– Sinä, joka et sai­rau­den, ta­lou­del­lis­ten vai­keuk­sien tai jon­kin muun syyn vuok­si ole pääs­syt su­vi­seu­roi­hin…

Pu­hu­jan loh­dul­li­nen puhe ta­voit­taa ny­ky­tek­nii­kan an­si­os­ta isois­ta seu­rois­ta ko­tiin jää­neen. Seu­ra­ra­di­on haas­tat­te­luis­ta hei­jas­tuu syvä kii­tol­li­suus sii­tä, et­tä on taas pääs­syt näi­hin seu­roi­hin: ”Su­vi­seu­rat on vuo­den ko­ho­koh­ta… Se, et­tä saa ta­va­ta us­ko­nys­tä­viä… An­taa voi­mia us­kon­kil­voi­tuk­seen…” Mi­tä­hän voi­si­vat ol­la nuo pu­hu­jan mai­nit­se­mat muut syyt? Mik­si lai­toin täl­le blo­gil­le eh­kä hy­vin raf­laa­val­ta­kin tun­tu­van ot­si­kon? Jos­pa osai­sin ava­ta niis­tä muu­ta­man ihan omien kes­kus­te­lu­ko­ke­mus­ten pe­rus­teel­la.

Us­ko­vais­ten jou­kos­ta löy­tyy nii­tä­kin, joil­le suu­rien seu­ro­jen lä­hes­ty­mi­nen tuo jo­ka­ke­säi­sen ah­dis­tuk­sen. Ke­rään tä­hän muu­ta­man esi­mer­kin: Eräs ai­kui­nen ker­toi, mi­ten su­vi­seu­rat tuo­vat hy­vin voi­mak­kaas­ti esiin puo­li­so­kai­puun. Vaik­ka ar­kie­lä­mäs­sä on jo ta­voit­ta­nut omaan osaan tyy­ty­väi­sen mie­len, isois­sa seu­rois­sa per­heet ja on­nel­li­sen tun­tui­set kai­ke­ni­käi­set pa­ris­kun­nat tuo­vat her­käs­ti oman mie­len poh­jal­le tyh­jyy­den. Mik­si hä­nel­lä ei ole eh­tool­lis­jo­nos­sa omaa lä­heis­tä siu­naa­mas­sa evan­ke­liu­mil­la? Mik­si hän ei voi ja­kaa seu­ra­ko­ke­mus­ta ke­nen­kään kans­sa? Mikä on ol­lut Ju­ma­lan tar­koi­tus hä­nen elä­mäs­sään, et­tä omaa puo­li­soa ei ole löy­ty­nyt?

Yk­si­näi­nen nuo­ri miet­tii, ke­nen kans­sa hän viet­tää seu­ra­päi­vät. Ar­ka­na hän poh­tii si­tä­kin, et­tä jos hän ha­keu­tuu rip­pi­kou­lu- tai kou­lu­ka­ve­rei­den seu­raan, ko­ke­vat­ko ne hä­nen tup­pau­tu­mi­sen­sa vas­ten­mie­li­se­nä. Mie­les­sä voi ol­la ki­pe­ä­nä jopa kiu­saa­mis­ko­ke­muk­sia.

Toi­nen nuo­ri miet­tii, mi­ten oman ka­ve­ri­po­ru­kan seu­rois­sa käyn­tiin on tul­lut uu­sia ou­to­ja piir­tei­tä. Aa­mu­yöl­le val­vo­mi­sia, eri­lais­ta uhoa pu­hei­siin, jopa so­pi­ma­ton­ta kie­len­käyt­töä, maa­il­mal­lis­ta mu­siik­kia ja lef­fa­ko­ke­muk­sia. Nuo­ri miet­tii, jos hän ker­too mie­li­pi­teen­sä asi­oi­hin, hän saa nau­rut ja kymp­pius­ko­vai­sen lei­man ot­saan­sa. Mut­ta jos hän läh­tee mi­tään pu­hu­mat­ta mu­kaan, säi­lyy­kö oma us­ko? Pel­ko osat­to­muu­des­ta ja yk­sin­jää­mi­ses­tä ah­dis­taa.

Per­heen äi­ti pak­kaa asun­to­vau­nua. Vas­taa vies­tei­hin, jois­sa ky­sel­lään, mil­loin he läh­te­vät su­vi­seu­roi­hin. Hän ei pys­ty ker­to­maan ky­se­li­jöil­le, et­tä mie­luum­min hän jäi­si läh­te­mät­tä. Oman läh­dön ajat­te­le­mi­nen ah­dis­taa ja tuo epäi­lyk­siä. Mi­ten jak­saa, kun oma elä­mä jo nyt tun­tuu ää­rim­mäi­sen kuor­mit­tu­neel­ta, seu­ra­päi­vät ison po­ru­kan kans­sa lei­ri­o­lo­suh­teis­sa. Mi­ten ra­hat riit­tä­vät? Mi­ten au­to kes­tää? Läh­tö­pai­nei­ta li­sää se, kun muut­kin läh­te­vät.

Oma ko­ke­muk­se­ni on, et­tä useim­mi­ten läh­tö­het­ken kiu­sauk­set hel­lit­tä­vät, kun kui­ten­kin jak­saa läh­teä. Us­ko­vais­ten yh­teys ja seu­ra­pu­hei­den loh­dul­li­nen sa­no­ma saa­vat ruok­kia ar­jes­sa vä­sy­nyt­tä. Tu­lee kii­tol­li­nen olo sii­tä, et­tä sai kui­ten­kin voi­man läh­teä.

Muis­tam­me­han kui­ten­kin an­taa ti­laa myös niil­le, jot­ka jää­vät ko­tiin? Tänä vuon­na yk­si äi­ti päät­ti jää­dä ko­tiin, sil­lä hän vii­mein­kin hy­väk­syi to­si­a­si­an, et­tä suu­ris­sa jou­kois­sa tu­le­va ah­dis­tus ei tu­li­si hel­lit­tä­mään sie­dät­tä­mäl­lä. Hän ruo­ho­si pork­ka­na­penk­ke­jään nap­pi­kuu­lok­keet kor­vil­la ja kuun­te­li seu­ra­ra­di­o­ta. Toi­ses­sa per­hees­sä oli ko­tiin jär­jes­tet­ty lap­sil­le pie­nois­su­vi­seu­rat ki­os­kei­neen ja jää­te­lö­myy­ji­neen. Per­heen jo kuor­mit­tu­nut­ta ta­lous­ti­lan­net­ta ei kuor­mi­tet­tu enem­pää. Eräs yk­si­näi­nen nuo­ri ker­toi is­tu­neen­sa erä­maa­jär­ven ran­nal­la kuun­te­le­mas­sa seu­ra­ra­di­o­ta. Hän oli it­ke­nyt ikä­vään­sä, mut­ta pu­he­li­men avul­la sai kuul­la omal­le koh­dal­le loh­dul­lis­ta evan­ke­liu­mia. Tai­vaan Isä oli lä­hel­lä siel­lä­kin.

Seu­ra­ra­di­on ar­voa ei eh­kä ole tar­peek­si ker­rot­tu. Kii­tok­set kai­kil­le niil­le, jot­ka ovat jak­sa­neet teh­dä sen eteen työ­tä ja pa­nos­taa va­ro­ja!

Elä­män päät­ty­es­sä ei ole mer­ki­tys­tä sil­lä, mo­nis­sa­ko Su­vi­seu­rois­sa on ol­lut. Vain se on tär­ke­ää, on­ko meil­lä syn­nit an­teek­si ja nimi elä­män­kir­jas­sa.