Reis­jär­ven Su­vi­seu­rat to­teu­tui­vat kak­si ker­taa ra­di­os­sa ja ver­kos­sa. Ju­ma­lan tah­to oli, et­tem­me pääs­seet su­vi­juh­lil­le Ka­la­jan ky­läl­le. On­nek­si su­vi­seu­ra­saar­nat ja lau­lut kuu­lui­vat vies­ti­mien kaut­ta. Mi­ten viet­tää seu­ro­jen ai­ka? Kek­se­li­äi­syys pää­si val­loil­leen. Ne­tis­sä nä­kyi mitä hie­noim­pia oi­val­luk­sia, mi­ten seu­ro­ja voi viet­tää.

Olem­me mo­lem­pi­na ke­si­nä ke­rään­ty­neet Sa­von mö­kil­le. Ke­sä­hel­teel­lä sa­vi­pel­lot ovat kes­tä­neet hy­vin. Vii­me ke­sän seu­ro­ja var­ten ra­ken­te­lin eri­lai­sia viit­to­ja ja opas­tei­ta. Mel­kein hä­vi­tin ne vii­me syk­sy­nä, mut­ta on­nek­si ne unoh­tui­vat va­jan nur­kal­le. Nyt seu­ra­ken­tän opas­tus ra­ken­tui puo­les­sa tun­nis­sa.

Suu­rin työ oli van­han lip­pu­tan­gon ve­tä­mi­nen mö­kin vin­til­tä ja pys­tyt­tä­mi­nen ko­vaan maa­han. Maa­kai­ran avul­la se­kin on­nis­tui. Lip­pu­tan­ko on­kin nyt saa­nut pal­vel­la kak­sis­sa su­vi­seu­rois­sa. On­nek­si en­ti­set asuk­kaat oli­vat sääs­tä­neet sen han­kit­tu­aan uu­den la­si­kui­tui­sen lip­pu­tan­gon. Se on ol­lut le­vos­sa vin­til­lä teh­tä­vään­sä odot­ta­mas­sa eh­kä vuo­si­kym­me­niä. Uu­dem­pi lip­pu­tan­ko kat­ke­si muu­ta­ma vuo­si sit­ten, kun myrs­ky­puus­ka kaa­toi suu­ren pi­ha­leh­muk­sen tan­gon pääl­le.

Ra­vin­to­la­puo­lel­la oli pal­jon enem­män val­mis­te­le­mis­ta. Ruo­kia ja ker­ta­käyt­tö­as­ti­oi­ta oli os­tet­tu, pa­kas­ti­mia tyh­jen­net­ty ja isom­pia kat­ti­loi­ta ja pa­to­ja tuo­tu. Jä­te­huol­to­pis­teet lai­tet­tiin pai­koil­leen. Seu­ra­vie­raat saat­toi­vat tul­la.

Myö­häi­ses­tä tors­tai-il­las­ta läh­tien vä­keä al­koi saa­pua. Me­nin tu­li­joi­ta vas­taan ikään kuin lii­ken­tee­noh­jaa­ja­na huis­kien kä­sil­lä sin­ne tän­ne. Hy­vin mah­tui­vat vau­nut ja tel­tat ken­täl­le.

Pui­den sii­mek­seen pys­ty­tet­tiin ka­tos. Se oli­kin suo­sit­tu paik­ka ke­sä­hel­teel­lä. Kai­ut­ti­mia oli usei­ta si­säl­lä ja ul­ko­na. Tuli mie­leen muis­ti­ku­via van­hois­ta su­vi­seu­rois­ta, kun ää­ni kuu­lui eri suun­nis­ta vä­hän eri tah­tiin. Nyt ra­di­on kaut­ta kuu­lu­vat kai­ut­ti­met oli­vat mel­ko pal­jon edel­lä ne­tin va­ras­sa toi­mi­via. En tie­dä pää­si­vät­kö myös naa­pu­rit kuu­le­maan. Ai­na­kin paik­ka­kun­nan muun­lai­sis­ta ti­lai­suuk­sis­ta me­kin olem­me ol­leet tie­toi­sia, kun ää­ni kii­rii pit­kin jär­ven sel­kää.

Ava­jais­ten ai­kaan suo­ri­tet­tiin juh­lal­li­nen li­pun­nos­to. Per­heen seu­rus­te­le­va pari sai kun­ni­a­teh­tä­vän. Pu­ku­kin löy­tyi ja lai­na­ken­gät. Lip­pu on sa­maa ikä­kaut­ta tan­gon kans­sa, eli se on kuu­le­man mu­kaan ku­dot­tu kan­gas­puis­sa kan­sa­no­pis­tos­sa en­nen so­tia.

Seu­rat saat­toi­vat al­kaa. It­se ku­kin et­si it­sel­leen so­pi­van pai­kan. Päi­väl­lä var­jo­pai­kat oli­vat ky­syt­ty­jä. Tu­li­ko kuun­nel­tua enem­män ja pa­rem­min kuin ta­val­li­sis­sa su­vi­seu­rois­sa, vai­kea sa­noa. Saat­toi käy­dä niin­kin, et­tä kun pää­si oi­kein kes­kit­ty­mään saar­naan, paar­ma puri ja­las­ta. Sitä voi­vo­tel­les­sa aja­tus har­hau­tui ai­van muu­al­le ai­na­kin het­kek­si. Kos­ket­ta­via ja us­koa vah­vis­ta­via oli­vat myös eri­lai­set haas­tat­te­lut. Tal­ven mit­taan oli teh­ty to­del­la hy­vää työ­tä. Oh­jel­mat pu­reu­tui­vat sy­väl­le vai­kei­siin­kin asi­oi­hin.

Ruo­ka­huol­lon vas­tui­ta saa­tiin ja­et­tua niin, et­tä jo­kai­nen pää­si osal­lis­tu­maan omal­la pa­nok­sel­laan. Il­lal­la nau­tit­tiin gril­li­ruo­kaa, kun oli mies­vä­en vuo­ro. Ki­os­ki­kin au­ke­si ja jää­te­lön­myy­jät kä­vi­vät kier­rok­sel­la. Mök­ki tar­jo­aa mo­nen­lais­ta oheis­toi­min­taa var­sin­kin il­lan hie­man vii­le­tes­sä. Nyt­kin kävi nuo­ri­son kans­sa ku­ten oi­keis­sa Su­vi­seu­rois­sa. Nu­kah­dim­me sen ver­ran ai­kai­sin, et­tä em­me tie­dä, kuin­ka pit­kään ka­noot­ti tai vene oli lii­ken­tees­sä tai kuin­ka pit­kään pal­jus­sa is­tus­kel­tiin ja lii­to-ora­van yli­len­toa ih­me­tel­tiin.

Seu­ra­vä­keä oli enim­mil­lään per­jan­tai-il­ta­na kol­mi­sen­kym­men­tä hen­keä. Pik­ku­hil­jaa väki al­koi vä­he­tä. Yh­des­sä to­det­tiin, et­tä oli­pa mu­ka­va ol­la yh­des­sä. Mut­ta ei ote­ta ta­vak­si, jos oi­kei­siin seu­roi­hin vie­lä pääs­tään. Tiis­tai­na ton­til­le möy­ri jo säh­köyh­ti­ön kai­vin­ko­ne lait­ta­maan maa­kaa­pe­lia kat­kais­ten sa­mal­la säh­köt jok­si­kin ai­kaa. Kent­tä oli tyh­jä. Vain lip­pu­tan­ko jäi kes­kel­le kent­tää odot­ta­maan siir­toa le­poon mö­kin vin­til­le.

Pa­la­tes­sa au­to täyt­tyi taas ta­va­rois­ta, vaat­teis­ta ja ko­tiin tuo­ta­vis­ta ruo­ka­tar­vik­keis­ta. Mie­li oli kii­tol­li­nen. Oli saa­tu kuun­nel­le Ju­ma­lan sa­naa. Oli ol­tu yh­des­sä ja ke­säs­tä­kin oli sa­mal­la nau­tit­tu. Kun ko­to­na ta­va­rat oli pu­ret­tu, vii­mei­nen teh­tä­vä oli suo­rit­taa kent­tä­mak­su. Su­vi­seu­rat 2021 oli­vat päät­ty­neet.