Kansakoulussa käytettiin vielä 1960-luvulla kirjaa Isänmaan ja Maailman maantieto. Siinä oli kuva, jossa oli eurooppalainen kiväärin kanssa, alkuasukas seipään kanssa ja gorilla voimakkaat kädet ylös ojennettuina. Kuvatekstissä luki: ”Tässäpä on melkein ihmisen sukupuu! Sukulaisia kaikki!”
Tekstissä kerrottiin, että eurooppalaiset luulivat ensiksi, että alkuasukkaiden lapset eivät oppisi lukemaan ja kirjoittamaan, ja tämän jälkeen todettiin, että vaikeata se onkin. Kuva ei tuntunut pikkupojasta hyvältä. Onneksi äiti sanoi, että se ei ole totta.
Kirjan kuvauksen eräänä tarkoituksena oli osoittaa lapsille, kuinka hyvässä maassa me suomalaiset saamme asua. Tämän päivän valossa kuvauksen informaatio on rasistinen. Rotujen välistä yhdenvertaisuutta ei ollut vielä 1960-luvun alussa sisäistetty. Tämä voidaan todeta, kun tarkastellaan kyseiseltä ajalta muitakin maantiedon oppikirjoja.
Koululaiset, jotka ovat noista oppikirjoista yleissivistyksensä saaneet, ovat nyt valtaapitävä sukupolvi. He ovat vanhempia, isovanhempia, opettajia, työnantajia, valtion virkamiehiä, kunnallisia päättäjiä, kansanedustajia ja ministereitä.
Maailma on muuttunut ja nyt tarvitaan uutta ajattelua. Me olemme todistamassa suurinta kansainvaellusta toisen maailmansodan jälkeen. Ihmiset pakenevat sodan ja väkivallan jaloista etsien turvapaikkaa Euroopasta, myös täältä Suomesta. Tästä näyttää nyt tulleen talousongelmiakin suurempi asia. Tilanne herättää monenlaisia tunteita.
Monet pelkäävät, että turvapaikanhakijoita tulee niin paljon, että voimavaroja ei riitä heidän vastaanottamiseensa, tai he eivät sopeudu uuteen kulttuuriin. Kaikki ovat sitä mieltä, että paras keino asian hoitamiseksi olisi se, että ihmiset voisivat turvallisesti asua kotimaassaan. Tähän pyyntöön päättyvät alussa mainitun maantiedon kirjan loppusanatkin: ”Ja pyytäessämme Kaikkivaltiaan suojelusta omalle maallemme, me liitämme rukoukseemme myös sen hartaan pyynnön, että kaikkien maiden ja kansojen kesken vallitsisi rauha, oikeus ja hyvä tahto.”
Raamattu antaa selvän ohjeen siirtolaisiin suhtautumisessa: ”Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä kuin itseänne, sillä te olette itsekin olleet muukalaisina Egyptissä” (3. Moos. 19:33–34). Kun kohtaamme muualta maahamme tulleita, voimme suhtautumisellamme osoittaa, että he ovat ihmisinä samanarvoisia kuin mekin.
Blogini otsake toi mieleen viime keväänä kotini pihalta ottamani valokuvan. Siinä on valkopäinen tilhi. Linnulla oli leukistinen värimuutos, jota ilmeisesti ei ole aiemmin tavattu Suomessa. Kyseinen tilhi poikkesi selvästi parven muista tilhistä. Se sulautui kuitenkin joukkoon hyvin, ja muut hyväksyivät sen. Värillä ei ollut väliä.
Ilmestyskirjassa kuvataan Johanneksen näkyä taivaasta: ”Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa.” (Ilm. 7:9.)
Kaikilla on taivaassa uusi kirkastettu ruumis.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys