Tuo­vi ja Leo Väy­ry­nen

Luuk­kaan evan­ke­liu­min toi­ses­sa lu­vus­sa ole­van jou­lu­e­van­ke­liu­min ko­ho­koh­ta on en­kel­ten lau­lu Bet­le­he­min tai­vaal­la: ”Kun­nia Ju­ma­lal­le kor­keuk­sis­sa ja maas­sa rau­ha ih­mis­ten kes­ken, joi­ta koh­taan hä­nel­lä on hyvä tah­to!” Sen jäl­ki­kai­kua ovat suo­ma­lai­set jou­lu­rau­han ju­lis­tuk­set. Niis­tä tun­ne­tuin on jou­lu­aat­to­na ra­di­os­ta kuul­ta­va ”Suo­men Tur­ku ju­lis­taa jou­lu­rau­han”.

Maam­me ko­deis­sa Tu­run jou­lu­rau­han ju­lis­tus on aloit­ta­nut van­has­taan jou­lun­vie­ton. Sen on lu­ke­nut Brink­ka­lan ta­lon par­vek­keel­ta Tu­run kau­pun­gin vi­ran­hal­ti­ja tuo­mi­o­kir­kon kel­lon lyö­tyä 12. Vuo­des­ta 1935 lu­kien se on ra­di­on vä­li­tyk­sel­lä laa­jen­tu­nut jou­lun­vie­ton al­ku­mer­kik­si koko maas­sa. Ny­kyi­sin sitä voi seu­ra­ta in­ter­ne­tis­tä ym­pä­ri maa­il­maa.

Ruot­sin val­lan ai­ka­na muis­sa­kin Suo­men kau­pun­geis­sa ju­lis­tet­tiin jou­lu­rau­ha. Nuo ju­lis­tuk­set pe­rus­tui­vat kes­ki­ai­kai­siin la­kei­hin. Jou­lu­rau­han ju­lis­ta­mi­nen oli tuo­hon ai­kaan ylei­seu­roop­pa­lai­nen käy­tän­tö. Ajan saa­tos­sa tapa tun­tuu ka­don­neen muu­al­ta tyys­tin.

Kes­ki­a­jal­la tur­vat­tiin lail­la koti-, kirk­ko-, nais- ja kä­rä­jä­rau­ha. Kirk­ko­rau­haan kuu­lui jou­lun ja mui­den suur­ten kirk­ko­py­hien rau­hoit­ta­mi­nen. Jou­lu­rau­ha al­koi Tuo­maan päi­vä­nä 21.12. ja kes­ti Nuu­tin­päi­vään, 13. tam­mi­kuu­ta as­ti. Tuo­na ai­ka­na teh­dyt ri­kok­set ran­gais­tiin an­ka­ram­min kuin muul­loin. Vain vält­tä­mät­tö­mät työt oli lupa toi­mit­taa, kau­pan­käyn­ti­kin kes­key­tet­tiin jou­lu­rau­han ajak­si.

Jou­lu­rau­han ju­lis­ta­mi­sen pe­rin­ne säi­lyi pai­koin sen­kin jäl­keen, kun ju­lis­tuk­sen ju­ri­di­nen mer­ki­tys oli pois­tu­nut. Lä­hes kat­ke­a­mat­to­ma­na pe­rin­ne on jat­ku­nut Tu­rus­sa ja Rau­mal­la. Uu­del­leen se otet­tiin käyt­töön Tor­ni­os­sa vuon­na 1946, Por­voos­sa 1950, Po­ris­sa 1961 ja Lap­peen­ran­nas­sa 1967. Naan­ta­lis­sa ja Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa jou­lu­rau­ha ju­lis­te­taan myös.

Jou­lu­rau­han ju­lis­ta­mi­seen on liit­ty­nyt lau­lua ja soit­toa. Tu­rus­sa Po­ri­lais­ten mars­si, Maam­me-lau­lu ja vir­si Ju­ma­la om­pi lin­nam­me tu­li­vat mu­kaan 1900-lu­vun tait­tees­sa. Ne il­men­si­vät isän­maal­li­suu­den tun­net­ta ja va­pau­den kai­puu­ta. Suo­mi kuu­lui tuol­loin Ve­nä­jän kei­sa­ri­kun­taan, maa­tam­me yri­tet­tiin ve­nä­läis­tää. Muis­sa­kin kau­pun­geis­sa kuo­rot ja soit­to­kun­nat ovat juh­lis­ta­neet jou­lu­rau­han ju­lis­ta­mis­ta. Po­ris­sa oli­vat ai­em­min mu­ka­na jopa tier­na­po­jat. Po­ris­sa on sy­ty­tet­ty sa­mal­la kau­pun­gin jou­lu­kuu­sen va­lot. Tor­ni­os­sa on 1980-lu­vul­ta lu­kien sy­ty­tet­ty iso­ko­koi­nen jou­lu­rau­han kynt­ti­lä, jon­ka pai­kal­li­nen nuor­kaup­pa­ka­ma­ri on lah­joit­ta­nut.

Jou­lu­rau­han­ju­lis­tus­ten sa­na­muo­dot ovat vaih­del­leet. Kaik­kien läh­tö­koh­ta on sama: en­ke­lien ter­veh­dys ke­don pai­me­nil­le. Tu­run ju­lis­tus toi­vot­taa rie­mul­lis­ta jou­lu­juh­laa ja ke­hot­taa viet­tä­mään juh­laa asi­aan­kuu­lu­val­la har­tau­del­la ja käyt­täy­ty­mään hil­jai­ses­ti ja rau­hal­li­ses­ti. Jou­lu­rau­han rik­ko­jat ovat syyl­li­siä ”ras­kaut­ta­vien asi­an­haa­rain val­li­tes­sa”. Tor­ni­on ju­lis­tuk­ses­sa toi­vo­taan, et­tä jou­lun sa­no­ma sy­tyt­täi­si ih­mis­ten sy­dä­met, loh­dut­tai­si su­re­via, roh­kai­si­si kär­si­viä ja an­tai­si kai­kil­le us­koa ja luot­ta­mus­ta. Po­rin ju­lis­tuk­ses­sa muis­tu­te­taan, et­tä ku­kaan ei saa rik­koa lä­him­mäi­sen jou­lu­rau­haa.

Jou­lu­rau­han ju­lis­tuk­set ovat ol­leet syn­ty­ai­kan­sa ta­po­ja ja kat­so­muk­sia pei­laa­via. Rau­man ju­lis­tuk­sen van­ha sa­na­muo­to lie­nee pe­räi­sin ku­nin­ga­tar Kris­tii­nan ajal­ta 1600-lu­vul­ta. Se kä­sit­ti al­ku­lau­seen, nel­jä jou­lun­viet­toa sää­te­le­vää py­kä­lää ja lop­pu­toi­vo­tuk­sen. Al­ku­lau­se kuu­lut­ti Hä­nen Ku­nin­kaal­li­sen Ma­jes­teet­tin­sa, mei­dän ar­mol­li­sen Ku­nin­kaam­me ja Her­ram­me puo­les­ta kau­pun­gin kai­kil­le kun­ni­al­li­sil­le asu­vai­sil­le ”Je­su­xen, mei­dän Wa­pah­ta­jam­me iloi­sen syn­dy­mä päi­vän ja jou­lun juh­lan”. Sit­ten kau­pun­gin esi­mie­het toi­voi­vat, et­tä ku­kin elää ”suu­ren ilon, puh­taan sy­dä­men ja hy­vän oman­tun­non kans­sa” suh­tees­saan Ju­ma­laan ja lä­him­mäi­siin. En­sim­mäi­nen py­kä­lä liit­tyi en­ti­sai­kaan voi­mas­sa ol­lee­seen kir­kos­sa­käyn­ti­pak­koon. Mi­kään ei saa­nut tul­la es­teek­si sil­le, et­tä ih­mi­set tu­le­vat kirk­koon suu­rel­la ilol­la ja ju­ma­li­suu­del­la kiit­tä­mään ja ylis­tä­mään kaik­ki­val­ti­as­ta Ju­ma­laa kai­kis­ta hä­nen hy­vis­tä te­ois­taan ja eri­tyi­ses­ti sii­tä, et­tä hän an­toi rak­kaan Poi­kan­sa syn­tyä maa­il­maan lu­nas­ta­jak­sem­me.

Rau­man ju­lis­tuk­sen toi­nen py­kä­lä kiel­si olu­en ja vii­nan myyn­nin jou­lu­ai­kaan ja uh­ka­si kiel­lon rik­ko­jia 40 mar­kan sa­kol­la. Vii­nak­siin tar­koi­te­tut ra­hat tuli an­taa ”vai­vais­ten ylös­pi­tä­mi­sex” eli köy­häin­hoi­toon. Kol­mas py­kä­lä pe­rään­kuu­lut­ti sää­dyl­li­siä elä­män­ta­po­ja. Niis­tä piit­taa­mat­to­mia uh­ka­si sak­ko tai van­keus. Jou­lu­ai­ka­na ran­gais­tus oli kak­sin­ker­tai­nen. So­pi­mat­to­mia oli­vat epä­ta­val­li­set vaat­teet, hä­pe­äl­li­set tans­sit, lu­vat­to­mat yö­reis­sut ja muu paha meno ku­ten rie­ku­mi­set, ki­roi­le­mi­set, tap­pe­lut ja am­pu­mi­set.

Nel­jäs py­kä­lä muis­tut­ti, et­tä jo­kai­nen ”huo­ne­san­sa val­ki­ast vi­sun vaa­rin pitä, et­tei sen kaut­ta yh­tä­kään va­hin­koa ta­pah­tuis”. Val­kia tar­koit­ti tul­ta, jota pi­det­tiin pä­rees­sä ja kynt­ti­läs­sä. Va­roi­tus oli ai­heel­li­nen; ko­tien ja kirk­ko­jen jou­luol­jet syt­tyi­vät her­käs­ti. Hel­pos­ti kävi kuin Ju­ko­lan vel­jek­sil­le, joi­den koti Im­pi­vaa­ra pa­loi po­rok­si jou­lu­yö­nä.

Rau­man van­ha ju­lis­tus te­roit­ti lo­puk­si ju­ma­lan­pel­koa ja esi­val­lan kun­ni­oi­tus­ta. Se ke­hot­ti vält­tä­mään rii­taa ja elä­mään iloi­ses­ti toi­nen tois­ten­sa kans­sa. Ilo tuli muus­ta kuin ylen­syö­mi­ses­tä. Jou­lun oi­kea viet­tä­mi­nen ta­ka­si sen, et­tä ”Her­ra Ju­ma­la hy­väs­ti siu­naa mei­tä kai­kis­sa ede­sot­ta­mi­sis­sam­me ja an­taa on­nen ja me­nes­tyk­sen asi­ois­sam­me”. ”Tä­män kans­sa tei­dät kaik­ki an­ne­taan Ju­ma­lan var­je­luk­sen al­le ja toi­vo­te­taan ilois­ta jou­lun juh­laa ja on­nel­lis­ta uut­ta vuot­ta Ju­ma­lal­ta, Kaik­ki­val­ti­aal­ta.”

So­pi­via ke­ho­tuk­sia tä­män­kin ajan jou­lun­viet­tä­jil­le, ei­kö tot­ta! Mi­ten mo­nes­sa ko­dis­sa vii­na ja muu so­pi­ma­ton meno rik­ko­vat­kaan jou­lu­rau­han. Usein pa­has­ta me­nos­ta jou­tu­vat kär­si­mään eni­ten lap­set.

Jou­lu­rau­han­ju­lis­tuk­set uh­ka­si­vat rik­ko­jia sa­koil­la ja van­keu­del­la. Pa­rem­pi lää­ke löy­tyy evan­ke­liu­mis­ta. Kun en­ke­li il­moit­ti Bet­le­he­min tai­vaal­la ilo­sa­no­man Va­pah­ta­jan syn­ty­mäs­tä, ke­don pai­me­net omis­ti­vat sii­tä oman­tun­non rau­han ja tu­li­vat iloi­sik­si. Jee­sus syn­tyi ju­lis­ta­maan an­teek­si­an­ta­muk­sen ja rau­han evan­ke­liu­mia kai­kil­le. Ei­kä hän vie­nyt rau­han evan­ke­liu­mia tai­vaa­seen, vaan us­koi sen ju­lis­ta­mi­sen seu­raa­jien­sa teh­tä­väk­si. Mi­ten moni on­kaan saa­nut täs­tä evan­ke­liu­mis­ta omis­taa tun­non­rau­han!

Mei­tä us­koa tun­nus­ta­via kris­tit­ty­jä ei tar­vit­se uha­ta jou­lun ai­ka­na ei­kä muul­loin­kaan po­lii­sil­la ei­kä lain ran­gais­tuk­sil­la, kos­ka olem­me saa­neet "si­säi­sen po­lii­sin". Si­säi­nen po­lii­si on Ju­ma­lan sa­naan si­dot­tu ja evan­ke­liu­mil­la hoi­det­tu oma­tun­to. Puh­taan sy­dä­men ja hy­vän oman­tun­non mer­ki­tys­tä Rau­man jou­lu­rau­han ju­lis­tus­kin täh­den­si. Ha­lu­am­me vaa­lia jou­lu­rau­haa ja so­pua kaik­kien ih­mis­ten kans­sa, ei ran­gais­tuk­sen pe­los­ta vaan va­paa­eh­toi­ses­ti.

Jou­lu­lau­lus­sa vei­saam­me: ”Vaik­ka vai­nen maa­il­ma myrs­kyi­se­nä pau­haa, sy­dä­mem­me le­vos­sa naut­tii jou­lu­rau­haa.” Tätä rau­haa me kil­voi­tuk­sen hel­tees­sä vä­sy­neet saam­me omis­taa jäl­leen tänä jou­lun ai­ka­na Ju­ma­lan ar­mo­val­ta­kun­nas­sa us­ko­mal­la syn­nit ja kiu­sauk­set an­teek­si Jou­lun Lap­sen, Jee­suk­sen, ni­mes­sä ja ve­res­sä. Sa­maa rau­haa ru­koi­lem­me kai­kil­le, ei vä­hi­ten niil­le rak­kail­lem­me, joi­den tun­nol­ta syn­ti on saa­nut tuon rau­han riis­tää. Ju­ma­la on voi­mal­li­nen ve­tä­mään hei­tä pa­ran­nuk­seen.

"Jo, jou­lu­rau­ha, saa­vu, jää, nyt joka sy­dä­meen, luo toi­von, ilon läm­min sää maa­il­man kyl­myy­teen. Vie­raak­si saan nyt ku­nin­kaan, et muu­tu, Her­ra, mil­loin­kaan! Jo, jou­lu­rau­ha, saa­vu, jää, luo toi­von läm­min sää."

Ju­ma­lan siu­naa­maa Jou­lua 2022 ja ar­mo­ri­kas­ta Vuot­ta 2023!

Teks­ti on Ou­lun Kau­ko­vai­ni­ol­la asu­vien Tuo­vi ja Leo Väy­ry­sen jou­lu­kir­je SRK:n hen­ki­lö­kun­nal­le 3. jou­lu­kuu­ta 2022. Kir­je on jul­kais­tu Päi­vä­mie­hen verk­ko­leh­den vie­rasb­lo­gis­sa Väy­rys­ten lu­val­la.