Pau­li Määt­tä

In­ter­net on muut­ta­nut elä­määm­me eh­kä enem­män kuin mi­kään muu sit­ten au­ton kek­si­mi­sen. Ko­ro­na-ai­ka on tuo­nut esil­le ne­tin par­haat puo­let. Seu­roi­hin on pääs­ty edel­leen. Eri­lai­sia val­ta­kun­nal­li­si­a­kin ta­pah­tu­mia on ol­lut help­po jär­jes­tää. Yh­teyk­siä on voi­tu yl­lä­pi­tää ym­pä­ri maa­pal­lon. Ko­kouk­siin voi usein osal­lis­tua keit­ti­ön pöy­dän ää­res­tä tai jopa soh­val­la lö­höil­len. Su­ku­lai­siin ja ys­tä­viin voi pi­tää yh­teyt­tä vir­tu­aa­li­ses­ti. Pank­ki­a­si­at, las­ku­jen mak­sa­mi­set, kir­jo­jen ja lää­ke­re­sep­tien uu­si­mi­set ja mo­net muut asi­at ta­pah­tu­vat su­ju­vas­ti ver­kos­sa, jos vain hal­lit­see jär­jes­tel­mät.

Kun mak­saa en­sin pu­he­li­no­pe­raat­to­ril­le pie­nen kyn­nys­ra­han, voi tie­don val­ta­teil­lä surf­fail­la lä­hes il­mai­sek­si. Säh­kö­pos­te­ja voi lä­he­tel­lä. Tie­to­ja voi tal­len­taa pil­veen. Jos tu­lee mie­leen joku ky­sy­mys, vas­taus löy­tyy muu­ta­mal­la klik­kauk­sel­la. Ei tar­vi­ta enää tie­to­sa­na­kir­jo­ja. Jo­kai­sel­la lap­sel­la­kin on tas­kus­saan saa­ta­vil­la enem­män tie­toa kuin ke­nel­lä­kään hal­lit­si­jal­la muu­ta­ma vuo­si­kym­men sit­ten. Ku­via voi ot­taa ja ja­kaa lä­hes ra­jat­to­mas­ti. Fil­mi ei lopu kes­ken.

Tu­lee mie­leen pari ky­sy­mys­tä: Mi­ten tämä voi toi­mia ja täy­tyy­kö ol­la jos­tain huo­lis­saan? Mi­ten on mah­dol­lis­ta, et­tä minä ja mil­joo­nat muut ih­mi­set voi­vat surf­fail­la ne­tis­sä lä­hes il­mai­sek­si? Tie­dos­sa on, kuin­ka jos­sain on ko­ne­sa­le­ja, jot­ka ku­lut­ta­vat val­ta­vas­ti säh­köä. Esi­mer­kik­si net­ti­leh­teä ei tar­vit­se mon­taa mi­nuut­tia kat­sel­la, kun sen hii­li­ja­lan­jäl­ki kas­vaa pa­pe­ri­leh­teä suu­rem­mak­si. Kui­ten­kin fir­mat, jot­ka pal­ve­lu­ja tar­jo­a­vat, te­ke­vät voit­toa vuo­des­ta toi­seen. Mi­ten tämä on mah­dol­lis­ta? Olen lu­ke­nut, et­tä meis­tä tie­de­tään ai­ka tark­kaan, mis­sä lii­kum­me ja mis­tä olem­me kiin­nos­tu­nei­ta. Se tie­to on ar­vo­kas­ta kaup­pa­ta­va­raa.

Olem­me kuul­leet ky­be­ris­kuis­ta, jot­ka ovat kiih­ty­neet me­nos­sa ole­van so­dan myö­tä. Rau­hal­li­sem­pi­na­kin ai­koi­na käy­dään jat­ku­vaa kamp­pai­lua; hak­ke­rit yrit­tä­vät pääs­tä jär­jes­tel­miin si­säl­le, joko teh­däk­seen tu­hoa tai vaa­ti­ak­seen lun­nai­ta. Joku vuo­si sit­ten hak­ke­rit pää­si­vät erään kan­sain­vä­li­sen huo­lin­ta­liik­keen jär­jes­tel­miin. Yri­tyk­sen kaik­ki pal­ve­li­met ja pu­he­li­met tyh­je­ni­vät vii­des­sä­tois­ta mi­nuu­tis­sa. Rek­ko­jen kul­jet­ta­jat ei­vät tien­neet enää, mitä oli­vat kul­jet­ta­mas­sa ja mikä on mää­rän­pää. Sa­ta­ma­nos­tu­rit py­säh­tyi­vät. Kaik­ki py­säh­tyi. Koko yri­tyk­sen ole­mas­sa­o­lo oli vaa­ka­lau­dal­la. Pe­las­tus tuli Gha­nas­ta. Siel­lä oli yk­si pal­ve­lin, joka ei ol­lut tyh­jen­ty­nyt, kii­tos siel­lä ol­leen säh­kö­kat­kok­sen. On­nek­si täl­lai­set ta­pah­tu­mat ovat har­vi­nai­sia.

Myös yk­sit­täis­tä ih­mis­tä vaa­ni­vat mo­net ta­hot. En­nen hen­ki­lö, joka ha­lu­si teh­dä s inul­le pa­haa, asui sa­mal­la ky­läl­lä tai ai­na­kin sa­mas­sa kun­nas­sa. Nyt te­ki­jä voi ol­la mis­sä ta­han­sa. Se voi ol­la jopa ro­bot­ti. Tie­to­ja ka­las­tel­laan mitä eri­lai­sim­min kei­noin. Jos­kus oli tu­los­sa iso Af­ri­kan pe­rin­tö. Nyt hou­kut­ti­me­na saat­taa ol­la ihan ta­val­li­nen pos­ti­pa­ket­ti. Ker­ran ve­din yh­tä ko­kous­ta, jos­sa osa­not­ta­jat oli­vat mu­ka­na pää­o­sin ne­tin kaut­ta. Yh­täk­kiä yk­si osa­not­ta­ja pu­to­si ko­kouk­ses­ta ei­kä pääs­syt ta­kai­sin. Hä­nel­le il­mes­tyi näy­töl­le vies­ti, et­tä ko­kouk­seen pa­luu vaa­tii sa­la­sa­nan ja se mak­saa niin ja niin pal­jon bit­coin-va­luu­tas­sa.

En­tä mitä ai­voil­lem­me ta­pah­tuu, kun olem­me jat­ku­vas­sa in­for­maa­ti­o­tul­vas­sa tie­to­ko­neen ja pu­he­li­men kaut­ta? Tätä poh­tii esi­mer­kik­si Juha. T. Ha­ka­la kir­jas­saan Tyl­syy­den ylis­tys. Saa­vat­ko ai­vom­me le­vä­tä ja ren­tou­tua? Pel­kääm­me­kö tyl­syy­den tun­net­ta niin, et­tem­me pää­se lait­teis­ta ir­ti? Ka­to­aa­ko luo­vuu­tem­me täs­sä tul­vas­sa? On­ko meil­lä enää koh­ta lain­kaan omia aja­tuk­sia, kun meil­le tyr­ky­te­tään val­mii­ta rat­kai­su­ja joka het­ki?

En­tä jää­kö meis­tä mi­tään muis­ti­jäl­keä tu­le­vil­le su­ku­pol­vil­le? Voi­daan­ko ku­vi­am­me ja vi­de­oi­tam­me kat­sel­la vaik­ka­pa 50 vuo­den pääs­tä? Mis­sä ovat verk­koon lai­te­tut tie­dot? Mikä on ti­lan­ne ko­to­na? Mi­nul­la on laa­ti­kos­sa lerp­pu­ja ja korp­pu­ja. On cd-le­vyk­kei­tä ja ka­me­ran muis­ti­kort­te­ja. Mi­tään niis­tä en pys­ty käyt­tä­mään, kun ny­ky­lait­teis­sa ei ole niil­le so­pi­vaa paik­kaa. Ul­koi­sel­la ko­va­le­vyl­lä on koko jouk­ko van­ho­ja­kin ku­via ja jut­tu­ja. Yri­tin nii­tä kat­sel­la, mut­ta ruu­tuun tuli vies­ti, et­tei tämä oh­jel­ma tue sitä ja sitä.

Mitä oli­si teh­tä­vis­sä? Seu­roi­hin kan­nat­taa joka ta­pauk­ses­sa men­nä, vaik­ka on niin help­poa men­nä pöt­köl­leen ja kuun­nel­la ne­tis­tä. Tie­to­tur­va-asi­an­tun­ti­ja suo­sit­te­lee, et­tä ai­na­kin pu­he­lin­nu­me­rot kan­nat­taa lait­taa pa­pe­ril­le, vaik­ka ei sitä pa­pe­ria kos­kaan tar­vit­si­si­kaan. Ja kai­kes­ta kan­nat­taa ot­taa var­muus­ko­pi­ot, mie­luum­min kah­det. Pi­täi­si­kö­hän huo­men­na aloit­taa ko­pi­oi­den ot­ta­mi­nen. Van­haa sa­non­taa mu­kail­len voi­si sa­noa, et­tä ”in­ter­net­ti on hyvä ren­ki, mut­ta huo­no isän­tä”.