Kä­ve­lin Hel­sin­gin ka­dul­la. Ih­mis­vi­li­nän kes­kel­lä huo­ma­sin, et­tä eräs mi­nul­le tun­te­ma­ton vas­taan­tu­li­ja kat­soi mi­nua tut­ki­vas­ti. Hän py­säh­tyi ja ky­syi:

– Olem­me­ko ta­van­neet jos­sa­kin?

Kun ker­roin ni­me­ni, hän to­te­si:

– Ai, sinä olet se Päi­vä­mie­hen ko­lum­nis­ti.

Tä­män sa­not­tu­aan hän jat­koi mat­kaan­sa.

Ko­lum­nis­tin teh­tä­vä­ni on jo vuo­sia sit­ten jää­nyt taak­se. Nyt poh­dis­ke­len, mikä ero on ko­lum­nil­la ja blo­gil­la. Mo­lem­mis­sa kir­joit­ta­ja esit­tää mie­li­pi­tei­tään eri­lai­sis­ta asi­ois­ta. Pe­rin­tei­nen ero on se, et­tä ko­lum­ni on pa­pe­ri­leh­des­sä ja blogi verk­ko­si­vuil­la. Nii­den ra­jat ovat kui­ten­kin vii­me ai­koi­na hä­mär­ty­neet. Blo­gis­sa pai­no­te­taan yleen­sä kes­kus­te­lu­mah­dol­li­suut­ta, ja sii­nä voi si­säl­töä jul­kais­ta teks­tin li­säk­si myös ku­vien muo­dos­sa.

Kir­joit­ta­mi­seen liit­tyy jul­ki­suus. Teks­tin yh­tey­des­sä ole­va kuva jää ih­mis­ten mie­leen ja blo­git ovat ver­kos­sa jul­ki­ses­ti kaik­kien lu­et­ta­va­na. Blo­gis­tin ni­men goog­le­tus tuo kir­joi­tuk­set esil­le, ja niis­tä avau­tuu kai­kil­le, mitä miel­tä hän on eri­lai­sis­ta asi­ois­ta. Blo­gis­ti jou­tuu miet­ti­mään, mi­ten sy­väl­le me­ne­viä tun­tei­ta kan­nat­taa ja­kaa jul­ki­suu­teen.

Päi­vä­mie­hen ko­lum­nei­hin ja blo­gei­hin liit­ty­vät kes­kus­te­lut käy­dään kir­joit­ta­jan kans­sa tai muil­la foo­ru­meil­la. Kir­joi­tin ker­ran ko­lum­nin, jon­ka ot­sik­ko oli Kiu­saa­jan kyn­sis­sä. Eräs ys­tä­vä soit­ti ja ker­toi, et­tä ne­tis­sä käy­dään kes­kus­te­lua ko­lum­nis­ta­ni. Pa­ril­la pals­tal­la se tun­tui ole­van päi­vän kuu­min kes­kus­te­lu­ai­he. Kes­kus­te­lus­sa mi­nua ei pai­net­tu alas, mut­ta tul­kit­tiin ta­val­la, jota en ol­lut tar­koit­ta­nut ko­lum­nia kir­joit­ta­es­sa­ni.

Sa­moi­hin ai­koi­hin kun ky­sei­nen ko­lum­ni­ni jul­kais­tiin, vuon­na 2008, ta­pah­tui Kau­ha­jo­el­la kou­lu­sur­ma, jos­sa kuo­li 11 ih­mis­tä. Ta­pah­tu­man jäl­kei­se­nä sun­nun­tai­aa­mu­na sain pu­he­lin­soi­ton. Soit­ta­ja ei ol­lut van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen, mut­ta ha­lu­si kiit­tää kir­joi­tuk­ses­ta­ni. Hän ker­toi lu­ke­neen­sa ko­lum­ni­ni useis­sa kou­lu­sur­man kä­sit­te­ly­ti­lai­suuk­sis­sa ja sa­noi nyyh­kyt­tä­en, et­tä se on tuo­nut mo­nil­le loh­du­tus­ta.

Asi­oi­den ja aja­tus­ten sa­noit­ta­mi­nen ei ole ai­na help­poa. Va­lo­ku­va ei juu­ri kai­paa sa­noit­ta­mis­ta, kos­ka ”yk­si kuva ker­too enem­män kuin tu­hat sa­naa”. Blo­gis­sa­kin on usein hyvä jät­tää tul­kin­taa lu­ki­jal­le, mut­ta täs­sä on myös vaa­ra tul­la vää­ri­nym­mär­re­tyk­si.

Tänä päi­vä­nä pai­no­te­taan kes­kus­te­lun tar­vet­ta. Toi­von, et­tä voi­sin tuo­da tä­hän oman pa­nok­se­ni. Otan mie­lel­lä­ni vas­taan pa­laut­tei­ta, ja toi­voi­sin, et­tä voi­sim­me nii­den poh­jal­ta vaih­taa aja­tuk­sia.

Lii­tän jo­kai­seen blo­gii­ni mu­kaan va­lo­ku­van. En­sim­mäis­tä blo­gi­a­ni miet­ties­sä­ni mie­lee­ni tuli kuva jär­ri­pei­pos­ta vii­me ke­vääl­tä. Eteem­me tu­lee teh­tä­viä, joi­den suh­teen tun­nem­me it­ses­säm­me va­ja­vai­suut­ta. Jär­ri­peip­po oli raih­nai­nen ei­kä ol­lut pys­ty­nyt läh­te­mään muut­to­mat­kal­le Vä­li­me­ren alu­eel­le, jon­ne la­ji­kump­pa­nit me­ni­vät. Se sel­vi­si kui­ten­kin ko­ti­pi­hal­la­ni yli tal­ven ja liit­tyi ke­vääl­lä pa­lan­nei­den muut­to­lin­tu­jen par­veen. Luo­ja piti sii­tä huo­len. Raa­ma­tus­sa sa­no­taan, et­tä me ih­mi­set mer­kit­sem­me Luo­jal­le pal­jon enem­män kuin lin­nut. Kun hän huo­leh­tii lin­nuis­ta, niin mik­sei hän huo­leh­ti­si meis­tä­kin.

era­la­saa­re­la@gmail.com