JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Rakas Taivaan Isä

9.2.2016 6.10

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160209061000

Il­ta on vaih­tu­nut yök­si ja kä­te­ni me­ne­vät ris­tiin. Minä olen tosi sur­kea ru­koi­li­ja, mut­ta on­nek­si sinä tie­dät mi­nun asi­a­ni jo en­nen kuin eh­din it­se löy­tää niil­le oi­kei­ta sa­no­ja. Olen ol­lut niin kiu­sauk­sis­sa ja epäi­lyk­sis­sä. Ihan si­tä­kin olen epäil­lyt, et­tä olen­ko enää ol­len­kaan oi­ke­al­la pai­kal­la, kun tun­tuu, et­tä kul­jen sii­nä pi­me­äs­sä laak­sos­sa, jos­ta pu­hu­taan psal­mis­sa. Jäin muis­te­le­maan tuo­ta raa­ma­tun­koh­taa ja ai­van hät­käh­din huo­ma­tes­sa­ni, mi­ten iha­nas­ti se jat­kuu: En minä pel­käi­si mi­tään pa­haa, sil­lä sinä olet mi­nun kans­sa­ni, si­nun vit­sa­si ja sau­va­si mi­nua joh­dat­ta­vat.

Sinä loh­du­tat mi­nua, sinä joh­da­tat mi­nua. Au­ta ai­na nä­ke­mään apu­si, et­tä en ek­syi­si ajat­te­le­maan, et­tä tämä laak­so on lo­pu­ton ja lä­pi­pää­se­mä­tön. Au­ta mi­nua huo­maa­maan, et­tä tääl­lä­kin on rin­nal­la kul­ki­joi­ta, joi­den avul­la pys­tyn taas kat­so­maan eteen­päin ja tart­tu­maan lu­pauk­sen sa­noi­hi­si: Minä nos­tan, minä kan­nan ja minä vien pe­ril­le.

Au­ta ym­mär­tä­mään, et­tä tämä oma kuor­ma­ni on juu­ri sel­lai­nen, jon­ka sinä vii­sau­des­sa­si olet mi­nul­le an­ta­nut. Au­ta tart­tu­maan nii­hin loh­dut­ta­viin sa­noi­hi­si, jois­sa ker­roit, et­tä mi­nun jo­kai­nen päi­vä­ni on ol­lut si­nun tie­dos­sa­si jo en­nen kuin syn­nyin tä­hän maa­il­maan. Sinä tie­dät jo­kai­sen täh­den tai­vaal­la ja pi­dät huo­len var­pu­ses­ta­kin. Pi­dät sinä huo­len mi­nus­ta ja rak­kais­ta­ni­kin!

Ja huo­men­na, jos päi­vä on täyn­nä va­loa ja iloa, älä an­na mi­nun unoh­taa sil­loin­kaan, mis­tä kaik­ki hyvä tu­lee! älä an­na kas­vaa lii­an tie­tä­väk­si ja lii­an vah­vak­si. Pidä pie­ne­nä, lap­sen pai­kal­la, sil­lä lap­si ei ky­see­na­lais­ta ei­kä epäi­le. Lap­si vain us­koo ja luot­taa. Var­je­le syn­nis­tä, ja kun lan­ke­an, au­ta ky­se­le­mään evan­ke­liu­mi­si puh­dis­ta­vaa sa­naa. Sil­lä vain syn­ti vie us­kon ja saas­tut­taa sy­dä­men ja mie­len.

Var­je­le rak­kai­ta­ni! Nii­tä­kin, jot­ka ei­vät var­je­lus­ta­si enää ym­mär­rä ha­lu­ta. Minä tie­dän, et­tä kaik­ki hä­täi­set huo­kauk­set­kin hei­dän puo­les­taan ovat tar­kas­ti si­nun tal­les­sa­si. älä lak­kaa kut­su­mas­ta hei­tä ta­kai­sin.

älä­kä an­na mi­nun mil­loin­kaan unoh­taa, mik­si us­kon. Sinä an­nat elä­mää­ni tur­van ja poh­jan. En­nen kaik­kea sinä an­nat pää­mää­rän, joka odot­taa mi­nua: tai­vaan ko­din. Sin­ne olen saa­nut näh­dä mo­nen rak­kaan ih­mi­sen kur­kot­ta­van ja rau­hal­li­ses­ti pää­se­vän. Ei­kö ole ai­het­ta pal­jos­ta kiit­tää!

Ja nyt vä­sy­nee­nä ha­lu­an sa­noa niin kuin yk­si pie­ni us­kon esi­ku­va ker­ran sa­noi: "En pel­kää nuk­kua, kun Tai­vaan Isä val­voo kui­ten­kin!"

InkeriHeikkala
Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.
InkeriHeikkala

Eräs joulumuisto

24.12.2016 6.10
InkeriHeikkala

”Taivaassa minulla on sinut”

16.11.2016 6.45
InkeriHeikkala

Milloin aika haaveille?

13.10.2016 6.19
InkeriHeikkala

Anteeksi

5.9.2016 6.31
InkeriHeikkala

Suviseurat, iloa ja ahdistusta?

8.8.2016 6.42
InkeriHeikkala

Lähtöaika

18.7.2016 7.10
InkeriHeikkala

Polulla katsoo lähelle ja kauas

10.6.2016 6.32
InkeriHeikkala

Juuri oikea elämä

6.5.2016 6.33
InkeriHeikkala

Raadollisena

6.4.2016 6.30
InkeriHeikkala

Miksi minä?

12.3.2016 6.30
InkeriHeikkala

Höntsäystä ja vihreitä kuulia

4.1.2016 7.02
InkeriHeikkala

Anna valo matkalleni

8.12.2015 6.54
InkeriHeikkala

Vieläkin on mahdollisuus palata

10.11.2015 6.50
InkeriHeikkala

Mitä jää jäljelle?

12.10.2015 7.13
InkeriHeikkala

Kirjoita blogi

2.9.2015 5.30
InkeriHeikkala

Ihan perus

1.8.2015 6.14
InkeriHeikkala

Rukoilemisesta

10.7.2015 6.25
InkeriHeikkala

Ulkonäkökysymyksiä

6.6.2015 6.50
InkeriHeikkala

Kevät on pohjoisessakin

3.5.2015 6.06
InkeriHeikkala

Elämä, sana niin suuri

5.4.2015 6.13
InkeriHeikkala

Oksia, joihin voi tarttua

12.3.2015 6.48
InkeriHeikkala

Taakkojen alla voi kokea välittämistä

2.2.2015 6.23
InkeriHeikkala

Voinko luottaa?

9.1.2015 6.55
InkeriHeikkala

​Naurattaako?

8.12.2014 6.26
InkeriHeikkala

​Lyhyin askelin

29.10.2014 6.12
InkeriHeikkala

​Kynänjäljistä naurua ja kyyneleitä – tallenteita etsimässä

4.9.2014 6.30
InkeriHeikkala

Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa?

7.8.2014 7.40
InkeriHeikkala

Nuorten iltakylät tuovat iloa mummoihmiselle

30.6.2014 8.23
InkeriHeikkala

Kaukana kotoa

31.5.2014 7.58
InkeriHeikkala

​Kevätaurinko paistaa ja paljastaa

1.5.2014 10.55
InkeriHeikkala

Säästä asiaa

28.3.2014 11.59