Oli tänään taas surkea lumisade. Eilen kamala pakkanen ja toissapäivänä, voitko kurjempaa kuvitella, vihmoi alijäähtynyttä vettä! Ja kesällä sietämättömät helteet, milloin ei sattunut satamaan kaatamalla.
Tuttua, vai mitä?
Olen monta kertaa miettinyt, miksi ilmoista valitetaan niin mielellään. Yleensä sää on ensimmäinen puheenaihe ja joskus tekee mieli rääkyä, kun kanssapuhuja ei muista, että talven tapana on tarjota kaikenlaisia enemmän tai vähemmän hyytäviä variaatioita pakkas- ja lumisadeilmoista. Aivan joka ikinen talvi! Sitten olen miettinyt, että säästä valittaminen on varmaan vain turvallinen tapa purkaa omaa pahaa oloa. Ei ole helppo kertoa totuutta: Minä satun nyt vain olemaan niin pahalla tuulella. Tai: ilmasto aamulla kotona oli hieman ankea Niinpä. On turvallisempaa puhua ilmoista kuin ilmastosta, säästä kuin omasta päästä.
Mutta minusta on surullista, jos säästä valittava ei kykene lumisateelta näkemään hiutaleiden taidokasta rakennetta. Tai vesisateelta pisaran valon ja värien heijastusta. Ei jaksa katsoa pitemmälle ja syvemmälle. Siihen, että Luoja kaikessa viisaudessaan on antanut säidenkin vaihtelun meille virkistykseksi. Itse muistan, kun perheen tohinan keskellä oma mitta rupesi täyttymään, kaikkein paras keino tyhjentää pää oli painua lumituiskuun lenkille. Kun viima painoi jäätävän sateen päin kasvoja ja kylmän pistely vaihtui pintaverisuonten kuumotukseen, oli helppo palata. Silloin kodin ikkunat hehkuivat lämpimästi.
Ajattelen, että luonto ja sen kaikki vivahteet ja vuodenaikojen vaihtelut on annettu meille mielen lepuuttamista varten. Se on annettu myös haasteeksi ja voimien kartuttamiseksi. Siellä Jumala ilmoittaa myös mahtavuutensa ja painaa ihmisen pienen paikalle. Hän puhuu siellä voimakasta, pelottavaakin kieltä ja puhuttelee näin ihmislasta.
Mielestäni nykyaikana ihmisiltä on hämärtynyt ymmärrys siitä, että luomakunta on Jumalan luomistyö. Kerran satuin lukemaan jostakin keskustelupalstalta, miten joku oli nähnyt luonnonkatastrofeissa Jumalan puhuttelun. Tuntui tosi pahalta lukea vastaus siihen kommenttiin: ”Haloo, nyt on kysymys luonnosta, pidä Jumala siitä erossa.” Vastaajalta oli unohtunut, että luotua ei ole ilman luojaa.
Koen, että lempeässä lounatuulessa voi kuulla rakkaita Jumalan terveisiä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys