Kuulen, että helsinkiläiset ystäväni ovat harkinneet lähtemistä Tampereelle joululeirille. Yhtäkkiä havahdun, totta totisesti, miksen ikinä keksi lähteä Helsingistä minnekään muualle, ihan huvikseen. Voisi joskus lukea toistenkin paikkakuntien rauhanyhdistysten ohjelmaa ja päättää vain: minäpä lähden tuolla käymään. Toisessa siionissa vierailu on vaihtelua paitsi itselle, mutta ilahduttaa usein myös kyseisen paikkakunnan ihmisiä.
Tampereella olen käynyt seuroissa aiemmin ehkä kaksi kertaa, joskus kauan sitten. Kysyn yöpaikan vanhan ystäväni luota, joka on muuttanut Tampereelle. Hän ilahtuu ja toivottaa tervetulleeksi. Ostan junalipun. Kysyn, haluaako ystäväni myös tulla joululeirille, mutta hän ei halua.
Siispä huomaan olevani matkalla Tampereelle. Junalta suuntaan suoraan Tampereen rauhanyhdistykselle. Vähän jännittää. Maksan eteisessä sisäänpääsyn, 10 euroa, se sisältää ruokailun.
Oikeassa paikassa
Alustus on jo alkanut, kun etsin paikkani salista. Alustus käsittelee mediaa. Minusta tuntuu hetken, että alustus on suunnattu nuorille, nuoremmille kuin minä, ja hetken mietin, miksi tulinkaan tänne. Pian tajuan, etten ole mitenkään väärässä paikassa, en ole edes vanhimmasta päästä.
Tilaisuudessa on kutsuvieraitakin, vanhoja tamperelaisia. Yksi 80-vuotias kertoo olleensa joululeirillä viimeksi 20 vuotta sitten. Joululeiri on ilmeisesti hyvin vanha perinne Tampereella. Tilaisuus kestää yhden kiireettömän illan. Se alkaa alustuksella kello 16 ja jatkuu keskustelulla, ruokailulla ja joulujuhlalla.
Alustus käsittelee mediaa monesta näkökulmasta. Alustaja pohtii, millaisia muutoksia sosiaalinen media ja digitoituminen ovat tuoneet. Mediassa kommunikaatio ei ole suoraa, välitöntä, kasvokkain tapahtuvaa, vaan välissä on väline tai välittäjä. Tämä tuo omia haasteita, myöskin sosiaalisessa mediassa, kirjoitettu kieli voi aiheuttaa väärinymmärryksiä myös tuttujen ihmisten kesken.
Monenlaisia kokemuksia mediasta
Alustusta seuranneessa keskustelussa puhuttiin uutisista ja suhteesta mediaan. Miten media vaikuttaa meihin? Mieleen jäi erityisesti eräs kysymys: ”Miltä teistä tuntuu, kun lestadiolaisista kirjoitetaan mediassa?” Yksi nuori perheenäiti kertoo, että hänestä on rankkaa tulla kohdatuksi ennakkoluulojen kautta. Kun on vaikkapa raskaana, on ikävää tulla kohdatuksi sillä oletuksella, että sinä et varmaan lasta halua, mutta sinun on varmaan pakko. Toivoisi, että ihmiset tutustuisivat toisiinsa avoimin mielin.
Joku toinen kommentoi tähän miettineensä, että me voisimme jokainen katsoa peiliin siinä mielessä, kuinka innokkaita me olemme antamaan haastatteluja uskoomme liittyen. Hän sanoo, että tunnistaa itsessään ja ystävissään sen, että he ovat kieltäytyneet antamasta haastatteluja. Joku kysyy, että kannattaako antaa haastatteluja.
On monenlaisia kokemuksia. Joillakin on kokemuksia, että aina median lähtökohdat jutuntekoon eivät ole tuntuneet reiluilta ja siksi on tuntunut parhaalta kieltäytyä. Toisilla on mediasta hyviä kokemuksia, ja he kannustavatkin ihmisiä antamaan haastatteluja. Joku muistuttaa, että jutut kannattaa aina pyytää tarkistettaviksi ennen julkaisua.
Evankeliumia median välityksellä
Keskustelussa pohditaan median merkitystä myös evankeliumin eteenpäin viemisessä. Päivämies-lehti koetaan tärkeäksi. Monet kertovat lukevansa mielellään myös Päivämiehen blogeja. Jostain tulee kysymys: miten pääsee verkko-Päivämieheen blogistiksi? Osaan vastata, että sinne pyydetään säännöllisiä blogisteja, mutta Vierasblogiin voi kuka tahansa tarjota tekstejään.
Kehotan ihmisiä tuomaan lahjojaan vaihdatuspöydälle. Aina tarvitaan uusia kirjoittajia ja kuvaajia. Voi ilmoittautua vaikkapa omalla alueellaan toimivalle Päivämiehen lehtiavustajalle, että on käytettävissä jutuntekoon. Myös kirjoituskilpailuun voi osallistua: SRK:lla on parhaillaan meneillään kirjoituskilpailu, jossa etsitään nuortenkertomuksia.
Kuka seuraa Jeesusta?
Kerron keskustelussa, että pysähdyin miettimään, kun yksi kaverini kirjoitti Facebook-päivityksessään: ”Kuka seuraa Jeesusta?” Kommentoin hänelle, että Jumala yksin tietää, koska Jumala näkee sydämet. Kuitenkin kysymys, ketä minä seuraan, on tärkeä. Ketä me seuraamme? Sosiaalisessa mediassa seuraamme ihmisiä. Seuraamme erilaisia medioita muutenkin. Millaisia arvoja mediasta välittyy? Millaisia arvoja omaksumme? Kuka seuraa Jeesusta?
Mietin, että itse huomaan taistelevani kaikkien arvojen ja viestien keskellä. Monet ihmiset edustavat erilaisia pinnallisia, menestyksen arvoja, joissa ihminen on lähinnä oman onnensa seppä. Jeesus opetti toisenlaisia asioita. Jeesus opetti välittämään heikommistakin lähimmäisistään. Se, joka seuraa Jeesusta, seuraa häntä tietoisesti. Jeesuksella ei ole omaa kanavaa sosiaalisessa mediassa, mutta Raamatun ja Jumalan sanan äärellä voi hiljentyä kuulemaan, mitä Jeesus on sanonut ja sanoisi tänäänkin. Onneksi älypuhelimelta löytyy luettavaksi myös Raamattu, missä vain.
Betlehemin tähti
Ruokailun jälkeen ilta jatkuu pääsääntöisesti opiskelijanuorten suunnittelemalla joulujuhlaohjelmalla. Saamme nähdä ja kuulla muun muassa Matkalla-laulun esityksen. Siinä Joosef ja Maria ovat matkalla ja etsivät yösijaa. Majatalon isäntä ajaa heidät pois. Viimein he pääsevät talliin yöksi. Laulu kertoo muukalaisista ja väsyttävästä matkasta. Ihmisten kylmyydestä ja kovasydämisyydestä.
Viimein löytyy kuitenkin tallin lämpö. Eläinten suoja, jonne ihmisten Vapahtaja saa syntyä. Enkelit tuovat ilosanomaa paimenille ja viisaat tietäjätkin tulevat tervehtimään erikoisen tähden ohjaamina. Ilosanoma Jeesuksesta kuuluu kaikille kansoille. Se ei ole pinnallista loistoa, rikkauksia, mainetta ja kunniaa. Jeesus edustaa jotakin muuta, salaista aarretta. Ajattelen, että siihen salaisuuteen kuuluu myös tallin haju.
Leikkimielisiä ohjelmia
Välillä kuoro laulaa joululauluja, välillä kaikki laulavat yhdessä. Joulujuhlassa on mukava tunnelma.
Huomaa, että Tampereen siioni on pienempi kuin esimerkiksi Helsingin. Täällä kaikki tuntuvat tuntevan toisensa. Se mahdollistaa myös sen, että täällä jaetaan myös leikkimielisiä nimityksiä ja diplomeja: valitaan muun muassa vuoden rohkelikko, joka oli perustanut kuoron ilman musiikkialan koulutusta. Vuoden sisävesikapteeni -nimityksen saa nuori mies, jonka kanssa moni nuori oli päässyt veneilemään Tampereen seudun sisävesille. Vuoden sotilas on tamperelainen, joka oli päässyt kunniakkaasta toiminnastaan myös lehteen.
Saimme nähdä ja kuulla esityksen äänikirjasta "Miina ja Manu ja kuusenhakumatkalla". Kuvassa myös Sulo-eno.
Vaikka en ole tuntenut näitä kaikkia ihmisiä etukäteen, minulla on kodikas olla täällä heidän keskellään. Olen myös tavannut yllättävän paljon tuttuja. Tämä on joulujuhla. Joulun sanoma yhdistää meitä. Tähän lämpimään ja mutkattomaan tunnelmaan on helppo tulla.
Yksi nuori mies lukee tilaisuuteen kirjoittamansa runon. Siinä seistään metsän keskellä, lumihiutaleet leijuvat hiljaisuudessa. Jossakin korkealla on tähtiä. Kertoja muistaa lapsuuden, lapsuuden uskon, joulun taian. Hän katsoo taivaalle ja toivoo pääsevänsä takaisin siihen lapsen uskoon, josta on suora yhteys taivaaseen. Runo on hieno, elävä. Toivon, että me kaikki saisimme löytää tuon uskon. Joulurauhaa kaikille!
Teksti: Leena Aunio
Kuvat: Paavo Jääskeläinen
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys