Rakastamiseen liittyvät kehotukset ja lupaukset ovat tuttuja häätilaisuuksista, mutta ne sopivat hyvin myös työpaikoille ja kaikkialle, missä ollaan muiden ihmisten kanssa tekemisissä. Rakkaus rakentaa yhteisöllisyyttä, luottamusta ja turvaa tällä itsekeskeisyyden, vihapuheiden ja pelon aikakaudella, jota elämme.
Emerituspiispa John Vikströn pohdiskelee rakkauden olemusta kirjassaan Rakkaus on niistä suurin: ”Rakkauden ylistyslaulu ei ole vain yksilön tunne-elämän ohje tai maailmalle vierasta haaveilua. Se on haaste jokaiselle ihmisyhteisölle ja yhteiskunnalliselle päättäjälle. Se kysyy: miten me välitämme toisistamme.”
Liike-elämässä ja myös muualla yhteiskunnassa puhutaan kovista ja pehmeistä arvoista. Edellisiin luokitellaan yleensä talouteen ja tekniikkaan liittyvät arvot ja jälkimmäisiin tunteisiin liittyvät arvot. Pehmeisiin arvoihin perinteisesti kuulunut sana luottamus on nyt noussut yhteiskunnassa ehkä kaikkein tärkeimmäksi arvoksi. Luottamus on yksi rakkauden muoto. Mielenkiintoista on, että vastikään Euroopan neljänneksi parhaaksi työpaikaksi valitun suomalaisen yrityksen johtavaksi arvoksi on merkitty rakkaus.
Rakkauden vastakohdaksi mielletään usein viha. Se on raskas tunne, jota usein pidetään hankalana ja vahingoittavana. Vihan vastuullinen ilmaiseminen voi kuitenkin olla purkautumiskanava, joka saattaa eheyttää ihmistä. Vihaa on vaikea torjua. Se saattaa kroonistua kaunaksi ja katkeruudeksi. Katkeran ihmisen on vaikea nähdä elämässään hyviä asioita, katsoa eteenpäin ja suunnitella tulevaa. Viha ja katkeruus nousevat usein pelosta.
Ajattelenkin, että rakkauden vastakohta on todellisuudessa pelko. On olemassa monen tyyppisiä pelkoja. Me voimme pelätä esimerkiksi epäonnistumista, toisten ihmisten kohtaamista, oman aseman muutosta tai työpaikan menetystä. Pelko saattaa auttaa meitä selviytymään, mutta toisaalta se myös rajoittaa meitä. Kun olemme peloissamme, emme pysty tekemään päätöksiä, emme ole luovia ja ennen kaikkea emme ole onnellisia.
On normaalia tuntea pelkoa, mutta on tärkeää, että se ei määritä elämää. Onneksi pelkokin on tunne, johon voidaan vaikuttaa. Kaikilla tunteilla on merkityksensä ja tarkoituksensa. Kun tämän oivallamme, voimme kokea pelkoa, mutta sen ei tarvitse ohjata toimintaamme.
Usein puhutaan, että on olemassa positiivista ja negatiivista energiaa. Edellisen käyttövoima on hyvä mieli ja jälkimmäisen paha mieli. Rakkaus synnyttää positiivista energiaa ja pelko synnyttää negatiivista energiaa. Pelko ja pelottelu eivät ole hyviä kasvatuksen ja johtamisen työvälineitä. Pelkäämistä ei ole merkitty yhdenkään työpaikan arvoksi, mutta se on silti läsnä monilla työpaikoilla. Kumpaa energiaa haluamme käyttää töissä, kotona ja ystävien kanssa?
Teemmekö asioita rakkaudesta vai pelosta? Ajattelen, että kannattaa toimia rakkauden perustalta. Rakkaus tuo iloa, innostusta, luottamusta, välittämistä ja hyväntahtoisuutta. Se tuo luovuutemme esiin. Se vapauttaa meidät olemaan oma itsemme ja saa meidät elämään.
Rakkauden tarjoama vastavuoroisuus auttaa luopumaan itsekkyydestä ja kannustaa tavoittelemaan arvokkaampia päämääriä – ja poistamaan pelkoa. Koen, että rakkaudessa löydämme tarkoituksemme työpaikalla, yhteiskunnassa ja maailmassa.
"Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa." (1. Joh. 4:18.)
Jumala on rakkaus. Hänen rakkautensa synnyttää häneen uskovien välisen rakkauden. Hänen rakkautensa ansiosta saamme uskoa syntimme anteeksi. Usko ja rakkaus avaavat elämän tarkoituksen. Meidän ei tarvitse pelätä. Olemme turvassa.
"älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! älä arkana pälyile ympärillesi, minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni." (Jes. 41:10.)
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys