JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Vesi, tuo ihmeellinen aine

5.9.2023 7.00

Juttua muokattu:

4.9. 09:27
2023090409271720230905070000

Pau­li Määt­tä

Leo ku­va­si Päi­vä­mie­hen 33/23 pa­ki­nas­saan ve­den mer­ki­tys­tä Is­ra­e­lis­sa Raa­ma­tun ai­kaan ja ny­ky­ai­ka­na. Vesi, eri­tyi­ses­ti juok­se­va vesi, oli kai­ken elä­män edel­ly­tys. En­tä­pä jos aja­tel­laan Is­ra­e­lin naa­pu­ri­maa­ta Egyp­tiä? Oli­si­ko koko kan­sa­kun­taa ole­mas­sa il­man au­ti­o­maan kes­kel­lä kul­ke­vaa Nii­lin vir­taa?

Niuk­kuus ve­des­tä ei ole ka­don­nut min­ne­kään. Kuol­leen­me­ren ve­den­pin­ta on ol­lut las­kus­sa. On vaa­ra, et­tä koko meri kui­vuu ko­ko­naan. Tek­niik­ka on tuo­nut kui­ten­kin ai­na­kin osit­tais­ta hel­po­tus­ta: jos Ge­ne­sa­re­tin jär­ven pin­ta las­kee lii­kaa, voi­daan Vä­li­me­res­tä joh­taa sin­ne puh­dis­tet­tua me­ri­vet­tä.

Ei­pä ih­me, et­tä Raa­ma­tus­sa­kin on pal­jon ve­teen liit­ty­viä ker­to­muk­sia. Ve­den­pai­su­mus hä­vit­ti sil­loi­sen maa­il­man. Erä­maa­va­el­luk­sel­la piti ylit­tää Kais­la­me­ri ja ve­den lop­pu­es­sa Moo­ses löi kal­li­oon, jos­ta al­koi vir­ra­ta vet­tä. Jee­suk­sen ajal­la ope­tus­lap­set jät­ti­vät ver­kot ja läh­ti­vät seu­raa­maan Her­raa. Ope­tus­lap­set jou­tui­vat myrs­kyn kou­riin. Pie­ta­ri kä­ve­li vet­ten pääl­lä. Vä­lil­lä tuli val­ta­va ka­lan­saa­lis. Jee­sus koh­ta­si sa­ma­ri­a­lai­sen nai­sen Sy­ka­rin kai­vol­la.

Raa­ma­tus­sa ku­va­taan mo­nin ve­teen liit­ty­vin ver­tauk­sin kris­ti­tyn va­el­lus­ta ja evan­ke­liu­min voi­maa. Esi­mer­kik­si: ”Sinä Ju­ma­la an­nat run­saat sa­teet, nään­ty­neen maa­si sinä saat jäl­leen ku­kois­ta­maan” (Ps. 68:10) tai ”Tul­kaa kaik­ki ja­noi­set! Tul­kaa ve­den ää­reen” (Jes. 55:1) tai ”Joka us­koo mi­nuun, 'hä­nen si­sim­mäs­sään kum­pu­a­vat elä­män ve­den vir­rat', niin kuin kir­joi­tuk­sis­sa sa­no­taan” (Joh. 7:38).

Ajal­li­ses­sa mie­les­sä en ole la­kan­nut ih­met­te­le­mäs­tä, mil­lai­nen ih­me­ai­ne vesi on. Sen koos­tu­mus on yk­sin­ker­tai­nen, ve­tyä ja hap­pea. Se on ha­ju­ton­ta, mau­ton­ta ja lä­pi­nä­ky­vää. Ve­si­pul­lon tuo­te­se­los­te on mel­kein tyh­jä. San­kol­li­nen vet­tä mak­saa noin kak­si sent­tiä. Ve­si­va­ro­ja ei voi omis­taa. Ja kui­ten­kin: il­man vet­tä em­me pär­jää. Ke­hos­tam­me suu­rin osa on vet­tä. Mon­taa päi­vää em­me tule toi­meen, jos ve­den saan­ti lop­puu. Luon­to tar­vit­see sa­det­ta, jot­ta elä­mä voi­si jat­kua.

Maa­pal­lon pin­ta-alas­ta 70 pro­sent­tia on ve­den pei­tos­sa. Ma­ke­aa vet­tä on vain rei­lut pari pro­sent­tia. Sii­tä­kin isoin osa on jää­ti­köis­sä ja maa­pe­räs­sä. Vain hy­vin pie­ni osa on käy­tet­tä­vis­sä juo­ma­ve­te­nä.

Ve­den kier­to on ih­meel­li­nen. Vesi haih­tuu il­maan, ja sii­tä muo­dos­tuu pil­viä. Pil­vis­tä vesi pa­laa sa­teen muo­dos­sa maan pin­nal­le. Osa imey­tyy poh­ja­ve­teen. Osa jat­kaa mat­kaa pin­ta­ve­te­nä. Pu­ro­jen, jär­vien ja jo­kien ver­kos­to pa­laut­taa ve­den taas me­rel­le, jos­ta se läh­tee uu­teen kier­toon.

Vesi on ai­noa ai­ne, joka esiin­tyy kol­mes­sa muo­dos­sa eli kaa­su­na, nes­tee­nä ja kiin­te­ä­nä ai­nee­na. Ti­heim­mil­lään vesi on plus nel­jä­as­tei­se­na. Näin poh­joi­sen ve­sis­töt ei­vät jää­dy poh­jaan as­ti ja jää­kan­si an­taa suo­jaa. Il­man tätä omi­nai­suut­ta ve­sis­töis­säm­me ei eh­kä oli­si elä­mää. Niin, ja mi­ten­hän esi-isäm­me oli­si­vat sel­viy­ty­neet, jos ei­vät oli­si pääs­seet ka­las­ta­maan?

Poh­ja­ve­des­sä vesi säi­lyy pit­kiä ai­ko­ja. Siel­lä se ei pi­laan­nu, vaan usein jopa puh­dis­tuu. Niin­pä voim­me käyt­tää poh­ja­vet­tä jos­kus sel­lai­se­naan, jos­kus tar­vi­taan pien­tä puh­dis­ta­mis­ta. En­tä ve­si­joh­dot? Niis­tä saa­daan puh­das­ta, juo­ma­kel­pois­ta vet­tä vuo­si­kym­me­nes­tä toi­seen.

Maa­pal­lol­la iso osa ku­lu­te­tus­ta ve­des­tä käy­te­tään kas­te­luun. Meil­lä usein yli puo­let käyt­tä­mäs­täm­me ve­des­tä on niin sa­not­tua pii­lo­vet­tä tai vir­tu­aa­li­vet­tä. Kun esi­mer­kik­si syöm­me kau­kaa tuo­tu­ja he­del­miä tai os­tam­me ul­ko­mail­la teh­ty­jä vaat­tei­ta, käy­täm­me sen maan ve­si­va­ro­ja. Toi­saal­ta, kun Suo­mes­sa teh­dään maa­il­mal­le pa­pe­ria tai kar­ton­kia, sii­hen käy­te­tään mei­dän ve­si­va­ro­jam­me.

Olem­me tot­tu­neet sii­hen, et­tä vesi tu­lee ha­nas­ta ja käy­tet­ty vesi me­nee put­kea pit­kin puh­dis­ta­mol­le. Puh­dis­tuk­sen jäl­keen vesi pa­laa taas kier­toon. Iso osa maa­pal­lon vä­es­tä kär­sii ve­si­pu­las­ta. Vain kym­me­nen pro­sent­tia maa­pal­lol­la syn­ty­vis­tä jä­te­ve­sis­tä puh­dis­te­taan te­hok­kaas­ti. Toi­vot­ta­vas­ti so­dat tai luon­non­mul­lis­tuk­set ei­vät es­tä ve­si­huol­lon ke­hit­tä­mis­tä eri mais­sa.

Ke­sän ai­ka­na olem­me saa­neet mo­nin ta­voin iloi­ta ajal­li­ses­ta ve­des­tä. Olem­me voi­neet ui­da, sou­taa, me­loa, on­kia, ka­las­taa tai vaik­ka­pa vain ihail­la kau­nii­ta mai­se­mia. Voim­me ol­la kii­tol­li­sia myös, kun otam­me ha­nas­ta vet­tä juo­ta­vak­si tai me­nem­me suih­kuun. Ih­me­ai­ne vesi pal­ve­lee mei­tä lu­ke­mat­to­mil­la ta­voil­la.

Syk­syn koit­ta­es­sa saam­me taas vii­koit­tain ko­koon­tua elä­vän ve­den läh­teil­le seu­roi­hin ja mui­hin rau­ha­nyh­dis­tys­ten ta­pah­tu­miin. Saam­me pyy­tää Tai­vaan Isäl­tä, ku­ten sa­ma­ri­a­lai­nen nai­nen pyy­si Jee­suk­sel­ta Sy­ka­rin kai­vol­la: an­na meil­le elä­vää vet­tä.

PauliMäättä
Olen tuore eläkeläinen Kempeleestä. Puoliso löytyi Helsingistä. Lapsia saimme 11. Kesäisin työllistävät puutarhat kotona ja mökillä Savossa. Luonnettani kuvannee erään kurssin loppuarvostelu: aivan liian lempeä ja lauhkea, papillinen ote. Marjastamaan pitäisi ehtiä. Lukemista olen aina harrastanut. Joskus putkahtaa kirjoitelmia eri foorumeille. Nikkarointi kiinnostaa. Erityisesti jos keksii vanhalle esineelle uusia käyttömuotoja. paulimaatta2(at)gmail.com.
PauliMäättä

Ei kait siinä

14.12.2023 6.00
PauliMäättä

Erilaisina yhdessä

9.11.2023 6.00
PauliMäättä

Arkea ja erityisiä päiviä

8.10.2023 8.00
PauliMäättä

Telttaretki Lofooteille. Miten sitten kävi?

4.8.2023 6.30
PauliMäättä

600 000 kilometriä muutamassa päivässä

9.7.2023 6.00
PauliMäättä

Se on sitten kesä

6.6.2023 6.00
PauliMäättä

Kun retkitohtori hiihtojoukkueesta putosi

11.5.2023 6.00
PauliMäättä

Elämäni kirjat

11.4.2023 6.00
PauliMäättä

Sodan varjot

9.3.2023 8.00
PauliMäättä

Taitekohtia

9.2.2023 9.25
PauliMäättä

Vieläkö tämän voisi korjata?

5.1.2023 9.55
PauliMäättä

Joulun lahjat

5.12.2022 6.00
PauliMäättä

Vakka ja kansi

13.11.2022 6.00
PauliMäättä

Oppia ikä kaikki

3.10.2022 12.35
PauliMäättä

Paikkakunnan parhaaksi

4.9.2022 6.00
PauliMäättä

Suviseurat teknisenä suorituksena

7.8.2022 6.10
PauliMäättä

Karhumetsällä ja muita elämyksiä

30.6.2022 6.00
PauliMäättä

Luontosuhteita

19.6.2022 6.00
PauliMäättä

Verkossa

4.5.2022 6.00
PauliMäättä

Elämyksiä tarjolla

2.4.2022 7.00
PauliMäättä

Tässä hetkessä

4.3.2022 6.00
PauliMäättä

Miehen malli

6.2.2022 6.00
PauliMäättä

Perinteitä vaalien

5.1.2022 6.00
PauliMäättä

Kuulunko Karjalan heimoon?

6.12.2021 6.00
PauliMäättä

Muoti-ilmiöitä

14.11.2021 6.00
PauliMäättä

Tukihenkilöitä

11.10.2021 8.35
PauliMäättä

Rippikuva jäi ottamatta

3.9.2021 9.05
PauliMäättä

Hillakuume

8.8.2021 7.05
PauliMäättä

Peltoseuroissa

12.7.2021 7.05
PauliMäättä

Vuodenkiertoa

9.6.2021 7.05
PauliMäättä

Toinen todellisuus

9.5.2021 7.05
PauliMäättä

Väliinputoaja

6.4.2021 7.05
PauliMäättä

Pappuli, tuu leikkii!

27.2.2021 7.05
PauliMäättä

Kun yksi elämänvaihe päättyy

22.1.2021 7.30