Sil­mii­ni sat­tui pai­kal­lis­leh­des­tä Ka­jaa­nin kau­pun­gin it­se­näi­syys­päi­vä­juh­lan oh­jel­ma. Se vai­kut­ti ar­vok­kaal­ta. Oli lu­vas­sa pu­hal­lin­mu­siik­kia, Ka­jaa­nin mies­lau­la­jien isän­maal­li­sia lau­lu­ja, Si­be­liuk­sen or­kes­te­ri­mu­siik­kia, kan­te­leen­soit­toa. Siis oi­kein kel­po-oh­jel­maa, ja pu­heet pääl­le.

Lä­hes sa­maan ai­kaan oli il­moi­tet­tu seu­rat ko­ti­rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä.

Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen it­se­näi­syys­juh­la on poik­keuk­set­ta vie­nyt voi­ton. Nyt seu­ra­oh­jel­mas­sa luki pel­käs­tään seu­rat, jo­ten ajat­te­lin, et­tä osal­lis­tun täl­lä ker­taa kau­pun­gin jär­jes­tä­mään ti­lai­suu­teen, kun oh­jel­ma vai­kut­ti ar­vok­kaal­ta. Sitä pait­si juh­la si­säl­tyi ko­ti­kau­pun­ki­ni 370-juh­la­vuo­den ta­pah­tu­miin.

Ko­ko­nai­suu­teen liit­tyi ju­ma­lan­pal­ve­lus kir­kos­sa ja Lot­ta-muis­to­mer­kin pal­jas­tus­ti­lai­suus. Ne kiin­nos­ti­vat, mut­ta kaik­keen ei sen­tään tun­tu­nut jak­sa­van rieh­kas­ta.

Siis­pä mars­sin ys­tä­vien kans­sa kau­pun­gin ti­lai­suu­teen.

Oh­jel­ma ei jät­tä­nyt kos­ket­ta­mat­ta. Pu­hal­li­nor­kes­te­ri esit­ti ko­me­an Si­be­liuk­sen jää­kä­rien mars­sin ja Maa­sa­lon juh­la­mars­sin. Mies­lau­la­jat lau­loi­vat Fin­lan­dia-hym­nin, joka kuu­luu eh­dot­to­mas­ti suo­ma­lai­seen it­se­näi­syys­päi­vän pe­rin­tee­seen. Kai­ken huip­pu­na oli mies­lau­la­jien Ve­te­raa­nin il­ta­huu­to. Ti­lai­suus päät­tyi yh­teis­lau­lu­na ko­me­as­ti ka­jah­ta­nee­seen Maam­me-lau­luun.

Juh­la­pu­he oli ajan­koh­tai­nen ja hyvä, sitä oli help­po kuun­nel­la. Mut­ta puhe tun­tui jo­ten­kin tyh­jäl­tä. Sii­tä puut­tui jo­ta­kin, joka var­mas­ti si­säl­tyy ai­na rau­ha­nyh­dis­tyk­sen it­se­näi­syys­päi­vä­juh­laan ja kaik­keen toi­min­taan: Ju­ma­lan sa­nan ää­rel­le py­säh­ty­mi­nen muis­tu­tuk­se­na Ju­ma­lan joh­da­tuk­ses­ta, siu­nauk­ses­ta ja ar­mos­ta.

Seu­raa­va­na päi­vä­nä ys­tä­vä­ni ker­toi, et­tä Rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä oli kuin oli­kin ol­lut juh­la. Siel­lä oli soi­tet­tu kau­nis­ta suo­ma­lais­ta mu­siik­kia eri vuo­de­nai­ko­ja esit­tä­nei­den ku­vien taus­tal­la. Oli ol­lut myös ru­no­e­si­tys. Mut­ta en­nen kaik­kea siel­lä oli vei­sat­tu isän­maal­li­sia vir­siä ja lu­et­tu ja se­li­tet­ty Ju­ma­lan sa­naa.

Sil­loin ta­ju­sin, mikä on oleel­lis­ta: kir­joi­tet­tu Ju­ma­lan sana ja vir­ret! Pelk­kä juh­lal­li­suus ei rii­tä.

Te­ke­mä­ni va­lin­ta har­mit­ti. Se oli mi­nul­le ope­tus sii­tä, et­tä va­lin­nois­sa voi myös ereh­tyä, jos läh­tee ta­voit­te­le­maan pel­käs­tään kor­ke­a­ta­sois­ta, tai­teel­lis­ta ja kos­ket­ta­vaa. Voi jää­dä tyh­jä olo.