Teks­ti: Mai­re Tam­mi­nen

Meis­sä kai­kis­sa on si­säi­nen lap­si. Kun nyt ko­ro­na-ai­ka­na ei voi ha­la­ta, oi­val­sin: si­säis­tä las­ta­ni voin ha­la­ta usei­ta ker­to­ja päi­väs­sä!

Si­säi­nen lap­si iloit­see juu­ri nyt kai­kis­ta ha­lauk­sis­ta, joi­ta hän on saa­nut. Rak­kau­des­ta, loh­du­tuk­ses­ta, hius­ten si­lit­tä­mi­ses­tä ja kai­kis­ta kes­kus­te­luis­ta, joi­ta hän on mi­nun kans­sa­ni käy­nyt.

Si­säi­nen lap­si on iloi­nen ja kiit­tää mi­nua, kun jak­saa ot­taa vas­taan kaik­ki tun­teet ja lu­paa ra­kas­taa mi­nua eh­doit­ta!

Syli on pa­ras paik­ka si­säi­sel­le lap­sel­le.

– Koh­ta on kesä.

– Lai­te­taan­ko sil­loin kuk­ka­mek­ko pääl­le?

– Kat­so­taan so­pii se si­nun pääl­le?

– Käy­dään kä­ve­lyl­lä ke­vään raik­kaas­sa aa­mus­sa. Sil­loin lin­nut lau­la­vat ja voim­me kuul­la käen ku­kun­taa. Ihail­laan kuk­kia, kun nii­tä löy­däm­me ja sam­mal­ta.

– Pi­dät­hän mi­nua kä­des­tä kiin­ni? Viet­hän mi­nut ui­maan ja eväs­ret­kel­le? Sii­vo­taan leik­ki­mök­ki ja tule hiek­ka­laa­ti­kol­le leik­ki­mään. Kei­nu­taan pi­ha­kei­nus­sa ja lau­le­taan las­ten­lau­lu­ja. Joko si­nua kyl­läs­tyt­tää, kun tu­lee pal­jon toi­vei­ta?

– Voi, pik­ku-Mai­re, en kyl­läs­ty. Voit toi­voa li­sää­kin.

– Sinä olet ra­kas ja tär­keä mi­nul­le!

Niin, ja sinä olet ra­kas ja tär­keä mi­nul­le!

Si­säi­sen lap­sen kans­sa jut­te­le­mi­nen on an­toi­saa ja se myös ri­kas­tut­taa elä­mää!

On­nea mat­kaan!