Ni­mi­merk­ki Nuo­ri

Hä­mä­rä ti­hen­tyi val­koi­ses­sa tel­tas­sa. Sa­dat nuo­ret kuun­te­li­vat il­lan pu­heen­vuo­roa. Kes­kit­ty­nees­ti, jot­kut sil­mät kiin­ni.

Pu­hu­ja ha­lu­si pu­hua ki­pe­äs­tä yk­si­näi­syy­des­tä ja kiu­saa­mi­ses­ta us­ko­vais­ten­kin kes­kel­lä. Nuo­ren ker­to­mus Kau­ha­van seu­rois­ta ku­va­si, mi­ten sa­tut­ta­vaa on jää­dä yk­sin tu­han­sien nuor­ten kes­kel­lä. Ei yh­tään ys­tä­vää, ei ke­tään, ke­nen kans­sa men­nä seu­ra­telt­taan il­ta­ky­lään.

Var­mas­ti mo­net ovat jou­tu­neet ko­ke­maan sa­maa. Var­mas­ti mo­net myös ym­mär­tä­vät, mi­ten ki­pe­ää se käy ja kuin­ka suu­ri hätä yk­sin jää­väl­lä on.

Pu­hu­ja pu­hui Ju­ma­lan ar­mos­ta. Ar­mo ja Ju­ma­lan tuo­ma tur­va kuu­lu­vat sekä uh­ril­le et­tä syyl­li­sel­le.

Sul­jet­tu­jen sil­mie­ni ta­ka­na ki­her­si kos­teus. Mi­nä­kin kuu­luin nii­hin, joi­ta ai­he kos­ket­ti ko­vas­ti. Vai­vih­kaa pyy­hin pos­ki­pääl­tä­ni kyy­ne­leen. Tun­sin kui­ten­kin le­vol­li­suut­ta, ei ol­lut enää sa­man­lais­ta ah­dis­tus­ta ja hä­tää. Su­rua vain. Mut­ta sa­mal­la olin var­ma, et­tä täs­sä jou­kos­sa, us­ko­vais­ten jou­kos­sa, ha­lu­an kul­kea ja et­tä mi­nut ha­lu­taan pi­tää sen mu­ka­na.