"Arkana nyt olen tullut itseäni tutkimaan. Kaipuu nousee sydämestä parempaan ja puhtaampaan. Kun en itse selvää saa, mikä mieltä ahdistaa, Jeesus, saanhan olla tässä hiljaisuutta pyytämässä."
Monesti tulee mietittyä, että miksei sitä edes itse tunne omia mielialojaan, tai ainakaan huomaa, mistä ne johtuvat. Välillä on jaksoja, jolloin tuntuu, että kaikki menee aivan loistavasti ja osaa nauttia kaikista pienistäkin arkipäivän iloista. Rauhallinen kävelylenkki joen varrella pimeässä illassa on oikeinkin ihana ja rauhoittava. Pikkuveljen ilo isosiskon tullessa kotiin sykähdyttää sydäntä. Aurinkoinen, kirpeä pakkasaamu piristää koko päivän. Ystävän viesti saa suupielet korviin pitkäksi aikaa.
Sitten tulee taas niitä jaksoja, jolloin tuntuu, että kaikki ärsyttää – ärsyyntyy ihan pienistäkin asioista. Joku ei vastaa viestiin, ja tuntuu, ettei se ihminen varmaan enää välitä minusta ollenkaan. Kotona käydessä pikkuveljet vain riehuvat ja pää meinaa räjähtää. Suunnitelmat eivät toteudukaan oman tahdon mukaan, ja tuntuu, ettei niitä kannata lainkaan toteuttaa. Kaikennäköiset pienet asiat voivat saada suurenkin merkityksen mielialojen mukaan.
"Herra Jeesus, itseäni vaikken oikein tunnekaan, auta nytkin rohkeasti sinuun yksin katsomaan. Tunnet mielialani, huoleni ja toiveeni. Tiedät aiheet ahdistukseen. Auta lepoon, luottamukseen."
Kun näitä mielialojen heittelyjä ei pysty edes itselleen selittämään, on ihanaa, kun voi kuitenkin luottaa, että Jeesus tuntee minunkin ajatukseni ja tilanteeni.
Vuoden loppupuolella oli taas sellainen vaihe, että kaikki tuntui olevan huonosti eivätkä asiat menneet niin kuin halusin. Silloin lähdin iltayöstä kävelylle ja katselemaan kirkasta tähtitaivasta. Sitä katsellessa oli hyvä yrittää laittaa omia ajatuksiaan järjestykseen ja miettiä, kuinka paljon minunkin elämässäni on hyvää.
Ensinnäkin, minulla on ihana perhe, jonka luo olen aina tervetullut. Se pysyy aina sydämessäni. Pitäisi enemmänkin muistaa olla kiitollinen siitä, että meidän kotimme on aina ollut minulle turvallinen paikka ja minua rakastetaan siellä omana itsenäni.
Toiseksi, vaikka välillä tuntuu, että olen tosi yksin, niin tarkemmin ajatellessani elämässäni on hyvinkin monenlaisia ihmissuhteita. Silloinkin, kun asiaa mietin, oli meillä muutaman kaverin kanssa tulossa mökkireissu uudeksivuodeksi. Ajattelin, että täytyy muistaa olla kiitollinen, että minulla on ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa ja joiden seurasta tiedän nauttivani.
Kolmanneksi, vaikka tunnenkin, että minulla on monesti huono itsetunto ihmissuhteissa, jaksan kuitenkin toivoa, että löydän joskus siinäkin suhteessa luottamuksen itseeni. Ja mahdollisesti minullakin on vielä joskus myös aviopuoliso ja oma perhe.
Neljänneksi, olen aina saanut säilyä uskomassa ja toivon säilyväni tulevaisuudessakin.
"Anna lohdutuksen sana, anna synnit anteeksi. Armotyösi hoivaan sulje ystäväni, perheeni. Viikon töihin, kiireisiin käythän rinnalleni niin, että saisin omanasi olla, Jeesus, hoidossasi."
Kaikissa vaiheissa on ihanaa, kun voi muistaa, että Jumala ohjaa elämäämme. Hän tietää tarkoituksen kaikelle. Monet ihmiset miettivät, miten jaksaa luottaa Jumalaan vaikeissa elämäntilanteissa. Itse ajattelen, että jos en vaikeina aikoina voi luottaa edes Jumalaan, niin silloinhan en voi luottaa mihinkään. Siksi yritän aina muistaa, että Jumala johtaa ja näyttää minullekin ajallaan sen tien, mikä minulle on tarkoitettu.
"Hiljaisuutta, Jeesus, kaipaan, läsnäoloasi vain. Siitä virtaa arkihuoliin aamurauhaa sunnuntain. Minut täytä toivolla, että voisin iloita. Kiitos, että kaikkeen vaivaan nyt jo yltää voima taivaan." (Vk. 207)
Kun jaksaa elää uskovaisena, saa voimia arkeen ja luottamusta tulevaisuuteen. Välillä on ihanaa vain olla rauhassa ja nauttia hetkestä. Vähintäänkin pyhäpäivät on mukava pitää rauhallisina, sillä niistä saa voimaa jaksaa arkipäivätkin.
Seurat keskellä viikkoakin ovat voimia tuovia hetkiä. Uskovaisten keskellä on niin turvallista olla. Seuroissa on paljon helpompi uskoa, toivoa ja luottaa. Kun on perusluottamus Jumalaan, jaksaa uskoa myös vaikeina hetkinä, että kaikki koituu parhaakseni.
Jessika Lepistö
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys