Lin­tu­jen sel­viy­ty­mi­nen pak­kas­tal­ven yli on ih­me. Tal­veh­ti­via lin­tu­ja voim­me aut­taa tal­vi­ruo­kin­nal­la. Muut­to­lin­tu­jen mat­kan­te­koa em­me voi hel­pot­taa. Vai­vat­to­mas­ti ei­vät lin­nut sel­viä vuo­de­nai­ko­jen ja säi­den vaih­te­luis­ta, mut­ta tä­nä­kin vuon­na saam­me ko­kea kuin­ka ”vä­ke­vä on ke­vään va­paus”.

äi­tien­päi­vä­nä sa­toi lun­ta niin, et­tä maa tuli Ou­lun seu­dul­la val­ke­ak­si. Kyl­män sään vuok­si lin­tu­jen muut­to on ol­lut pit­kään py­säh­dyk­sis­sä. Jär­ri­pei­pot, met­sä­han­het, kur­jet ja jout­se­net ovat jo mon­ta viik­koa odo­tel­leet poh­jois­ten alu­ei­den lu­mien su­la­mis­ta. La­pis­sa pu­hu­taan jo hil­jai­ses­ta ke­vääs­tä. Ran­nik­ko­seu­dun vä­hä­lu­mi­sil­la alu­eil­la lin­tu­jen ään­tä ja lii­ket­tä on riit­tä­nyt.

Lap­suu­des­ta muis­tan tou­ko­kuun lo­pun ta­ka­tal­ven. Maa­han tuli pak­su lu­mi­ker­ros ja mo­net hyön­teis­syö­jä­lin­nut kuo­li­vat. Ke­rä­sin kou­lu­mat­kal­ta kuol­lei­ta ja hen­ki­to­reis­saan ol­lei­ta lin­tu­ja. Eri la­je­ja oli tois­ta­kym­men­tä. En voi­nut näl­käi­siä ja kyl­met­ty­nei­tä lin­tu­ja pe­las­taa. Mi­nul­la ei ol­lut niil­le so­pi­vaa ruo­kaa. Tuon lin­tu­jen jouk­ko­kuo­le­man jäl­keen met­säs­sä oli hil­jais­ta.

Lin­tu­jen tal­vi­ruo­kin­ta­kau­si on tänä ke­vää­nä kes­tä­nyt nor­maa­lia pi­tem­pään. Kun maa on saa­nut uu­den lu­mi­peit­teen, tal­vi­lin­nut ja muut­to­lin­nut ovat ke­rään­ty­neet jou­koit­tain ruo­kin­ta­pai­koil­le. Jou­duin lo­pet­ta­maan ruo­kin­nan, vaik­ka lu­mi­sa­teet jat­kui­vat. Olin il­mei­ses­ti saa­nut kau­pas­ta epä­puh­das­ta lin­nun­ruo­kaa, kun muu­ta­mat lin­nut al­koi­vat oi­reil­la. Sai­ras lin­tu on pe­lo­ton ja apaat­ti­nen. Sal­mo­nel­la-tar­tun­nan saa­nut lin­tu pör­his­tää höy­he­nen­sä, ja näyt­tää kuin se oli­si syö­nyt lii­kaa. Täl­lai­nen lin­tu yleen­sä kuo­lee. Myös ih­mi­nen voi saa­da lin­nun kos­ke­tuk­ses­ta tar­tun­nan, jos­kin se on erit­täin har­vi­nais­ta.

Ei­len lä­hes­tyin sai­ras­ta si­ni­ti­ais­ta. Se suh­tau­tui mi­nuun hy­vin luot­ta­vas­ti. Se kat­soi pit­kään sil­mii­ni ja sit­ten kä­sii­ni. Se var­maan tun­nis­ti mi­nut. Olin­han ruok­ki­nut sitä koko tal­ven, ja se oli syö­nyt kä­des­tä­ni. Se hyp­pä­si hi­hal­le­ni ei­kä läh­te­nyt pois, vaik­ka yri­tin tor­jua sitä. Sit­ten se nou­si ol­ka­pääl­le­ni ja kat­soi seu­raa­vak­si tuk­kaa­ni. En toh­ti­nut huis­kaut­taa lin­tua pois vaan läh­din juok­se­maan. Kun kat­soin taak­se­ni, näin, et­tä lin­tu len­si pe­räs­sä­ni puo­len met­rin pääs­sä. Pää­sin on­nek­si ”pa­koon”. Sit­ten kat­soin ym­pä­ril­le­ni var­mis­taak­se­ni, et­tei­vät naa­pu­rit näh­neet, kun pa­ke­nin pik­ku­lin­tua.

Ta­pauk­ses­ta jäi vä­hän su­rul­li­nen mie­li. Sai­ras lin­tu yrit­ti tur­vau­tua mi­nuun, mut­ta minä pa­ke­nin. Tie­sin, et­ten oli­si voi­nut pe­las­taa sitä. Ko­ti­ni ik­ku­nas­ta näin si­ni­ti­ai­sen kuo­le­man. Se aset­tau­tui nur­mel­le au­rin­gon pais­tee­seen ja le­vit­ti kau­niit sii­pen­sä ”en­ke­li­mäi­ses­ti” vie­rel­leen. Lin­tu ei näyt­tä­nyt kär­si­väl­tä. Se kään­si pään­sä ylös­päin ja jäi odot­ta­maan. Jon­kin ajan ku­lut­tua se ojen­si pään­sä vie­lä ylem­mäs ja kei­kah­ti sit­ten eteen­päin. Lin­tu oli kuol­lut.

Tänä päi­vä­nä muut­to­lin­nut aloit­ti­vat rän­tä­sa­teen jäl­keen rie­mui­san ke­vät­kon­ser­tin. Tuo rie­mu tart­tui. Raa­mat­tu ke­hot­taa mei­tä ot­ta­maan op­pia lin­nuis­ta. Siel­tä löy­tyy myös ver­taus­ku­via. Nii­tä on pal­jon myös vir­sis­sä ja Sii­o­nin lau­luis­sa.

Muis­tan, kun äi­ti­ni kir­joit­ti pie­nen po­jan muis­ti­vih­koon ver­tauk­sen lin­nus­ta ja tur­val­li­ses­ta pe­ril­le pää­se­mi­ses­tä. Olen yrit­tä­nyt sel­vit­tää värs­syn al­ku­pe­rää, mut­ta se sel­vi­si vas­ta vii­me sun­nun­tain seu­ra­pu­hees­ta. äi­din lai­naus oli vir­res­tä 593:

”Kun ta­kaa mai­den me­rien,

hän pie­nen muut­to­lin­tu­sen,

tuo ko­tiin tur­vai­sas­ti,

niin mik­si pel­kään, va­pi­sen?

Myös mi­nut niin kuin lin­tu­sen,

hän joh­taa ko­tiin as­ti.”