niin tärkeää: kuuntele ja usko mitä se sulle kertoo jos haluaa kertoa. älä vähättele.
– Ei, ei auta jos kehottaa ottamaan itseään niskasta kiinni.
Joskus on parempi viettää aikaa tekemällä. Pelataan. Kiivetään korkealle. Tehdään projekti keltaisesta kartongista.
Joskus kuunnellaan virren sanoja. Joskus puhutaan. Joskus puhutaan runoilla.
Sytytä tähdet niille,
jotka yötä käy,
joille ei viitat tiellä
eikä määrä näy,
jotka kiviin lankee,
nousee uudestaan,
joita on monta, monta
yli laajan maan.
Sytytä tähdet niille
yöhön välkkymään,
joiden taistelua
nää ei yksikään.
(Lauri Pohjanpää)
Moni uskovainen on kokenut, että mielialahäiriön keskellä omatunto yliherkistyy.
– On vaikea erottaa psyykkistä ja hengellistä – synnistä johtuvaa pahaa oloa ja oman psyyken tuottamaa kipua. Voi tuntea väärää uskon heikkoutta.
Yksi on selvää: mielen kipu ei parane evankeliumilla. Ei murtunut jalkakaan parane. Aukottomasta anteeksiantamuksesta saa kuitenkin ammentaa lohtua.
Ammattilainenkin saattaa sekoittaa psyykkisen ja hengellisen väärällä tavalla. Joku on kiertänyt terapeutilta toiselle. Etsinyt sellaista, joka ei etsisi syytä pahan oloon hänen syvimmästä turvastaan, uskosta – yrittäisi irrottaa häntä lujimmasta elämässä kiinni pitävästä voimasta.
Vakava masennus on raskas sairaus. Se on myös sairaus, josta voi parantua.
– On saatava ammattiapua. Käsiteltävä sairauden taustalla olevat asiat.
– Lääkkeillä hoidetaan vain seurauksia. Syitä hoidetaan puhumalla. Terapialla. Ajattelutavat on rakennettava hyvinvointia luoviksi. Tulkittava uudelleen. Prosessi on hidas.
– Kun joku halasi. Kuunteli. Kuuli.
– Lääkkeet antavat toipumisen keskellä lepoa pahasta olosta.
– Lääkittynäkin suru tuntuu, mutta sen terä on tylsempi. Mulla lääkitys saa aikaan sen, että kykenen tuntemaan iloa auringonlaskusta tai hienosta sinfoniasta tai kaupan kassan hymystä.
– Ei diagnoosin tarvitse olla salaisuus. Aivokemiaa. Sirpaleisen ajan sairaus. Saa siitä puhua.
– Mutta mun mielestä ei riitä, että oireet kuitataan depressiodiagnoosilla. Masennuskin on oire. Luonnollinen reaktio. Masennus kertoo siitä, että se, miten on tavannut elää, ei enää toimi. Masennus romuttaa entisen.
– Masennus on tuonut elämään hyvääkin. On ollut pakko pysähtyä kuulostelemaan, etsimään rajansa. On löytynyt ulottuvuuksia. Ja kokemusten jakaminen on lähentänyt erilaisiin ihmisiin.
– Masentuneena ihminen on maa, joka hiljalleen uudistuu. Uusi kasvu mahdollistuu. Valoa on.
Olen koonnut tämän tekstin viiden toipuvan tai toipuneen nuoren ajatuksista. Lainaukset ovat heidän muotoilemiaan.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys