Pau­li Määt­tä

Kau­ha­van Su­vi­seu­rat ovat nyt ta­ka­na­päin, ja voi­daan aloi­tel­la seu­raa­vien Su­vi­seu­ro­jen odot­te­lua.

Su­vi­seu­ra­mat­kaan liit­tyy mo­nen­lai­sia ta­pah­tu­mia ja ko­ke­muk­sia, kom­mel­luk­si­a­kin. Niin nyt­kin.

Seu­ra­mat­ka oli ol­lut jo pit­kään mie­les­sä. Val­mis­te­lu­ja­kin oli teh­ty. Asun­to­vau­nu oli sii­vot­tu. Ruo­ka- ja vaa­te­huol­to oli kun­nos­sa. Niin vain sii­nä kävi, et­tä kun vau­nua vi­ri­tel­tiin läh­tö­päi­vä­nä, huo­ma­sin, et­tei­vät kaa­su ja vesi toi­mi. Mi­ten se nyt noin? Vii­me ke­sä­nä­hän kaik­ki pe­la­si. Nos­tin jo kä­det pys­tyyn. Mi­ten tä­hän hä­tään mi­tään apua eh­tii saa­maan? Käy­dään syö­mäs­sä ja kah­vil­la seu­ra­ra­vin­to­las­sa, ja suih­ku­kin siel­lä on.

Vai­mo ei an­ta­nut pe­rik­si. Vau­nu on saa­ta­va kun­toon. Sain lap­sil­ta oh­jei­ta, ja niin pik­ku­hil­jaa tek­niik­ka­kin al­koi pe­la­ta, ai­na­kin osit­tain. En­sin he­rä­si jää­kaap­pi. Sit­ten ym­mär­sin sul­kea ve­den pois­to­ha­nan ja puh­dis­taa imu­vent­tii­lin. Ha­nas­ta al­koi tul­la hie­man vet­tä. Kaa­su­lie­den suh­teen olin jo epä­toi­voi­nen. Ra­sia tik­ku­ja ku­lui sitä sy­ty­tel­les­sä. Lo­pul­ta tur­hau­tu­nee­na tö­näi­sin koko veh­jet­tä, ja niin se al­koi pe­la­ta. Päi­vän ai­ka­na sain kiin­ni huol­to­mie­hen­kin, mut­ta hän oli­si eh­ti­nyt aut­taa vas­ta il­lal­la.

Pääs­tiin kuin pääs­tiin­kin mat­kaan. Mat­ka su­jui hy­vin. Pie­ni yl­lä­tys oli, kun mei­tä odot­ti­kin kii­to­ra­dan si­jas­ta täys­kor­kea ti­mo­tei­hei­nik­ko. Sii­tä vain roh­ke­as­ti hei­ni­kon läpi. Tors­tai­aa­mu­na tuli per­heen What­sap­piin vies­ti. Voi­si­ko joku tul­la heti ke­sä­seu­ra­ra­di­oon seu­ra­vie­raan haas­tat­te­luun? Ai­kaa 10 mi­nuut­tia. Isä­hän oli val­mis läh­te­mään. Ker­roin näis­tä läh­tö­kom­mel­luk­sis­ta haas­tat­te­lus­sa. Seu­ro­jen ai­ka­na use­am­pi hen­ki­lö tuli ker­to­maan sa­man­lai­sis­ta ti­lan­teis­ta. Mie­tin, et­tä pi­täi­si­kö mei­tä vii­me­tip­pa­lai­sia var­ten lait­taa pari viik­koa en­nen jo­hon­kin vies­ti, vaik­ka Kuu­le-so­vel­luk­seen tai jo­ten­kin muu­ten: "Nyt tes­taa heti, on­ko ka­lus­to läh­tö­kun­nos­sa."

Aat­to­päi­vä­nä ja per­jan­tai­na aa­mu­päi­väl­lä oli läm­min, el­lei jopa kuu­ma il­ma. Mel­kein kuin vii­me ke­sä­nä. Kun ma­ka­sin au­rin­koa pa­os­sa asun­to­vau­nun al­la, tai­sin mel­kein ru­koil­la. Kun­pa il­ma jääh­tyi­si. Kuu­lem­ma joku muu­kin oli toi­vo­nut saa­maa. Lap­set oli­vat sil­loin top­puu­tel­leet: "Äi­ti, elä lii­kaa toi­vo." Ja niin­hän sii­nä sit­ten kävi: pa­ris­sa tun­nis­sa hel­le hä­vi­si. Lo­pul­ta var­maan ai­ka moni toi­voi jo al­ku­päi­vien hel­tei­tä ta­kai­sin.

Per­jan­tai-il­ta­na, kun pa­lai­lim­me seu­ra­tel­tal­ta vau­nul­le, koh­ta­sim­me kes­kus­ken­täl­lä ai­van sy­käh­dyt­tä­vän näyn. Koko kent­tä oli täyt­ty­nyt las­ten­vau­nuis­ta ja rat­tais­ta. Moni oli va­rus­tau­tu­nut myös ret­ki­tuo­leil­la. Ai­van kuin oli­si ol­tu jät­ti­mäi­ses­sä olo­huo­nees­sa. Oli­si­pa joku vä­es­tö­tie­tei­li­jä sat­tu­nut pai­kal­le. Suo­men kan­sal­la on eh­kä sit­ten­kin tu­le­vai­suut­ta.

Sun­nun­tai­na pääs­tiin hom­miin­kin, kir­ja­myy­mä­lään. Sain kä­tee­ni mat­to­veit­sen ja teh­tä­vän. Avaa pah­vi­laa­ti­koi­ta, kun tar­vi­taan uu­sia kir­jo­ja, ja pura ja vie pi­noon tyh­jen­ty­neet laa­ti­kot. Oli­pa mu­ka­vaa hom­maa. Mel­ko mo­nel­le eh­din esi­tel­lä, mil­lai­sen teh­tä­vän ja työ­ka­lun olin saa­nut.

Yk­si pu­hee­nai­he seu­rois­sa oli kä­ve­ly. Joil­la­kin oli ran­tees­sa mit­ta­ri, jos­ta nä­kyi kul­je­tut as­ke­leet. Mie­tin, et­tä seu­rois­ta muo­dos­tui sa­mal­la mit­ta­va kun­toi­lu­ta­pah­tu­ma. Kä­ve­lyn sa­no­taan ole­van ih­me­lää­ke ja ter­veys­pom­mi. Kä­ve­ly vai­kut­taa lui­hin ja li­hak­siin. Se vä­hen­tää ve­ren­pai­net­ta. Kä­ve­ly aut­taa pai­non­hal­lin­nas­sa. Jos las­ke­taan, et­tä 50 000 ih­mis­tä kä­ve­li päi­väs­sä kes­ki­mää­rin kol­me ki­lo­met­riä ja ker­ro­taan luku vaik­ka nel­jäl­lä, pääs­tään 600 000 ki­lo­met­riin. Se on 15 ker­taa maa­pal­lon ym­pä­ri. Ter­veys­suo­si­tus­ten mu­kaan pi­täi­si liik­kua vä­hin­tään kak­si ker­taa vii­kos­sa puo­li tun­tia. ”Tie­teel­li­nen” poh­din­ta­ni an­taa sel­lai­sen lop­pu­tu­lok­sen, et­tä noin tu­han­nen ih­mi­sen vuo­tui­nen kun­toi­lu tuli hoi­det­tua ker­ral­la. Sil­lä on var­maan kan­san­ter­vey­del­lis­tä ja -ta­lou­del­lis­ta mer­ki­tys­tä.

Mitä sit­ten seu­ra­pu­heis­ta ja alus­tuk­sis­ta jäi mie­leen? Ju­ma­lan sana kai­kui pu­heis­sa tut­tu­na ja tur­val­li­se­na: Saam­me tur­vau­tua Raa­mat­tuun ja sen ope­tuk­siin. Ope­tus ei muu­tu, vaik­ka maa­il­ma ym­pä­ril­lä muut­tuu. Muut­tu­van ja maal­lis­tu­van ajan il­mi­öi­hin otet­tiin roh­ke­as­ti kan­taa. Mei­tä kaik­kia ke­ho­tet­tiin ole­maan valp­pai­na. Sie­lun­vi­hol­li­sel­la on tar­jol­la mitä hie­noim­pia tar­jouk­sia. Joka pu­hees­sa kut­sut­tiin Ju­ma­lan ar­mos­ta luo­pu­nei­ta tuh­laa­ja­poi­kia ja -tyt­tö­jä ta­kai­sin Isän val­ta­kun­taan. Sa­moin sel­lai­sia, jot­ka ko­ke­vat, et­tä he ovat tä­män val­ta­kun­nan ul­ko­puo­lel­la. Saim­me roh­kai­sua, et­tem­me ah­dis­tui­si eri­lais­ten uh­ka­ku­vien al­la. Mo­nes­sa pu­hees­sa ta­lou­del­lis­ten, ter­vey­del­lis­ten tai mui­den syi­den vuok­si ko­tiin jää­neet sai­vat ter­vei­siä. Muis­tet­tiin myös kau­ka­na me­rien ta­kan ole­via kuu­li­joi­ta.

Pal­jon pu­hut­tiin myös yk­si­näi­syy­des­tä. On­ko se kas­va­va tä­män ajan il­miö? Ovat­ko so­si­aa­li­set tai­tom­me ja so­pi­vat het­ket kans­sa­käy­mi­seen vä­hen­ty­neet? Kul­kee­ko tie­to esi­mer­kik­si eri­lais­ten What­sapp-ryh­mien kaut­ta, jol­loin ul­ko­puo­lel­la ole­van on nii­hin vai­kea, el­lei mah­do­ton liit­tyä? En ol­lut tel­tas­sa nä­ke­mäs­sä, pää­si­vät­kö nuor­ten il­ta­ky­läs­sä kaik­ki mu­kaan. Ke­ho­tus oli, et­tei yk­si­kään jäi­si kes­kus­te­lu­ryh­mien ul­ko­puo­lel­le. Eh­kä joku sai on­nel­li­sen ko­ke­muk­sen sii­tä, et­tä mi­nä­kin pää­sin mu­kaan po­ruk­kaan.

Ke­sän eh­do­ton ko­ho­koh­ta on nyt ta­ka­na­päin, mut­ta vie­lä on ke­sää jäl­jel­lä. On opis­to­seu­ro­ja, voi ol­la per­he­juh­lia, ja Ke­sä­seu­ra­ra­di­o­kin toi­mii vie­lä mon­ta viik­koa.