Monet suomalaisen kulttuurin ja suomalaisen yhteiskunnan maailmallakin arvostusta ja kiitosta saaneet piirteet ovat kuin suoraan luterilaisesta etiikasta ja yhteiskunnallisesta ajattelusta. Ehkä emme osaa arvioidakaan, miten pitkälle jo pohjoismainen yhteiskuntarauha on luterilaista yhteiskunta-ajattelua.
Uskonpuhdistuksessa oli keskeistä uskonvanhurskaus eli sen ymmärtäminen, ettei Jumala vaadi vaan lahjoittaa. Jumala ei vaadi ihmiseltä vanhurskautta vaan antaa hänelle oman vanhurskautensa. Jumala on lahjoittava Jumala. Tämä oli Martti Lutherille (1483 – 1546) uskonlahja armosta Kristuksen tähden.
Uskonpuhdistus vaikutti myös sosiaalisen, yhteiskunnallisen ja yleisen kulttuurisen reformaation.
Luterilaisuus sisältää myös jättipaketin eettistä pääomaa. Sen avaamisen voi aloittaa vaikka siitä, mihin turvapaikanhakijat Suomessa ovat kohta saavuttuaan kiinnittäneet huomionsa. Heille on ollut uutta poliisien ystävällisyys. Poliisit eivät ole olleet väkivaltaisia eivätkä ole olleet pamputtajia, mutta tehtävänsä järjestyksen ylläpitämiseksi he ovat hoitaneet. Maahanmuuttajat ovat kohdanneet Suomen perustuslaillisen periaatteen, jonka mukaan ketään ei saa kohdella ihmisarvoa loukkaavasti. Suomen perustuslakiin on sisäänkirjoitettuna luterilainen käsitys esivallasta palvelijana, ei herrana eikä Jumalana. Jokaisen esivallan on toimittava heikon ja arvokkaan suojelemiseksi.
Toinen asia, johon maahanmuuttajat ainakin vähitellen kiinnittävät huomionsa on se, ettei uskonoppineilla ole Suomessa sitä valtaa, mikä heillä on muslimimaissa. Selitys on siinä, että islamilaiset valtiot ovat jumalvaltioita eli teokratioita. Näin ei ole Suomessa, jossa valtio on uskonnollisesti neutraali. Valtio ja kirkko toimivat erillään, tosin ne tekevät monenlaista yhteistyötä.
Olen pitänyt arvokkaana, ettei vuosittain toistuvaksi tapahtumaksi muodostunutta Ahtisaari-päivää ole järjestetty Martin päivänä eli uskonpuhdistaja Martti Lutherin syntymäpäivänä. Tänä vuonna näin kuitenkin tapahtui. Ahtisaari-päivän tapahtumat järjestettiin juuri Lutherin syntymäpäivänä torstaina 10. marraskuuta. Päätapahtumapaikka oli Tampere.
Suomen kaikkiin kouluihin ulottuva Ahtisaari-päivä on saanut alkunsa syksyllä 2010 valmistuneesta Suomen maabrändivaltuuskunnan loppuraportista ”Tehtävä Suomelle”. Yksi maabrändiraportin esittämistä tehtävistä oli Ahtisaari-päivä, jota sitten presidentti Ahtisaaren perustama Crisis Management Initiative (CMI) lähti toteuttamaan.
Ahtisaari-päivän ehdotuksessa voi nähdä Martti Lutherin periaatteen yhteiskunnallisista muutoksista. Ne on aina tehtävä puhumalla, keskustellen, neuvotellen, ilman väkivaltaa. Rauhannobelisti, presidentti Ahtisaari on näin toiminut vaikeissakin kansainvälisissä tehtävissä ja pyrkii Ahtisaari-päivän tapahtumilla ohjaamaan koululaisia ja opiskelijoita samaan. Riidoista ja erimielisyyksistähän on pohjimmiltaan kyse niin koulun pihan kärhämissä kuin kansainvälisissä konflikteissakin, todetaan Ahtisaari-päivän kotisivulla.
Luterilaisuus läpäisee suomalaisen kulttuurin monin tavoin. Aikanaan kun olin lukenut maabrändiraporttia vähän matkaa, muistan iloisen yllätyksen tekstin alkaessa tuntua tutulta. Tämähän on aitoa luterilaisen eetoksen läpäisemää suomalaista kulttuuria, sitä mitä Suomi oli sillä hetkellä. Tuo aktiivisuus, tuo toimeliaisuus, kärsivällisyys, valoisuus, armollisuus ja ilo. Raportin esittelemä brändi oli rakentunut myönteiselle maailmankuvalle ja valoisille ajatuksille. ”Tehtävä Suomelle” oli ja on avoin, valoisa, myönteinen ja iloinen.
Luterilaisuudesta, sen valoisuudesta ja ilosta, saa hyvän käsityksen myös tutustumalla uskonpuhdistajan perheen elämään. Lutherin ja hänen vaimonsa Katariinan välinen kirjeenvaihto oli rakasta ja hersyvää. Kirje kotiin Katariinalle saattoi alkaa ”Oma hellästi rakastettu Kätheni” tai ”Minun lakini ja minun Moosekseni”. SRK:n julkaisemassa kirjassa ”äiti” Pirkko Tala on kertonut enemmän noista kirjeistä ja niiden kirjoittajista Katariina ja Martti Lutherista sekä heidän lapsistaan.
Katariina ja Martti Lutherin koti Saksan Wittenbergissä on avoinna matkailijoille. Omalla matkallani olimme tutustuneet kodin paikkoihin, mutta poistuessamme tuvasta tai olohuoneesta jäin seurueen viimeiseksi. Kun näin, ettei kukaan huomaa, painoin huuleni kodin ovipieleen. Näin en ole tehnyt muissa muistopaikoissa. Voimakas tunne tuon kodin elämäntyötä kohtaan sen teetti.
Valma Kukko
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys