Oli­sim­me mie­he­ni kans­sa kyl­lä pääs­seet su­vi­seu­roi­hin, mut­ta pit­kä mat­ka ja ma­joi­tus­huo­let sai­vat mei­dät va­lit­se­maan ra­di­o­seu­rat. Jo aat­to­seu­rois­sa olim­me koko päi­vän! Lie­nen­kö kos­kaan kuun­nel­lut niin pal­jon pu­hei­ta yh­teen me­noon, tu­li­pa kuun­nel­luk­si vie­lä mo­nia toi­mi­tet­tu­ja oh­jel­mi­a­kin. Ta­los­sa oli usei­ta vas­taa­not­ti­mia au­ki, ja ko­ti­as­ka­reet voi teh­dä kuun­nel­les­sa. Tun­sin tar­vit­se­va­ni juu­ri täl­lais­ta rau­hal­lis­ta kuun­te­lua ja kes­kit­ty­mis­tä. Vä­lil­lä voi puu­ha­ta pi­hal­la tai pii­pah­taa len­kil­le met­sän hil­jai­suu­teen tai joen ran­nal­le.

Sun­nun­tai­na ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen jäl­keen kään­sin ra­di­on Yle1:lle, kos­ka Ho­ri­sont­ti-oh­jel­ma tuli su­vi­seu­rois­ta. Sii­nä kes­kus­tel­tiin seu­ra­ko­ke­muk­sis­ta ja tun­nel­mis­ta. Oh­jel­mas­sa tuli esil­le myös sel­lai­sia kan­na­not­to­ja, jot­ka ei­vät vas­taa omaa kä­si­tys­tä­ni us­ko­na­si­ois­ta. Raa­ma­tul­li­nen us­ko ja ope­tus ei­vät muu­tu, vaik­ka maa­il­ma ym­pä­ril­läm­me muut­tuu­kin.

Ke­sä­seu­ro­jen saar­nat­kaan ei­vät ole muut­tu­neet ei­vät­kä saa muut­tua ih­mis­ten mie­li­pi­tei­den mu­kaan. Ih­mis­vii­saus ei tut­ki­mal­la löy­dä Ju­ma­lan tah­toa. Ai­noa opet­ta­ja on Pyhä Hen­ki. Seu­ra­ra­di­on van­ho­ja saar­no­ja kuun­nel­les­sa tun­tuu tur­val­li­sel­ta, et­tä sa­no­ma ei ole muut­tu­nut. Us­ko­vai­set ha­lu­a­vat ko­koon­tua siel­lä, mis­sä kuu­luu Hy­vän Pai­me­nen ää­ni.

Kuun­te­lun lo­mas­sa aja­tuk­set kul­ke­vat oman per­he­vä­en luo­na, omis­sa epä­on­nis­tu­mi­sis­sa, men­neen ajan myrs­kyis­sä. Jos­kus ovat mie­len val­lan­neet suu­ret epäi­lyk­set ja ah­dis­tus: Mi­ten mei­dän kaik­kien käy? Us­ko­vais­ten ko­koon­tu­es­sa yh­teen olo hel­pot­tuu: näin­hän asia on­kin, ei ole Ju­ma­la mei­tä hyl­jän­nyt!

Meil­lä on ri­kas Isä, siu­naus­ta riit­tää opis­to­jem­me toi­min­taan ja koko elä­määm­me! Suu­ri siu­naus ovat nämä ra­dio- ja net­ti­seu­rat­kin. Edes­men­neet van­hem­pa­ni eh­ti­vät ko­kea tä­män ih­meen: su­vi­seu­rat ko­ko­naan ra­di­os­sa. Isä jou­tui viet­tä­mään pit­kät yk­si­näi­set vuo­det lop­pu­e­lä­mäs­sään. Su­vi­seu­rois­ta hän ei oli­si ha­lun­nut me­net­tää het­ke­ä­kään, ja sik­si hän oli kiu­saan­tu­nut pal­ve­lu­ko­din ruo­ka- ja kah­vi­tau­ois­ta saar­nan ai­ka­na. Ruo­kai­lu­ti­las­sa ei ra­di­o­seu­ro­ja voi­nut kuun­nel­la.

Ri­kas­ta on tuo Py­hän Hen­gen tul­kit­se­ma Ju­ma­lan sana, vaik­ka se ih­mis­vii­sau­del­le on­kin ”yk­sin­ker­tai­nen tyh­mä saar­na”. On ih­meel­lis­tä, et­tä se voi­daan vä­lit­tää kau­as ym­pä­ri maa­il­man! Meil­lä on ai­ko­mus osal­lis­tua pai­kan pääl­lä Ra­nu­an opis­to­seu­roi­hin, mut­ta muu­ten saam­me kuun­nel­la seu­ra­ra­di­o­ta vie­lä mo­ne­na päi­vä­nä. Kii­tos sii­tä!

Sis­ko Stöc­kell