Pieni poika istui syksyisen salavan alla nauttien auringon lämmöstä. Hiivin hiljaa hänen vierelleen ja kysyin, mistä vuodenajasta hän pitää eniten. Silmiään avaamatta poika sanoi: ”Minä pidän kesästä tosi paljon, mutta talvi on vieläkin mukavampi."
Vuodenajat ovat rikkaus. Kaikki neljä vuodenaikaa ovat selvästi esillä täällä Suomessa. Keväällä luonto herää eloon. Kesä on uuden kasvun aikaa. Syksy on kesän synnyttämän uuden elämän päättymisen, ”talvievakkoon” muuttamisen sekä talviuneen ja horrokseen vaipumisen aikaa. Talvella luonto lepää – ja usein myös ihmisen mieli.
Lumi on yksi talven suurista ihmeistä. Lumen alla on hyvät ja tasaiset olosuhteet. Vastasatanut lumi eristää lämpöä melkein yhtä tehokkaasti kuin vuorivilla. Lumikiteet ovat todellisia taideteoksia. Lumikiteiden syntyä ihmettelivät tiedemiehet jo 1600-luvulla, ja eräs heistä kuvasi niitä ”taivaallisen arkkitehtuurin synnyttämiksi”. Kiteet ovat symmetrisiä, mutta niiden muodot vaihtelevat, eikä kahta täsmälleen samanlaista lumikidettä ole olemassa.
Talvi on vuodenajoista selvästi pisin. Elämä luonnossa on silloin ikään kuin säästöliekillä. Talvella on helppo havaita ja seurata luonnon ihmeitä, kun tapahtumia ei ole kerralla liian paljon. Suuri elämys on, kun talvilinnut palaavat pihapiiriin. Joulukuun blogitekstissä kerroin omasta joululinnustani, punatulkusta. Joulun alla kaipasin sitä. Jouluaattona se sitten tuli. Samalla tuli toinenkin värikäs lintu, tikli. Sitä en ole pihapiirissämme aiemmin tavannutkaan.
Mökillä ystävystyin viime talvena erään hömötiaisen kanssa. Tuskin olin ehtinyt avata auton ovea, kun se jo istahti hihalleni. Kesäkauden se oli varmaan pesimispuuhissa, mutta talveksi se tuli jälleen takaisin. Tunnen sen kasvuhäiriöstä, joka sillä on nokassa. Tuntui mukavalta nähdä lintu jälleen.
Eräässä laulussa kysytään pikkulinnulta, että ”paleltaako jalkojas”. Kerran näin sinitiaisen silmäkulmassa kosteaa lähes 30 asteen pakkasella. Lintu ei kuitenkaan itkenyt kylmää, vaan kuura oli sulanut sen silmän ympäriltä. Linnun ruumiinlämpö on kovalla pakkasellakin 40 lämpöasteen tuntumassa. Herkimmin vahingoittuvat jalat. Niissä on talvipakkasia varten erityisverenkierto, ja niiden lämpötila voi laskea nollan alapuolelle, mutta silloin ne voivat rapsahtaa poikki. Joskus ruokintapaikalla voikin nähdä yksijalkaisen linnun.
Karhut nukkuvat talvella. Helmi-maaliskuun vaihteessa talvipesään saattaa syntyä muutamia pentuja, jotka imevät maitoa nukkuvalta emolta. Syksyn marjasadosta saadut lisäkilot tippuvat talvella pois, ja karhut heräävät huhtikuun lopulla noin 20 % keveämpinä.
Pieneläimillä on lumen alla lämmintä koko talven ajan. Muutamat perhoset talvehtivat horroksessa talvikolossaan ja kevään lämmössä avaavat värikkäät siipensä. Muuttolinnut talvehtivat kaukana, jopa siellä, missä ”sypressit tuoksuvat talvellakin”. Ne eivät siellä kuitenkaan laula eivätkä pesi vaan odottavat kevättä ja kotiin paluuta.
Virren 576 mukaisesti talvi on jäätävä, mutta ”kohdussaan maa kantaa elämää”. Koivun silmujen sisälle on jo syksyllä sijattu lehtien aiheet. Niiden nopeasta puhkeamisesta keväällä huomaamme ensimmäiseksi, kuinka ”väkevä on kevään vapaus”. Lumen alla on valtava määrä eri kasvien siemeniä ja monivuotisten kasvien silmuja, joista ”maa kevään helmaan versot synnyttää”.
Vuodenaikojen vaihtelua kuvataan myös Raamatussa: "Sinä määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven" (Ps. 74:17). Kaikkeuden Luoja kyseli Jobilta talven ihmeistä: ”Oletko käynyt paikassa, jossa minä säilytän lunta?" "Kenen kohdusta syntyy jää, kenen sylistä taivainen huurre, kun vedet peittyvät kuin kivisen kannen alle, ja syvyyden pinta vetäytyy umpeen?” (Job. 38:22, 29–30.) Job vastasi: ”Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi” (Job. 42:2).
Luonto on sopeutunut talveen, ja se ei ole luonnolle kärsimyksen aikaa. Niilo Rauhala kuvaa runossaan: ”Ei niin yksinäistä harakkaa, / joka ei koivun latvassa / helmikuisena pakkasaamuna / tuntisi: / koko kauneus on minun, / koko elämä.” Talven kauneus tulee esille myös Rauhalan uudessa Siionin laulussa (129): ”Kirkkautta, puhtautta / talvi hohtaa hangillaan, / ihmeellistä kuulautta / yllä kauniin jäisen maan.”
Onko paras vuodenaika se, joka kulloinkin on meneillään? Nyt, kun talven selkä on taittunut, voin hyvällä mielellä sanoa, että pidän talvesta tosi paljon, mutta kevät on vieläkin mukavampi.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys