Eräs van­ha mies ker­toi, et­tä hän näki syk­syl­lä ryh­män kur­kia, jot­ka nou­si­vat len­toon jat­ka­maan muut­to­mat­kaan­sa. Van­hus oli huis­kut­ta­nut niil­le: ”Hei, hei, tul­kaa ta­kai­sin!” Sil­loin kur­jet oli­vat­kin yl­lät­tä­en kään­ty­neet ta­kai­sin, kaar­ta­neet hä­nen ylä­puo­lel­laan ja sit­ten jat­ka­neet mat­kaan­sa al­ku­pe­räi­seen suun­taan. Van­hus oli sil­mät kyy­ne­lis­sä huis­kut­ta­nut niil­le uu­del­leen: ”Tul­kaa ke­vääl­lä ta­kai­sin!”

Mi­nun ei tar­vin­nut odot­taa tänä ke­vää­nä kur­kien tu­loa huh­ti­kuun lo­pul­le saak­ka. Me­nim­me nii­tä vas­taan Is­ra­e­liin maa­lis­kuun al­ku­puo­lel­la. Huo­mat­ta­va osa kur­jis­ta tal­veh­tii Af­ri­kas­sa, jos­ta ne len­tä­vät poh­joi­seen Is­ra­e­lin kaut­ta. Odo­tin malt­ta­mat­to­ma­na, et­tä sai­sin näh­dä siel­lä kur­kia muut­to­mat­kal­la. Se ta­pah­tui lai­vas­sa kes­kel­lä Gen­ne­sa­re­tin jär­veä. Näim­me val­ta­van suu­ria kur­ki­au­ro­ja len­tä­mäs­sä poh­jois­ta koh­ti. Nii­tä kat­sel­les­sa unoh­din kai­ken muun. Teki mie­li huis­kut­taa ja huu­taa: ”Hy­vää mat­kaa!”

Kurkiauroja Gennesaretin järven yllä lentämässä kohti pohjoista 7.3.2018.

Tuol­la jär­vel­lä Jee­sus oli ope­tus­lap­si­neen mo­nes­ti sou­ta­nut tai pur­jeh­ti­nut ve­neel­lä. Siel­lä he oli­vat koh­dan­neet yl­lät­tä­vän myrs­kyn, jon­ka Jee­sus oli tyyn­nyt­tä­nyt. Jär­ven itä­ran­nal­la ko­ho­si rin­ne, jos­sa Jee­sus oli pi­tä­nyt vuo­ri­saar­nan­sa. Sii­nä hän oli sa­no­nut: ”Kat­so­kaa tai­vaan lin­tu­ja..." (Matt. 6:26.)

La­ta­sin kur­ki­au­rois­ta ot­ta­ma­ni ku­van Fa­ce­boo­kiin ot­si­kol­la ”Ne ovat tu­los­sa!”. Kuva sai pa­ri­tu­hat­ta tyk­käys­tä ja yli vii­si­kym­men­tä kom­ment­tia: ”Ai­van iha­na uu­ti­nen, toi­vot­ta­vas­ti muut­to­mat­ka su­juu hy­vin ja tur­val­li­ses­ti.” Voi sa­noa, et­tä kur­jet ovat mei­dän omia lin­tu­jam­me. Nii­tä on maa­il­mas­sa 230 000 ja ke­vääl­lä nii­tä tu­lee Suo­meen 100 000. Lä­hes 10 000 kur­kea le­päi­lee ke­vääl­lä Vaa­sas­sa vuo­den 2016 su­vi­seu­ra-alu­eel­la.

Kur­kien poi­ka­set kul­ke­vat en­sim­mäi­sen muut­to­mat­kan­sa emo­jen mu­ka­na. Luo­ja on an­ta­nut lin­nuil­le hy­vät va­rus­teet suun­nis­ta­mis­ta var­ten. Muut­to-oh­jeet pe­riy­ty­vät emol­ta poi­ka­sil­le. Kart­ta löy­tyy ai­vois­ta, kom­pas­si sil­mis­tä ja na­vi­goin­tia hel­pot­ta­va mag­neet­ti­ais­ti no­kas­ta. Maa­mer­kit, ää­net ja tuok­sut (ha­ju­kart­ta) tu­ke­vat na­vi­goin­tia.

Tut­ki­jat ih­met­te­le­vät: "Mi­ten luon­nos­sa sat­tu­mal­ta syn­ty­neet jär­jes­tel­mät päi­hit­tä­vät mei­dän suun­nit­te­le­mam­me huip­pu­tek­no­lo­gi­a­tuot­teet men­nen tul­len?” La­es­ta­dius kir­joit­ti: ”Ei voi olet­taa, et­tä ter­veel­lä jär­jel­lä va­rus­tet­tu ih­mi­nen yh­tyi­si nii­den mie­li­pi­tee­seen, jot­ka väit­tä­vät, et­tä luon­to oli­si syn­ty­nyt um­pi­mäh­kään, puh­taas­ta sat­tu­mas­ta, ikään kuin Ju­ma­laa ei oli­si.” ”Tun­nis­tam­me Ju­ma­lan pi­tä­vän huol­ta luo­mis­te­ois­taan luo­ma­kun­nas­sa sil­lä ta­voin, et­tä hän on pan­nut ma­te­ri­aan sel­lai­sia voi­mia, jot­ka vai­kut­ta­vat tiet­ty­jen la­kien mu­kaan.”

Je­re­mia kir­joit­ti: ”Hai­ka­ra­kin tai­vaal­la tie­tää ai­kan­sa, met­sä­kyyh­ky­nen, pääs­ky­nen ja kur­ki pi­tä­vät vaa­rin tu­lo­a­jas­tan­sa” (Jer. 8:7). Ver­tauk­sen poh­jal­ta Je­re­mia ky­syy, mik­si kan­sa on jat­ku­vas­ti ek­syk­sis­sä: ”Ku­kin kul­kee kii­rees­ti omaa tie­tään.” Je­re­mi­an mai­nit­se­vat lin­nut muut­ta­vat par­ves­sa. Au­ras­sa len­tä­mi­nen sääs­tää ener­gi­aa. Lin­nut pys­ty­vät näin len­tä­mään sa­mal­la ener­gi­a­mää­räl­lä 80 % pi­dem­mäl­le. Tuu­len hal­ko­jaa vaih­de­taan sään­nöl­li­ses­ti.

Mitä opim­me kat­so­mal­la tai­vaan lin­tu­ja? Ne ker­to­vat luo­mis­työn ih­mees­tä. Jee­sus ker­toi, kuin­ka Ju­ma­la huo­leh­tii tai­vaan lin­nuis­ta ja to­te­si, et­tä me kaik­ki olem­me lin­tu­ja ar­vok­kaam­pia – olem­me Hä­nen sil­mä­te­rän­sä. Hän oh­jaa mei­tä mat­kal­lam­me. Mei­tä ke­ho­te­taan par­veu­tu­maan yh­teen lau­maan. Sil­loin jak­sam­me pa­rem­min. Kun omat voi­mam­me lop­pu­vat, joku toi­nen tu­lee avuk­si. Mei­dän ei tar­vit­se pe­lä­tä ei­kä mu­reh­tia huo­mi­ses­ta päi­väs­tä.