Kuva: Kari Vengasaho
Kuva: Kari Vengasaho
Inna Halonen
Olet varmaankin joskus kuullut lauseen "joulukaan ei tunnu enää joululta", mutta oletko koskaan miettinyt, mistä joulumieli syntyy tai miltä sen joulun sitten "pitäisi" tuntua?
Muistelen itse usein kaiholla lapsuuden jouluja. Sitä pienen lapsen aitoa iloa ja jännitystä, kun joulukalenterin luukut vähenivät sitä mukaa, kun pieniä suklaatonttuja ja -rekiä napsi suuhunsa. Muistan, kuinka koristeltiin äidin ja veljien kanssa piparkakkutalo ja laulettiin joululauluja. Kaupungillakin saattoi nähdä värikkäitä jouluvaloja ja vilauksen pukista jakamassa lapsille paperikarkkeja. Pienen lapsen silmin joka paikka oli täynnä joulua.
Aattona kaikki sitten huipentui siihen, kun kokoonnuttiin malttamattomina yhdessä serkkujen kanssa mummolan sohvalle jännittämään, olisiko pukilla tällä kertaa leipälapion tilalla oikea kävelykeppi.
Nyt parikymppisenä nuo ajat tuntuvat melkein sadulta. Sen lapsuuden riemun ja ylenpalttisen jännityksen tilalle on tullut joululaulujen koristama tavallisuus. Joulua ei enää odota, se tulee joka vuosi yhä vain enemmän puun takaa ja menee ohi myös ihan yhtä yllättäen. Monet aikuiset liittävät jouluun myös sanat "stressi" ja "kiire". Lasten maailmassa ne eivät liity jouluun mitenkään. Heidän silmissään joulu tulee joka tapauksessa, oli koti sitten putipuhdas tai hieman sekainen, ja olipa lahjoja sitten yksi tai kymmenen.
Olen useasti surrut kadottamaani lapsuuden joulujen iloa ja pohtinut, miten voisin saada tuosta lasten maailman joulusta itselleni edes pienen osan. Sellaisen, että sillä saisi kuorrutettua ainakin yhden mielen ja sydämen?
Uskon, että lähimmäksi vastausta pääsen, kun saan seurata vierestä pienten lasten iloa ja uskaltaudun itsekin heittäytymään lapsen tasolle. Elämä on kovan koulunsa kautta opettanut minulle, että minussa asuva lapsenmielisyys on valtava voimavara, eikä suinkaan mitään sellaista, mitä tarvitsisi hävetä. Kun ymmärtää, että ei tarvitse olla vain "tylsä aikuinen", ja rohkenee heittäytyä, voi koko elämä avautua paljon värikkäämpänä. Luulenpa, että joulumielikin kyllä löytyy, kun seuraa vierestä noiden pienten, kodin joulutonttujen, puuhasteluja. Ja mikäli joulutonttuja ei kodissa valmiiksi ole, niin aina voi itse ryhtyä sellaiseksi!
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys