Pau­li Määt­tä

Edel­li­ses­sä blo­gis­sa­ni ker­roin, kuin­ka mi­nua jän­nit­tää, mi­ten su­vi­seu­ra­mat­kas­ta sel­viy­dy­tään. On­ko kuu­maa vai kyl­mää, sa­taa­ko, tuu­lee­ko? Kes­tää­kö ka­lus­to? Nyt Su­vi­seu­rat ja Ra­nu­an seu­rat ovat siir­ty­neet muis­to­jen jouk­koon. Näin sii­nä suun­nil­leen kävi.

Eni­ten eh­kä jän­nit­ti, mi­ten pär­jä­tään asun­to­vau­nun kans­sa. Nel­jään vuo­teen ei ole tul­lut vau­nua ve­det­tyä. Ve­si­ha­nat saa­tiin toi­mi­maan. Jää­kaap­pi saa­tiin käyn­nis­tet­tyä. Jää­kaa­pin ovi vain ha­jo­si täyt­tö­vai­hees­sa. Se on nyt pai­kal­laan il­mas­toin­ti­tei­pin va­ras­sa.

Läh­ties­sä mit­ta­ri näyt­ti 31 as­tet­ta. Edel­li­nen au­to­kun­ta juut­tui ruuh­kaan tiel­lä pa­la­neen pe­rä­vau­nun vuok­si. Ajoim­me si­vu­tei­tä ja saim­me hei­dät kiin­ni – ja luo­vu­tim­me unoh­tu­neet ta­va­rat. Ihan hy­vin au­to jak­soi ve­tää vau­nua. Aloin kuu­muu­des­sa tui­jo­tel­la öl­jyn­läm­pö­mit­ta­ria. Lu­ke­ma nou­si ja nou­si. Goog­le ei tien­nyt var­mas­ti, mil­loin pi­täi­si ol­la to­del­la huo­les­tu­nut. Niin vain jat­ket­tiin mat­kaa.

Su­vi­seu­ro­jen ai­kaan polt­to­ai­neen hin­ta oli hui­pus­saan. Some tie­si, et­tä Rii­hi­mä­el­tä sai­si edul­lis­ta polt­to­ai­net­ta. Siis sin­ni­tel­lään sin­ne. Huol­to­a­se­ma löy­tyi, mut­ta polt­to­ai­ne oli sa­man­hin­tais­ta kuin muu­al­la­kin. Pak­ko oli tan­ka­ta. On­ko­han tämä sitä ky­ber­vai­kut­ta­mis­ta so­men kaut­ta?

Kun pääs­tiin yöl­lä seu­ra-alu­eel­le, läm­pö­mit­ta­ri näyt­ti 16,5 as­tet­ta. Mikä hel­po­tus. Ete­nim­me jo­nos­sa koh­ti täyt­tö­paik­kaa. Jono py­säh­tyi, kun olim­me lä­hes su­vi­seu­ra­tel­tan vie­res­sä. Kyl­lä nyt on­nis­ti. Pian tuli kui­ten­kin lii­ken­tee­noh­jaa­ja, joka sa­noi: ”Aja tuo­ta edel­li­sen ri­vin va­sen­ta puol­ta niin kau­an kuin si­nut py­säy­te­tään.” Niin ajet­tiin ja ajet­tiin. Iä­i­syy­den pääs­tä hei­lah­ti käsi. Top­paa tä­hän. Sin­ne jäi iso­telt­ta kau­as ta­ka­oi­ke­al­le. Täyt­tö­jär­jes­tel­mä oli ne­ro­kas ja so­pii ta­sai­sel­le ken­täl­le. Kym­me­niä vau­nu­ja saa­daan park­kiin lä­hes sa­ma­nai­kai­ses­ti.

Ma­ja­paik­ka oli het­kes­sä val­mis. Si­vu­telt­taa ei enää jak­set­tu ot­taa mu­kaan. Se pai­naa niin pal­jon ja vuo­si vuo­del­ta telt­ta­run­gon osat ovat enem­män ja enem­män hu­kas­sa. Päi­väl­lä läm­pö al­koi tun­tua. Is­tuim­me lä­hin­nä vau­nun var­jos­sa ja siir­te­lim­me tuo­le­ja sitä mu­kaa, kun var­jo ete­ni. Tu­li­pa­han ker­ran­kin kuun­nel­tua seu­ra­pu­hei­ta. Il­ta­päi­väl­lä sit­ten us­kal­tau­duim­me liik­keel­le sa­teen­var­jo­jen suo­jas­sa. Pa­rin tun­nin pääs­tä olim­me ai­van poik­ki ja oli pa­lat­ta­va tu­ki­koh­taan. Yöl­lä oli to­del­la mu­ka­va le­vä­tä lem­pe­äs­sä ke­sä­sääs­sä.

Läm­pöön­kin tot­tuu. Seu­raa­va­na päi­vä­nä läh­dim­me liik­keel­le vä­hän myö­hem­min. Il­ta oli tosi miel­lyt­tä­vä. Pe­rin­tei­nen per­he­ku­va juh­la­por­til­la saa­tiin otet­tua. Muu­ta­mia tut­tu­ja koh­dat­tiin. Lau­an­tai­na sel­vit­tiin eh­tool­lis­mes­suun telt­taan. Tel­tas­sa oli mu­ka­va ol­la. Il­ma vir­ta­si reu­na-au­kois­ta si­sään. Tä­män jäl­keen käy­tiin tel­tas­sa use­am­man ker­ran.

Seu­ro­jen päät­ty­es­sä sain ajaa yk­sin koko ka­lus­ton ko­tiin, kun muut jäi­vät ete­lään. Ai­ka eri­koi­nen tun­ne ol­la liik­keel­lä yk­sin. Mat­ka su­jui mu­ka­vas­ti Ke­sä­seu­ra­ra­di­on kans­sa. Ker­ran ajoin har­haan, kun kar­tan­lu­ki­jaa ei ol­lut vie­res­sä.

It­sel­le ei sat­tu­nut oi­ke­as­taan muu­ta yl­lä­tys­tä kuin tuo jää­kaa­pin ha­jo­a­mi­nen. Lä­hi­pii­ris­sä ta­pah­tui sen­kin edes­tä. Asun­to­vau­nu uu­pui mat­kan var­rel­le, kun va­ra­ren­gas­kin puh­ke­si. Yk­si au­to ha­jo­si, ei­kä pa­lan­nut enää ta­kai­sin. Yk­si peu­ra­ko­la­ri, ti­pah­ta­nut pu­he­lin ja ojaan suis­tu­neen aut­ta­mi­nen.

Ra­nu­an opis­to­seu­rois­sa puo­les­taan oli kyl­mää. Sää­en­nus­tei­ta oli tul­lut kat­sot­tua, mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta läm­pi­mät vaat­teet jäi­vät ko­tiin. Piti pu­kea pääl­le kaik­ki, mitä vau­nus­ta löy­tyi. Tai­si Ra­nu­an kau­pois­ta lop­pua läm­pi­mät vaat­teet. On­nek­si sää­en­nus­tei­den joka päi­väl­le en­nus­ta­mia sa­tei­ta ei tul­lut­kaan.

Näi­tä voi nyt muis­tel­la seu­raa­viin Su­vi­seu­roi­hin as­ti. Ne ovat en­si ke­sä­nä, jos Ju­ma­la suo. Pää­a­sia on, et­tä ul­koi­sis­ta puit­teis­ta ja eh­kä pie­nis­tä vas­tuk­sis­ta huo­li­mat­ta seu­rois­sa kai­kuu muut­tu­ma­ton ja vir­voit­ta­va Ju­ma­lan sana.